Miksi syntyvyys sukeltaa?

Hypon Juhana Brotherus twiittasi 17.8.2018 oheisen graafin, josta käy ilmi, että Suomessa syntyvyys on sukeltanut viimeksi kuluneiden 30 vuoden pohjalukemiin. Tämä on yhteiskunnallisesti varsin huolestuttava kehityssuunta, minkä Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen huomauttaa vastauksessaan vaikuttavan jatkuessaan julkistalouteen ja eläkkeiden kestävyyteen. Toisaalta on tärkeää pohtia, onko yhteiskunnallinen näkökulma ensisijainen verrattuna yksilöllisiin preferensseihin.

Hypo syntyvyys.jpeg

Osallistuin keväällä 2018 Helsingin yliopiston väestötaloustieteen kurssille, jossa aihetta pohdittiin monenlaisista näkökulmista. Kirjoitin kurssityönäni syntyvyyteen liittyvän esseen, jonka julkaisen nyt kokonaisuudessaan. Esseeni löydät klikkaamalla Väestötaloustiede_essee_kesa2018_VK.

Muuttuneita preferenssejä

Siinä missä ennen lasten hankkiminen oli välttämättömyys vanhuuden varalle ja turvaksi, nykypäivänä lastentekoiässä olevien nuorten aikuisten preferenssinä voi olla vaikkapa oma ura tai yksilöllisten kokemusten hankkiminen maailmasta ja elämästä. Tämä ei välttämättä osu yksiin lapsenkasvatuksen kanssa, jossa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen tarpeet. Myös työelämän epävarmuus ja kasvanut vaatimustaso pakottaa pohtimaan lasten hankkimista aiempaa tarkemmin. Siinä missä puhutaan elinikäisestä oppimisesta ja opiskelun tärkeydestä läpi työuran, kasvatustehtävän ja kuormittavan työelämän ristipaineessa harva kykenee vielä suoriutumaan tavoitteellisesta opiskelusta. Koska elämässä ei voi saada kaikkea, on tehtävä valintoja.

Kyse ei myöskään ole taloudellisesti vähäpätöisestä asiasta. Vuonna 2013 Iltalehti kirjoitti lapsen kasvatuksen kallistuneen vuosikymmenen aikana peräti 20 % ja olleen tuolloin kaikkiaan 128 000 euroa. En usko yleisen hintatason viidessä vuodessa ainakaan laskeneen. Kyse on siis varsin merkittävästä taloudellisesta satsauksesta. Sitä paitsi HS:n 14.8.2018 mukaan jo peräti 379 000 aikuista kipuilee taloudellisten vaikeuksien, maksuhäiriöiden ja pikavippien parissa.

Sosiaalista painetta ja koulutuksen eriarvoistumista

Sosiaalinen paine on perinteisesti vaikuttanut siihen, millaisia valintoja ihmiset ovat elämässään tehneet. On ollut itsestäänselvää, että ensin käyt koulua, menet mahdollisesti armeijaan, sitten opiskelet ja seuraavaksi on työelämän, perheenperustamisen ja lasten vuoro. Nykypäivänä ihmiset yhä paremmin ymmärtävät, etteivät he ole yhteiskunnan muurahaisia, jotka elävät ja tekevät valintojaan yhteiskunnan etu edellä.

Vastaavasti koulutuksen sukupuolten välinen eriarvoistuminen kalvaa Suomea. Ylen 8.3.2018 julkaiseman uutisen mukaan suomalaisten naisten ja miesten välinen koulutuksen epätasa-arvo on kasvanut ennätyksellisen suureksi. Uutisen mukaan “OECD-maiden vertailussa suomalaisnaiset ovat kolmanneksi koulutetuimpia”. Ylen 15.9.2016 julkaiseman uutisen mukaan vastaavasti peräti yli 20 % 20-vuotiaista suomalaismiehistä oli koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Koska lapsiperheen elämä edellyttää vakautta ja turvallisuutta, syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa oleva ei oletettavasti ole todennäköinen perheenperustaja.

Ekologisuutta

Lapsettomuus voidaan nähdä karusti myös ekotekona. Hesari kertoi vuonna 2008 Tiedepalstalla, että länsimaisen kuluttajan paras ja tehokkain yksittäinen ekoteko on lapsettomuus. Vaikka yhteiskunnallisesti tarvitaan yhä uusia veron- ja eläkkeenmaksajia, länsimaisen ihmisen ekologinen jalanjälki on niin suuri, että lapsettomuus voidaan nähdä ympäristöystävällisenä tekona. Väestönkasvun ongelmista ja maapallon kantokyvystä puhutaan jatkuvasti yhä enemmän, eikä maapallon tulevaisuudesta nykymenolla voi kukaan sanoa mitään. Viimeistään nyt on varmasti kaikille selvää, ettei ihmiskunta voi jatkaa elämäänsä samalla tavalla kuin tähän asti.

Siinä, missä tietoisesti lapsettomia on voitu perinteisesti haukkua itsekkäiksi, voidaan asia nähdä myös päinvastoin. Kasvavan yhteiskunnallisen epävarmuuden ja muutoksen keskellä voi olla itsekästä olla ottamatta tällaisia näkökulmia huomioon.

Avoimen yliopiston väylä korvaamaan pääsykokeet – hieno idea!

Libera - Paljon opittavaa
Ajatuspaja Libera julkaisi toukokuussa mallin, jonka avulla suomalainen korkeakoulutus olisi mahdollista saattaa tehokkaammaksi, kilpailukykyisemmäksi ja ajan tasalle Bolognan prosessin kanssa.

Yle kertoi 5.7.2018 uutisen, joka saattaa tulevaisuudessa mullistaa positiivisella tavalla suomalaisen korkeakoulutuksen opiskelijavalintoja. Nimittäin uutinen kertoo avoimen yliopiston hakuväylän mahdollisesti korvaavan tulevaisuudessa ainakin osittain yliopistojen pääsykokeita. Tämän kaltaista uudistusta olen jo pidemmän aikaa kaivannut! Jotkut opiskelijat hakevat kerta toisensa jälkeen opiskelemaan haluamaansa alaa, jolloin pahimmillaan peräjälkeen kertyviä välivuosia tulee useita. Joku on jopa voinut suorittaa pitkällekin meneviä opintoja avoimessa yliopistossa, mutta ei vain kerta kaikkiaan syystä tai toisesta pääse sisälle tutkinto-opiskelijaksi. Tämä on pois niistä yhteiskunnalle ja opiskelijalle itselleen opintojen myötä kertyvistä positiivisista ulkoisvaikutuksista, joita määrätietoinen opiskelu vääjäämättä tuottaa.

Tällainen tehokkuuden hukkaaminen on ollut todella kummallista, koska avoimen yliopiston opinnot ovat sisällöltään perustutkintokursseja vastaavia, ja kurssisuoritukset arvioidaan samoin kriteerein kuin perustutkintokurssitkin. Lisäksi suoritettujen opintojen avulla hakija voi osoittaa oman kelpoisuutensa ja motivaationsa opintoihin. Voin nimittäin kokemuksesta sanoa, että jo perusopintojen suorittamiseen vaaditaan motivaatiota ja jonkin verran ajallista satsausta. Sitä paitsi opintomenestystä arvioidaan kaiken aikaa numeerisesti, joten jos halutaan opiskelijoita laittaa väylällä paremmuusjärjestykseen, se onnistuu myös helposti.

Väylän käyttö harvinaista – ja syystä!

Uutisessa kerrotaan, että väylää käyttää vielä ani harva. Syiksi tähän mainitaan “nuorten tietämättömyys, kiintiöiden puuttuminen sekä yliopistojen nihkeä suhtautuminen avoimeen yliopistoon”. Katsoin huvikseni Helsingin yliopiston kevään 2018 avoimen yliopiston väylätarjontaa, josta omaan suoritettujen opintojen historiaani osui lähinnä taloustiede – ja no, erityispedagogiikka. Taloustieteen väylän hakukelpoisuusehtojen tarkempi silmäily kertoo, että keväällä 2018 avoimen yliopiston väylän perusteella on voitu hyväksyä opiskelijaksi enintään yksi opiskelija, jos hän on suorittanut avoimessa yliopistossa taloustieteen perusopinnot ja lisäksi joitain muita opintoja. Yksi opiskelijapaikka ei kuitenkaan ole järin paljon, eihän. Erityispedagogiikassa puolestaan pitää olla suoritettuina perus- ja aineopinnot, minkä lisäksi täytyy suorittaa valintakoe hyväksytysti. Eli tosi hankalaksi on tehty eteneminen tämän ns. “väylän” kautta. Miksiköhän moisen suon tarpominen on opiskelijoiden keskuudessa harvinaista?

“Väylää käytettäisiin, jos se toimisi oikeasti väylänä lasikaton sijaan.”

Mainituista opintosuunnista taloustiede ja erityispedagogiikka esimerkkeinä ovat Helsingin yliopistossa hyvin haluttuja, ja niitä on mahdollista opiskella hyvin monessa avoimessa yliopistossa Suomessa. Näin ollen hakijavalintoja pohdittaessa opiskelijoiden on pakko miettiä todennäköisyyttä päästä sisään kyseisessä kiintiössä. Vaihtoehtona voi nimittäin olla jälleen kerran välivuosi ilman tutkintoa. En potentiaalisena perustutkinto-opiskelijana laskisi kauhean paljon yhden opiskelijapaikan kiintiön varaan, vaan hakisin mieluummin tavallisten pääsykokeiden kautta, joissa yksinkertaisesti on enemmän paikkoja jaossa. Uskon, että esimerkiksi taloustieteen opinnoista haaveilevilla on tilastollinen puoli jo melko hyvin hallussa, joten en ole näine laskelmineni yksin. Oma väitteeni siis on, toisin kuin uutisessa väitetään, että kyse ei ole nuorten tietämättömyydestä. Väylää käytettäisiin, jos se toimisi oikeasti väylänä lasikaton sijaan.

Resurssien hukkaamisesta eroon

Tällaisella vuosien pääsykoeruljanssilla tulemme hukanneiksi arvokkaita resursseja ja innostuneiden nuorten opiskelijoiden opintomotivaatiota. Samalla tulemme nykymallilla tukeneiksi kaupallisia valmennusyrityksiä, jotka tarjoavat tuhansia euroja maksavia valmennuskurssejaan pääsykoemenestyksen takaamiseksi. Opiskelija taloudellisine tukijoineen voi myös pohtia asian niin, että kalliiseen valmennuskurssiin satsaamisen sijaan kannattaa opiskella tutkinto ulkomailla, jolloin pääsee aikaisemmin myös leivänsyrjään kiinni. Valmennuskurssin hinnalla voi hyvinkin opiskella ainakin yhden lukuvuoden maksullisessa ulkomaisessa yliopistossa, ilman että tarvitsee stressata pääsykokeista. Samalla saa arvokasta kansainvälistä kokemusta.

Mitä Suomessa sitten pitäisi tehdä? Seuraavat kolme porrasta tulevat ensi pohdinnalla mieleen suomalaisen yliopistokoulutuksen tehostamiseksi:

  1. Avoimen yliopiston väylästä pitäisi oikeasti tehdä väylä nykyisen kaltaisen kapeikon sijaan.
  2. Yliopistoiden pitäisi tarjota vaihtoehtona maksullista opiskelua opiskelijoille, jotka ovat tutkinnostaan valmiita maksamaan (ja esim. toinen maisterintutkinto maksulliseksi).
  3. Ajatuspaja Liberan mallia mukaillen kandidaatin- ja maisterintutkintojen erottaminen toisistaan ja pääsykokeista luopuminen, jolloin opiskelun fokus siirtyisi pääsykokeista itse opintoihin – ja myös Bolognan prosessiin kirjattu malli tulisi nykyistä paremmin käyttöön.

Mallia voi vapaasti benchmarkata eurooppalaisista yliopistoista. Suosittelen myös tutustumista Liberan esittämään malliin.

Erityispedagogiikan perusopinnot valmistuivat

Olen kevään aikana tehnyt Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa yhden avoimen yliopiston kurssin – 5 opintopisteen laajuisen erityispedagogiikan peruskurssin – joka oli samalla viimeinen erityispedagogiikan perusopinnoista puuttunut kurssini. Tänään viimeinkin voin sanoa, että viimeinenkin opintosuoritus verrattain työläästä peruskurssista on nyt suoritusten osalta valmis ja kokonaisuutena hyväksytty. Näin ollen kaikki perusopintoihin liittyvät kurssit tulivat viimeistenkin suoritusten myötä valmiiksi, ja vuoden 2018 opintoprojektini tuli päätökseensä. Tavoitteenani olikin saada erityispedagogiikan perusopinnot valmiiksi töiden ohella, ja nyt kevätauringon paistaessa tavoite tulee viimein saavutetuksi.

Congratulations.jpg
Tunnelmat tuoreeltaan viimeisen tehtävän hyväksymismerkinnän jälkeen olivat tällaiset.

Seuraavat opintosuoritukset ovat vielä mietinnässä. Tuskin opinnot kuitenkaan olivat kokonaisuudessaan tässä, mutta nyt on aika huokaista hetki ja nauttia onnistumisesta.