Syksyn opiskelut startanneet vilkkaasti

Elämä on yhtä uuden oppimista. Näin ainakin siinä tapauksessa, että harrastuksena on jatkuva oppiminen ja opiskelu.

Kesä sujui jossain määrin opiskellen, mutta ennen kaikkea uuteen elämänvaiheeseen valmistautuen. Muutin heinäkuun lopussa maalle saatuani äidinkielen opettajan viran Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedusta. Töiden ohella jatkan edelleen opiskelua harrastuksenani, ja parin vuoden tähtäimellä tavoitteenani on laajentaa opettajapätevyyteni niin, että minun on mahdollista työskennellä perus- ja lukio-opetuksessa äidinkielen ja kirjallisuuden sekä lisäksi lukiossa psykologian opettajana. Tähän tarvitsen nykyisen psykologian perus- ja aineopinnoilla terästetyn suomen kielen maisterintutkintoni ohella puheviestintää 10 opintopistettä sekä perus- ja aineopinnot kirjallisuustieteestä. Lisäksi kesän tavoitteenani oli saada kesken olleet taloustieteen perusopintoni valmiiksi, ja tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että ne viimeinkin ovat kasassa.

Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen siihen, miten opintoni ovat edistyneet. Seuraavassa kuvaan muutamalla sanalla opintojeni tämänhetkistä tilannetta.

Puheviestintä

Alkukesällä sain suoritettua puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuudesta ensimmäisen 5 opintopisteen kurssin. Tällä hetkellä suoritan Puheviestintä II -kurssia. Tällä viikolla vierailin Helsingissä tiistaina ja torstaina, ja sain sovittua kurssin opettajan kanssa hieman tavallisesta suoritustavasta poikkeavan ja itselleni sopivan suoritustavan. Syyskuun alkupuolella sitten puheviestinnän pitäisi olla voitettu kanta.

Kirjallisuus

Kirjallisuuden perusopintoja ryhdyn suorittamaan Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa tässä syksyn mittaan. Tällä viikolla sain yhden perusopintojen kurssin hyväksiluettua aiempien opintojeni perusteella, joten tällä hetkellä minulta puuttuu perusopintojen kokonaisuudesta 20 opintopistettä.

Taloustiede

Eilen lauantaina 10.8.2019 palautin taloustieteen perusopintojen viimeisen kurssini oppimispäiväkirjan arvioitavaksi, joten oletettavasti perusopinnot tulevat nyt viimeinkin valmiiksi. Pitkään siinä onkin mennyt, sillä ensimmäiset taloustieteen kurssini suoritin Helsingin yliopistossa syksyllä 2013. Näin ollen taloustieteen projektini tulee valmiiksi, mikäli oppimispäiväkirjani on hyväksytysti tehty.

Helsingin yliopisto, opiskelu, Ville Kilpiä
Helsingin yliopiston päärakennus. Kuva © Ville Kilpiä

 

Puheviestinnän ensimmäinen osio suoritettu

Sain juuri hyväksytyn suoritusmerkinnän touko-kesäkuun puheviestintä I -kurssilta. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyteen tarvitaan 10 opintopisteen laajuinen puheviestinnän kokonaisuus, josta tämä 5 opintopisteen suoritus oli siis ensimmäinen osa. Tarvitsen siis vielä toisen osan hyväksytysti suoritettuna, mutta ainakin Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa elokuun kurssi oli jo täynnä, kun eilen yritin kurssille ilmoittautua. Onkin siis pohdittava, haluanko jäädä odottelemaan mahdollisesti kurssille avautuvaa paikkaa, vai ilmoittautuisinko vastaavalle kurssille johonkin toiseen yliopistoon.

Joka tapauksessa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyteen tähtäävä projektini on ihan hyvässä vauhdissa. Seuraavaksi teen taloustieteen perusopinnoistani puuttuvan kurssin, minkä jälkeen alan suorittaa Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa kirjallisuuden perusopintoja.

Puheviestinnän 1. kurssi etenee kohti maalia

Opintoprojekteihini liittyvän puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuuden ensimmäinen osa on edennyt jo hyvinkin yli puolivälin. Tänään maanantaina 27.5. pidin luentosarjaan kuuluvan vaikuttavan puheeni kirjoittamisesta ja ennen kaikkea perinteisestä konekirjoituksesta. Luonnollisesti kirjoitin puheeni perinteisellä kirjoituskoneella, kuten asiaan kuuluu. Esittelin Ettore Sottsassin suunnitteleman Olivetti Valentine -kirjoituskoneeni, minkä lisäksi kerroin omasta suhteestani konekirjoitukseen. Puheeni tavoite oli ensisijaisesti kannustaa kuulijoita kirjoittamaan erityisesti vaikkapa kirjeen jollekin itselleen tärkeälle henkilölle. Palaute puheestani oli positiivista ja mukavan rakentavaa.

Puheviestinnän kokonaisuuden toinen osa pidetään elokuussa. Toivon ennättäväni kurssille ja saavani elokuussa siis ensimmäisen osion äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan pätevyysvaatimuksista täytettyä. Sitten jäljellä ovatkin enää kirjallisuuden perus- ja aineopinnot, joista perusopintoihin olen ilmoittautunut Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon.

Kirjallisuuden perusopinnot Jyväskylän yliopistossa

JYU logo.jpg

Olen ottanut opintotavoitteekseni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden, joka mahdollistaa minulle tulevaisuudessa aineenopettajana työskentelyn erityisesti lukiossa ja perusasteella. Tämän tavoitteen saavuttaakseni tarvitsen perus- ja aineopintojen (yht. 60 opintopistettä) verran kirjallisuutta sekä 10 opintopistettä puheviestintää. Minulla on ennestään jo suoritettuina perus- ja aineopinnot mm. psykologiassa, joten yhdistelmänä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä psykologian lukio-opettajuus kuulostaa minusta hyvältä ja vaihtoehtoja tarjoavalta päämäärältä.

Tutustuin ensiksi kotiyliopistoni Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kirjallisuustieteen opetustarjontaan, mutta pettymyksekseni totesin, ettei kirjallisuustieteen perus- ja aineopintokokonaisuuksia taida heillä olla sellaisenaan tarjolla. Tämä on mielestäni harmillista, sillä kuitenkin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi halajavien tulee kirjallisuustieteen perus- ja aineopinnot suorittaa. Niinpä suuntasin katseeni muihin yliopistoihin, joista käytännössä ensimmäinen tuotti tulosta. Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto valikoitui nopeasti minulle sopivaksi monipuolisten suoritusvaihtoehtojensa puolesta. Lisäksi sain muutamaan mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen tosi nopeasti kattavat ja hyvät vastaukset.

Nyt lähdenkin kahlaamaan 25 opintopisteen laajuisen paketin kursseja läpi ilman sen suurempia aikatavoitteita. Puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuuden suoritan kesän 2019 aikana Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa.

Miksi syntyvyys sukeltaa?

Hypon Juhana Brotherus twiittasi 17.8.2018 oheisen graafin, josta käy ilmi, että Suomessa syntyvyys on sukeltanut viimeksi kuluneiden 30 vuoden pohjalukemiin. Tämä on yhteiskunnallisesti varsin huolestuttava kehityssuunta, minkä Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen huomauttaa vastauksessaan vaikuttavan jatkuessaan julkistalouteen ja eläkkeiden kestävyyteen. Toisaalta on tärkeää pohtia, onko yhteiskunnallinen näkökulma ensisijainen verrattuna yksilöllisiin preferensseihin.

Hypo syntyvyys.jpeg

Osallistuin keväällä 2018 Helsingin yliopiston väestötaloustieteen kurssille, jossa aihetta pohdittiin monenlaisista näkökulmista. Kirjoitin kurssityönäni syntyvyyteen liittyvän esseen, jonka julkaisen nyt kokonaisuudessaan. Esseeni löydät klikkaamalla Väestötaloustiede_essee_kesa2018_VK.

Muuttuneita preferenssejä

Siinä missä ennen lasten hankkiminen oli välttämättömyys vanhuuden varalle ja turvaksi, nykypäivänä lastentekoiässä olevien nuorten aikuisten preferenssinä voi olla vaikkapa oma ura tai yksilöllisten kokemusten hankkiminen maailmasta ja elämästä. Tämä ei välttämättä osu yksiin lapsenkasvatuksen kanssa, jossa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen tarpeet. Myös työelämän epävarmuus ja kasvanut vaatimustaso pakottaa pohtimaan lasten hankkimista aiempaa tarkemmin. Siinä missä puhutaan elinikäisestä oppimisesta ja opiskelun tärkeydestä läpi työuran, kasvatustehtävän ja kuormittavan työelämän ristipaineessa harva kykenee vielä suoriutumaan tavoitteellisesta opiskelusta. Koska elämässä ei voi saada kaikkea, on tehtävä valintoja.

Kyse ei myöskään ole taloudellisesti vähäpätöisestä asiasta. Vuonna 2013 Iltalehti kirjoitti lapsen kasvatuksen kallistuneen vuosikymmenen aikana peräti 20 % ja olleen tuolloin kaikkiaan 128 000 euroa. En usko yleisen hintatason viidessä vuodessa ainakaan laskeneen. Kyse on siis varsin merkittävästä taloudellisesta satsauksesta. Sitä paitsi HS:n 14.8.2018 mukaan jo peräti 379 000 aikuista kipuilee taloudellisten vaikeuksien, maksuhäiriöiden ja pikavippien parissa.

Sosiaalista painetta ja koulutuksen eriarvoistumista

Sosiaalinen paine on perinteisesti vaikuttanut siihen, millaisia valintoja ihmiset ovat elämässään tehneet. On ollut itsestäänselvää, että ensin käyt koulua, menet mahdollisesti armeijaan, sitten opiskelet ja seuraavaksi on työelämän, perheenperustamisen ja lasten vuoro. Nykypäivänä ihmiset yhä paremmin ymmärtävät, etteivät he ole yhteiskunnan muurahaisia, jotka elävät ja tekevät valintojaan yhteiskunnan etu edellä.

Vastaavasti koulutuksen sukupuolten välinen eriarvoistuminen kalvaa Suomea. Ylen 8.3.2018 julkaiseman uutisen mukaan suomalaisten naisten ja miesten välinen koulutuksen epätasa-arvo on kasvanut ennätyksellisen suureksi. Uutisen mukaan “OECD-maiden vertailussa suomalaisnaiset ovat kolmanneksi koulutetuimpia”. Ylen 15.9.2016 julkaiseman uutisen mukaan vastaavasti peräti yli 20 % 20-vuotiaista suomalaismiehistä oli koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Koska lapsiperheen elämä edellyttää vakautta ja turvallisuutta, syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa oleva ei oletettavasti ole todennäköinen perheenperustaja.

Ekologisuutta

Lapsettomuus voidaan nähdä karusti myös ekotekona. Hesari kertoi vuonna 2008 Tiedepalstalla, että länsimaisen kuluttajan paras ja tehokkain yksittäinen ekoteko on lapsettomuus. Vaikka yhteiskunnallisesti tarvitaan yhä uusia veron- ja eläkkeenmaksajia, länsimaisen ihmisen ekologinen jalanjälki on niin suuri, että lapsettomuus voidaan nähdä ympäristöystävällisenä tekona. Väestönkasvun ongelmista ja maapallon kantokyvystä puhutaan jatkuvasti yhä enemmän, eikä maapallon tulevaisuudesta nykymenolla voi kukaan sanoa mitään. Viimeistään nyt on varmasti kaikille selvää, ettei ihmiskunta voi jatkaa elämäänsä samalla tavalla kuin tähän asti.

Siinä, missä tietoisesti lapsettomia on voitu perinteisesti haukkua itsekkäiksi, voidaan asia nähdä myös päinvastoin. Kasvavan yhteiskunnallisen epävarmuuden ja muutoksen keskellä voi olla itsekästä olla ottamatta tällaisia näkökulmia huomioon.

Avoimen yliopiston väylä korvaamaan pääsykokeet – hieno idea!

Libera - Paljon opittavaa
Ajatuspaja Libera julkaisi toukokuussa mallin, jonka avulla suomalainen korkeakoulutus olisi mahdollista saattaa tehokkaammaksi, kilpailukykyisemmäksi ja ajan tasalle Bolognan prosessin kanssa.

Yle kertoi 5.7.2018 uutisen, joka saattaa tulevaisuudessa mullistaa positiivisella tavalla suomalaisen korkeakoulutuksen opiskelijavalintoja. Nimittäin uutinen kertoo avoimen yliopiston hakuväylän mahdollisesti korvaavan tulevaisuudessa ainakin osittain yliopistojen pääsykokeita. Tämän kaltaista uudistusta olen jo pidemmän aikaa kaivannut! Jotkut opiskelijat hakevat kerta toisensa jälkeen opiskelemaan haluamaansa alaa, jolloin pahimmillaan peräjälkeen kertyviä välivuosia tulee useita. Joku on jopa voinut suorittaa pitkällekin meneviä opintoja avoimessa yliopistossa, mutta ei vain kerta kaikkiaan syystä tai toisesta pääse sisälle tutkinto-opiskelijaksi. Tämä on pois niistä yhteiskunnalle ja opiskelijalle itselleen opintojen myötä kertyvistä positiivisista ulkoisvaikutuksista, joita määrätietoinen opiskelu vääjäämättä tuottaa.

Tällainen tehokkuuden hukkaaminen on ollut todella kummallista, koska avoimen yliopiston opinnot ovat sisällöltään perustutkintokursseja vastaavia, ja kurssisuoritukset arvioidaan samoin kriteerein kuin perustutkintokurssitkin. Lisäksi suoritettujen opintojen avulla hakija voi osoittaa oman kelpoisuutensa ja motivaationsa opintoihin. Voin nimittäin kokemuksesta sanoa, että jo perusopintojen suorittamiseen vaaditaan motivaatiota ja jonkin verran ajallista satsausta. Sitä paitsi opintomenestystä arvioidaan kaiken aikaa numeerisesti, joten jos halutaan opiskelijoita laittaa väylällä paremmuusjärjestykseen, se onnistuu myös helposti.

Väylän käyttö harvinaista – ja syystä!

Uutisessa kerrotaan, että väylää käyttää vielä ani harva. Syiksi tähän mainitaan “nuorten tietämättömyys, kiintiöiden puuttuminen sekä yliopistojen nihkeä suhtautuminen avoimeen yliopistoon”. Katsoin huvikseni Helsingin yliopiston kevään 2018 avoimen yliopiston väylätarjontaa, josta omaan suoritettujen opintojen historiaani osui lähinnä taloustiede – ja no, erityispedagogiikka. Taloustieteen väylän hakukelpoisuusehtojen tarkempi silmäily kertoo, että keväällä 2018 avoimen yliopiston väylän perusteella on voitu hyväksyä opiskelijaksi enintään yksi opiskelija, jos hän on suorittanut avoimessa yliopistossa taloustieteen perusopinnot ja lisäksi joitain muita opintoja. Yksi opiskelijapaikka ei kuitenkaan ole järin paljon, eihän. Erityispedagogiikassa puolestaan pitää olla suoritettuina perus- ja aineopinnot, minkä lisäksi täytyy suorittaa valintakoe hyväksytysti. Eli tosi hankalaksi on tehty eteneminen tämän ns. “väylän” kautta. Miksiköhän moisen suon tarpominen on opiskelijoiden keskuudessa harvinaista?

“Väylää käytettäisiin, jos se toimisi oikeasti väylänä lasikaton sijaan.”

Mainituista opintosuunnista taloustiede ja erityispedagogiikka esimerkkeinä ovat Helsingin yliopistossa hyvin haluttuja, ja niitä on mahdollista opiskella hyvin monessa avoimessa yliopistossa Suomessa. Näin ollen hakijavalintoja pohdittaessa opiskelijoiden on pakko miettiä todennäköisyyttä päästä sisään kyseisessä kiintiössä. Vaihtoehtona voi nimittäin olla jälleen kerran välivuosi ilman tutkintoa. En potentiaalisena perustutkinto-opiskelijana laskisi kauhean paljon yhden opiskelijapaikan kiintiön varaan, vaan hakisin mieluummin tavallisten pääsykokeiden kautta, joissa yksinkertaisesti on enemmän paikkoja jaossa. Uskon, että esimerkiksi taloustieteen opinnoista haaveilevilla on tilastollinen puoli jo melko hyvin hallussa, joten en ole näine laskelmineni yksin. Oma väitteeni siis on, toisin kuin uutisessa väitetään, että kyse ei ole nuorten tietämättömyydestä. Väylää käytettäisiin, jos se toimisi oikeasti väylänä lasikaton sijaan.

Resurssien hukkaamisesta eroon

Tällaisella vuosien pääsykoeruljanssilla tulemme hukanneiksi arvokkaita resursseja ja innostuneiden nuorten opiskelijoiden opintomotivaatiota. Samalla tulemme nykymallilla tukeneiksi kaupallisia valmennusyrityksiä, jotka tarjoavat tuhansia euroja maksavia valmennuskurssejaan pääsykoemenestyksen takaamiseksi. Opiskelija taloudellisine tukijoineen voi myös pohtia asian niin, että kalliiseen valmennuskurssiin satsaamisen sijaan kannattaa opiskella tutkinto ulkomailla, jolloin pääsee aikaisemmin myös leivänsyrjään kiinni. Valmennuskurssin hinnalla voi hyvinkin opiskella ainakin yhden lukuvuoden maksullisessa ulkomaisessa yliopistossa, ilman että tarvitsee stressata pääsykokeista. Samalla saa arvokasta kansainvälistä kokemusta.

Mitä Suomessa sitten pitäisi tehdä? Seuraavat kolme porrasta tulevat ensi pohdinnalla mieleen suomalaisen yliopistokoulutuksen tehostamiseksi:

  1. Avoimen yliopiston väylästä pitäisi oikeasti tehdä väylä nykyisen kaltaisen kapeikon sijaan.
  2. Yliopistoiden pitäisi tarjota vaihtoehtona maksullista opiskelua opiskelijoille, jotka ovat tutkinnostaan valmiita maksamaan (ja esim. toinen maisterintutkinto maksulliseksi).
  3. Ajatuspaja Liberan mallia mukaillen kandidaatin- ja maisterintutkintojen erottaminen toisistaan ja pääsykokeista luopuminen, jolloin opiskelun fokus siirtyisi pääsykokeista itse opintoihin – ja myös Bolognan prosessiin kirjattu malli tulisi nykyistä paremmin käyttöön.

Mallia voi vapaasti benchmarkata eurooppalaisista yliopistoista. Suosittelen myös tutustumista Liberan esittämään malliin.