Miksi syntyvyys sukeltaa?

Hypon Juhana Brotherus twiittasi 17.8.2018 oheisen graafin, josta käy ilmi, että Suomessa syntyvyys on sukeltanut viimeksi kuluneiden 30 vuoden pohjalukemiin. Tämä on yhteiskunnallisesti varsin huolestuttava kehityssuunta, minkä Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen huomauttaa vastauksessaan vaikuttavan jatkuessaan julkistalouteen ja eläkkeiden kestävyyteen. Toisaalta on tärkeää pohtia, onko yhteiskunnallinen näkökulma ensisijainen verrattuna yksilöllisiin preferensseihin.

Hypo syntyvyys.jpeg

Osallistuin keväällä 2018 Helsingin yliopiston väestötaloustieteen kurssille, jossa aihetta pohdittiin monenlaisista näkökulmista. Kirjoitin kurssityönäni syntyvyyteen liittyvän esseen, jonka julkaisen nyt kokonaisuudessaan. Esseeni löydät klikkaamalla Väestötaloustiede_essee_kesa2018_VK.

Muuttuneita preferenssejä

Siinä missä ennen lasten hankkiminen oli välttämättömyys vanhuuden varalle ja turvaksi, nykypäivänä lastentekoiässä olevien nuorten aikuisten preferenssinä voi olla vaikkapa oma ura tai yksilöllisten kokemusten hankkiminen maailmasta ja elämästä. Tämä ei välttämättä osu yksiin lapsenkasvatuksen kanssa, jossa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen tarpeet. Myös työelämän epävarmuus ja kasvanut vaatimustaso pakottaa pohtimaan lasten hankkimista aiempaa tarkemmin. Siinä missä puhutaan elinikäisestä oppimisesta ja opiskelun tärkeydestä läpi työuran, kasvatustehtävän ja kuormittavan työelämän ristipaineessa harva kykenee vielä suoriutumaan tavoitteellisesta opiskelusta. Koska elämässä ei voi saada kaikkea, on tehtävä valintoja.

Kyse ei myöskään ole taloudellisesti vähäpätöisestä asiasta. Vuonna 2013 Iltalehti kirjoitti lapsen kasvatuksen kallistuneen vuosikymmenen aikana peräti 20 % ja olleen tuolloin kaikkiaan 128 000 euroa. En usko yleisen hintatason viidessä vuodessa ainakaan laskeneen. Kyse on siis varsin merkittävästä taloudellisesta satsauksesta. Sitä paitsi HS:n 14.8.2018 mukaan jo peräti 379 000 aikuista kipuilee taloudellisten vaikeuksien, maksuhäiriöiden ja pikavippien parissa.

Sosiaalista painetta ja koulutuksen eriarvoistumista

Sosiaalinen paine on perinteisesti vaikuttanut siihen, millaisia valintoja ihmiset ovat elämässään tehneet. On ollut itsestäänselvää, että ensin käyt koulua, menet mahdollisesti armeijaan, sitten opiskelet ja seuraavaksi on työelämän, perheenperustamisen ja lasten vuoro. Nykypäivänä ihmiset yhä paremmin ymmärtävät, etteivät he ole yhteiskunnan muurahaisia, jotka elävät ja tekevät valintojaan yhteiskunnan etu edellä.

Vastaavasti koulutuksen sukupuolten välinen eriarvoistuminen kalvaa Suomea. Ylen 8.3.2018 julkaiseman uutisen mukaan suomalaisten naisten ja miesten välinen koulutuksen epätasa-arvo on kasvanut ennätyksellisen suureksi. Uutisen mukaan “OECD-maiden vertailussa suomalaisnaiset ovat kolmanneksi koulutetuimpia”. Ylen 15.9.2016 julkaiseman uutisen mukaan vastaavasti peräti yli 20 % 20-vuotiaista suomalaismiehistä oli koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Koska lapsiperheen elämä edellyttää vakautta ja turvallisuutta, syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa oleva ei oletettavasti ole todennäköinen perheenperustaja.

Ekologisuutta

Lapsettomuus voidaan nähdä karusti myös ekotekona. Hesari kertoi vuonna 2008 Tiedepalstalla, että länsimaisen kuluttajan paras ja tehokkain yksittäinen ekoteko on lapsettomuus. Vaikka yhteiskunnallisesti tarvitaan yhä uusia veron- ja eläkkeenmaksajia, länsimaisen ihmisen ekologinen jalanjälki on niin suuri, että lapsettomuus voidaan nähdä ympäristöystävällisenä tekona. Väestönkasvun ongelmista ja maapallon kantokyvystä puhutaan jatkuvasti yhä enemmän, eikä maapallon tulevaisuudesta nykymenolla voi kukaan sanoa mitään. Viimeistään nyt on varmasti kaikille selvää, ettei ihmiskunta voi jatkaa elämäänsä samalla tavalla kuin tähän asti.

Siinä, missä tietoisesti lapsettomia on voitu perinteisesti haukkua itsekkäiksi, voidaan asia nähdä myös päinvastoin. Kasvavan yhteiskunnallisen epävarmuuden ja muutoksen keskellä voi olla itsekästä olla ottamatta tällaisia näkökulmia huomioon.

Avoimen yliopiston väylä korvaamaan pääsykokeet – hieno idea!

Libera - Paljon opittavaa
Ajatuspaja Libera julkaisi toukokuussa mallin, jonka avulla suomalainen korkeakoulutus olisi mahdollista saattaa tehokkaammaksi, kilpailukykyisemmäksi ja ajan tasalle Bolognan prosessin kanssa.

Yle kertoi 5.7.2018 uutisen, joka saattaa tulevaisuudessa mullistaa positiivisella tavalla suomalaisen korkeakoulutuksen opiskelijavalintoja. Nimittäin uutinen kertoo avoimen yliopiston hakuväylän mahdollisesti korvaavan tulevaisuudessa ainakin osittain yliopistojen pääsykokeita. Tämän kaltaista uudistusta olen jo pidemmän aikaa kaivannut! Jotkut opiskelijat hakevat kerta toisensa jälkeen opiskelemaan haluamaansa alaa, jolloin pahimmillaan peräjälkeen kertyviä välivuosia tulee useita. Joku on jopa voinut suorittaa pitkällekin meneviä opintoja avoimessa yliopistossa, mutta ei vain kerta kaikkiaan syystä tai toisesta pääse sisälle tutkinto-opiskelijaksi. Tämä on pois niistä yhteiskunnalle ja opiskelijalle itselleen opintojen myötä kertyvistä positiivisista ulkoisvaikutuksista, joita määrätietoinen opiskelu vääjäämättä tuottaa.

Tällainen tehokkuuden hukkaaminen on ollut todella kummallista, koska avoimen yliopiston opinnot ovat sisällöltään perustutkintokursseja vastaavia, ja kurssisuoritukset arvioidaan samoin kriteerein kuin perustutkintokurssitkin. Lisäksi suoritettujen opintojen avulla hakija voi osoittaa oman kelpoisuutensa ja motivaationsa opintoihin. Voin nimittäin kokemuksesta sanoa, että jo perusopintojen suorittamiseen vaaditaan motivaatiota ja jonkin verran ajallista satsausta. Sitä paitsi opintomenestystä arvioidaan kaiken aikaa numeerisesti, joten jos halutaan opiskelijoita laittaa väylällä paremmuusjärjestykseen, se onnistuu myös helposti.

Väylän käyttö harvinaista – ja syystä!

Uutisessa kerrotaan, että väylää käyttää vielä ani harva. Syiksi tähän mainitaan “nuorten tietämättömyys, kiintiöiden puuttuminen sekä yliopistojen nihkeä suhtautuminen avoimeen yliopistoon”. Katsoin huvikseni Helsingin yliopiston kevään 2018 avoimen yliopiston väylätarjontaa, josta omaan suoritettujen opintojen historiaani osui lähinnä taloustiede – ja no, erityispedagogiikka. Taloustieteen väylän hakukelpoisuusehtojen tarkempi silmäily kertoo, että keväällä 2018 avoimen yliopiston väylän perusteella on voitu hyväksyä opiskelijaksi enintään yksi opiskelija, jos hän on suorittanut avoimessa yliopistossa taloustieteen perusopinnot ja lisäksi joitain muita opintoja. Yksi opiskelijapaikka ei kuitenkaan ole järin paljon, eihän. Erityispedagogiikassa puolestaan pitää olla suoritettuina perus- ja aineopinnot, minkä lisäksi täytyy suorittaa valintakoe hyväksytysti. Eli tosi hankalaksi on tehty eteneminen tämän ns. “väylän” kautta. Miksiköhän moisen suon tarpominen on opiskelijoiden keskuudessa harvinaista?

“Väylää käytettäisiin, jos se toimisi oikeasti väylänä lasikaton sijaan.”

Mainituista opintosuunnista taloustiede ja erityispedagogiikka esimerkkeinä ovat Helsingin yliopistossa hyvin haluttuja, ja niitä on mahdollista opiskella hyvin monessa avoimessa yliopistossa Suomessa. Näin ollen hakijavalintoja pohdittaessa opiskelijoiden on pakko miettiä todennäköisyyttä päästä sisään kyseisessä kiintiössä. Vaihtoehtona voi nimittäin olla jälleen kerran välivuosi ilman tutkintoa. En potentiaalisena perustutkinto-opiskelijana laskisi kauhean paljon yhden opiskelijapaikan kiintiön varaan, vaan hakisin mieluummin tavallisten pääsykokeiden kautta, joissa yksinkertaisesti on enemmän paikkoja jaossa. Uskon, että esimerkiksi taloustieteen opinnoista haaveilevilla on tilastollinen puoli jo melko hyvin hallussa, joten en ole näine laskelmineni yksin. Oma väitteeni siis on, toisin kuin uutisessa väitetään, että kyse ei ole nuorten tietämättömyydestä. Väylää käytettäisiin, jos se toimisi oikeasti väylänä lasikaton sijaan.

Resurssien hukkaamisesta eroon

Tällaisella vuosien pääsykoeruljanssilla tulemme hukanneiksi arvokkaita resursseja ja innostuneiden nuorten opiskelijoiden opintomotivaatiota. Samalla tulemme nykymallilla tukeneiksi kaupallisia valmennusyrityksiä, jotka tarjoavat tuhansia euroja maksavia valmennuskurssejaan pääsykoemenestyksen takaamiseksi. Opiskelija taloudellisine tukijoineen voi myös pohtia asian niin, että kalliiseen valmennuskurssiin satsaamisen sijaan kannattaa opiskella tutkinto ulkomailla, jolloin pääsee aikaisemmin myös leivänsyrjään kiinni. Valmennuskurssin hinnalla voi hyvinkin opiskella ainakin yhden lukuvuoden maksullisessa ulkomaisessa yliopistossa, ilman että tarvitsee stressata pääsykokeista. Samalla saa arvokasta kansainvälistä kokemusta.

Mitä Suomessa sitten pitäisi tehdä? Seuraavat kolme porrasta tulevat ensi pohdinnalla mieleen suomalaisen yliopistokoulutuksen tehostamiseksi:

  1. Avoimen yliopiston väylästä pitäisi oikeasti tehdä väylä nykyisen kaltaisen kapeikon sijaan.
  2. Yliopistoiden pitäisi tarjota vaihtoehtona maksullista opiskelua opiskelijoille, jotka ovat tutkinnostaan valmiita maksamaan (ja esim. toinen maisterintutkinto maksulliseksi).
  3. Ajatuspaja Liberan mallia mukaillen kandidaatin- ja maisterintutkintojen erottaminen toisistaan ja pääsykokeista luopuminen, jolloin opiskelun fokus siirtyisi pääsykokeista itse opintoihin – ja myös Bolognan prosessiin kirjattu malli tulisi nykyistä paremmin käyttöön.

Mallia voi vapaasti benchmarkata eurooppalaisista yliopistoista. Suosittelen myös tutustumista Liberan esittämään malliin.

Vieraskynäilyä jalkapallon MM-finaalista

WorldCupFinal

Olen tänäkin kesänä seurannut tarkasti jalkapallon MM-kilpailuita, kuten kaikkia MM-lopputurnauksia Meksikon kesän 1986 turnauksesta lähtien – ja oikeastaan kaikkea futista siitä lähtien. Jalkapallon arvoturnaukset luovat legendoja ja tarinoita, ja tänä kesänä sain kunnian toimia Ranskan matkojen erikoistoimisto Pamplemousse Oy:n blogin vieraskynäilijänä kirjoittaessani pikku ennakon finaaliottelusta ja Ranskan etenemisestä turnauksessa. Lämmin kiitos kunniasta, että sain toimia vieraskynäilijänä ja nostaa nähdäkseni ratkaisevan keskikentän kamppailun finaaliottelun keskiöön.

Pidetään peukkuja huikealle finaalille, ja toivotan omasta puolestani sinulle oikein hyvää MM-futiksen finaaliviikonloppua.

Ottolock Tested in Amsterdam

Ottolock

I told in my earlier post, that my Ottolock is easier to use and very effective lock for cycling use. Well, I tested my lock in Amsterdam lately, when I stayed there for two weeks. Everybody told me my bicycle is just something that is going to get stolen immediately when I leave it on the streets. They kept laughing at my lock and said it looks like a toy, and someone is going to steal my bike with or without the lock. I was told absolutely not to leave my bicycle on the streets. People rolled their eyes when I told I have a lock here and took my Ottolock out of my pocket.

Well, of course we all know, that there’s no lock that couldn’t be broken if you leave your bicycle to a wrong place at wrong time. If a thief has enough time and space, he’ll take the bike anyway. That’s just the same whether you use a chainlock, U-lock, cable tie or whatever. In Amsterdam I used bicycle sheds if possible, but sometimes I left my bike on the streets or bridges locked with my Ottolock. The best option in a city like Amsterdam would possibly be using two locks, but this one seemed to be very effective as well. Maybe I was just lucky or time spent in the city was too short for making a comprehensive empirical research, but my bicycle wasn’t stolen during these two weeks I stayed in Amsterdam.

Attending the ABC Summer School

abc logo

As I told earlier, I spent two weeks in Amsterdam in June studying, cycling and seeing the city. Now the summer school is over and it’s time to make a short summary about things I learned and experienced. To be honest, I wanted to write a travelogue to my blog, but sorry to say I was far too busy and exhausted to do that during my trip. The course itself was very challenging for a part-time student like me, but after two weeks of school work I completed the course along with my young student colleagues.

Students from the Netherlands, Germany, Poland, Romania… and Finland

ABC Summer School 2018 brought together students from different universities all over Europe. There were students at least from the Netherlands, Poland, Germany, Romania, Canada… and me from Finland. The major part of the students were studying in the research master program in the University of Amsterdam, but many of them were also studying different master’s degrees in the University of Leiden, Utrecht University, the Hague Universitythe Radboud University in Nijmegen and many others.

I don’t study in a master’s program, so it was a bit tough to adapt to studying in English in such a short time we had in Amsterdam – especially when the terminology of neuroscience was quite unfamiliar to me. However, in my opinion, I succeeded quite well despite some difficulties I had with the topic.

Excellent lessons

The course itself consisted of two parts: 1) lessons and 2) workshops. Or actually there was also the third and the most important part, which is my own learning and time used to it. But that is quite an obvious part of studying, so I concentrate on the first two parts. Of course I could have used more time for my own reading, but there was also much to see in Amsterdam, and I had decided to take it a bit easier with the course. In the workshops we were instructed by tutors, and our goal was to create three things for our research plan: 1) a study proposal, 2) an A0-sized poster and 3) a pecha kucha presentation. For these things we had two weeks of time, so we couldn’t really waste time during the course.

Every morning from Monday to Friday days started with morning lessons given by professors from different universities. They all spoke of different fields of neuroscience. Topics were from their own interests and study projects. All these phenomena were researched by the methods of neuroscience. For example my own interest is understanding decision-making, that was introduced by for example prof. dr. Berna Güroglu, whose traffic example was pretty much like my own plan in my previous post. Traffic is an interesting subject, because it includes so many common rules and ways of acting. Traffic is also a social environment, where we have to take other people into account. Our own research plan was to try to model these social environmental stimuli on norm compliance, which made traffic example very interesting, too.

Decision making - neuropsychology.jpg
Prof. dr. Berna Güroglu talked for example about decision-making in traffic.

Study proposal, poster and pecha kucha presentation

For me it was completely a new thing to do a study proposal, poster and pecha kucha presentation of our research plan, so already seeing the form of them was new for me. But I got really good advices from my student colleagues and tutor for doing them. For them all these things seemed to be a business as usual type of thing in their studies, so I had excellent exercise when participating our team work and seeing my student colleagues working.

Study proposal, as I understood it right, is the document, that is done at first when planning a research. It’s like a supporting framework for all the other things, and with your proposal you sell your idea to for example university and to potential financiers. But when I wrote my own master’s thesis in 2012–13, I didn’t write any kind of proposal, although I should have written if I consider it now. Anyway. I wrote my thesis without any proposal and that’s it. But if you want to do a real research, that you want to sell to someone, a study proposal and a poster are probably something you should do.

So, we did our proposal and poster plus prepared our pecha kucha presentation, that we gave to the other students and tutors. And here’s our poster, where we could have used a bit more pictures. But anyway, in my opinion that was the best research poster I have ever done. Let’s forget the fact, that it’s also the only one I’ve ever done. Anyway, it was also interesting to see and hear the other students’ research plans and how they had planned to research the phenomena they were interested in. Some of the students told, that they are really going to put their plans into practice in the future. That sounds great, when these students were able to use this course as a stepping stone towards their own research.

Summer school.jpg
Presenting the posters of the research plans.

 

Final thoughts of the course

The course was very interesting, and it gave me a lot to think about – which obviously was the main point when attending the course. First of all it was really nice to be able to participate the ABC Summer School 2018. All the people were very supportive and nice, and the course itself was well organized. I want to thank the staff of Amsterdam Brain and Cognition unit for these excellent two weeks. I really keep my thumbs up for you and also all my student colleagues from different universities. Many of them are going to do their master’s thesis in the near future, and they’ll need a lot of positive energy to their work.

My time in Amsterdam was really intensive, but also very nice and rewarding. I also learned a lot, and was able to use my English in practice, which was one of the main points when decided to study abroad. I really recommend this kind of combination for anyone interested in both traveling and learning.

Lenny Kravitz in Ziggo Dome, Amsterdam

Lenny Kravitz - Ziggo Dome.jpg
Lenny Kravitz on stage in Ziggo Dome, Amsterdam.

Amsterdam, Sunday 24th June was a very special night for me. That night we went to see Lenny Kravitz‘s gig in the full Ziggo Dome arena. I have been listening to Lenny Kravitz for so many years, but this was my first time to see him live on stage. The arena was full of energy for all those 2,5 hours Lenny was playing with his band, and I must say the evening was unforgettable.

Raise Vibration Tour 2018 is the tour for Lenny’s 11th studio album called Raise Vibration, that will be released on September 7. In Ziggo Dome we heard two songs from the upcoming album – in addition to all those pieces everyone the audience already knew.

This was the first of three gigs I’m going see this summer, and it was really worth every cent of the ticket price. Almost can’t wait for the next ones…