Tag: Vierumäki

Johtamisen psykologia II -kurssin portfolio (osa 1): oppimistavoite

Posted on by Ville Kilpiä

Olen ollut syksystä 2021 lähtien opintovapaalla, joka jatkuu toukokuun loppuun 2022 saakka. Tämä postaukseni on ensimmäinen osa Johtamisen psykologia II -kurssin oppimisportfolioon, jossa on tarkoituksena asettaa itselleen jonkinlainen oppimistavoite ja edetä sitä kohden tavoitteellisesti kurssin aikana. Ajattelin aluksi, että minun tavoitteellinen oppimispolkuni liittyisi jollakin tavoin itsensä johtamiseen ja omakohtaisiin havaintoihin arjen rytmityksestä. Vähitellen kuitenkin tulin siihen tulokseen, että minullahan on pitkän linjan oppimispolku ja oikeastaan portfoliokin valmiiksi koottuna tälle verkkosivustolleni. Niitä vain täytyy hieman terävöittää ja selkeyttää. Näihin edelleen liittyy itsensä johtaminen edettäessä kohti konkreettisia tavoitteita.

Elämäntapani on jatkuva oppiminen, jossa olen ennen kaikkea keskittynyt formaaliin oppilaitosten tuottamaan koulutukseen. Olen aikoinaan ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen opiskellut liikunnanohjaajan opistoasteen tutkinnon Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Valmistuttuani vuonna 2001 työskentelin liikunta-alalla muutaman vuoden ennen kuin aloitin suomalaisen filologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 2004. Humanististen tieteiden kandidaatiksi valmistuin vuonna 2007 ja filosofian maisteriksi lopulta vuonna 2015. Sivuaineita minulle on tähän mennessä kertynyt koko joukko. Perusopinnot olen suorittanut kasvatustieteessä, viestinnässä, tilasto- ja taloustieteessä, erityispedagogiikassa sekä kirjallisuudessa. Perusopintojen lisäksi aineopinnot olen suorittanut johtamisessa ja psykologiassa. Kirjallisuudessa aineopinnot ovat tällä hetkellä menossa Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa. Lisäksi olen suorittanut 60 opintopisteen laajuiset ammatillisen opettajan AmO-pätevyysopinnot Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Tällä hetkellä suoritan hallintotieteen maisteriopintoja Lapin yliopistossa johtamisen psykologia pääaineenani. Formaalista koulutuksesta on ainakin se käytännön hyöty, että se antaa vähitellen opettajan työssäni tarvitsemiani uusia muodollisia pätevyyksiä ja mahdollistaa siten oman työelämän “tuunaamisen” yhä monipuolisemmaksi.

Samalla jatkuvaan oppimiseen liittyy muun muassa sen pohdintaa, millä tavoin uusi oppimani asia suhteutuu jo ennestään olemassa oleviin tietorakenteisiin ja taitoihin, ja miten uusi opiskeltu asia edistää uraani, urakehitystäni tai vaikkapa turvallisuudentunnettani työelämässä. Tätä kaikkea olen koonnut verkkosivustolleni ja ennen kaikkea oheiseen verkko-CV:heni. On myönnettävä, että kaikkea osaamistani en ainakaan toistaiseksi ole kyennyt työelämässä hyödyntämään. Tai ehkä sittenkin pitäisi sanoa, etteivät työnantajat ole kyenneet tunnistamaan ja hyödyntämään osaamistani täysimääräisesti. Tämä tietenkin voisi olla yksi kehityskohde tulevaisuudessa työurallani. Samalla on huomattava, ettei työnantajan voi edellyttää tunnistavan ja hyödyntävän osaamistani, ellen osaa sitä itsekään tunnistaa ja sanallistaa.

Samalla on kuitenkin huomattava, että vaikken kykenisi kaikkea oppimaani koskaan hyödyntämään työelämässä, on kaikesta oppimastani ollut hyötyä oppimisessa ja elämässä yleisesti. Tämän kurssin kohdalla keskityn ennen kaikkea oman osaamiseni tunnistamiseen ja oppimisen merkitysten kuvaamiseen.

Kurssin tehtävänanto ja tavoite

Johtamisen psykologia II -kurssi on noin puolen vuoden mittainen, mikä on pitkäkestoisiin oppimistavoitteisiin suhteutettuna hyvin lyhyt ajanjakso. Sen vuoksi halusin laajentaa omaa näkökulmaani oppimis- ja kehitysprosessiin, joka on ollut voimissaan jo käytännöllisesti katsoen yliopisto-opintojeni aloituksesta vuodesta 2004 lähtien. Toki menestys opinnoissa on paljolti kiinni myös siitä, että opiskelija löytää itselleen sopivan opiskelutekniikan. Minun erityisiä vahvuuksiani oppijana ovat esimerkiksi kirjoittaminen, kärsivällisyys sietää keskeneräisiä ja vähitellen valmistuvia opintoprojekteja sekä kyky hahmottaa laajoja ja abstrakteja kokonaisuuksia. Myös opiskelutekniikkani ja akateemiset valmiuteni ovat vuosien saatossa hioutuneet. Olen myös opiskellut aiheita, joissa olen ollut kaikkea muuta kuin mukavuusalueellani, mikä on kasvattanut luottamusta omaan oppimiseeni ja kykyyni hahmottaa uusia laajoja kokonaisuuksia vanhojen pohjalta. Olen esimerkiksi menestyksellisesti kyseenalaistanut omia ennakkoluulojani omasta oppijuudestani.

Kurssin tehtävänanto: Tarkoituksena on kurssin aikana suunnitella itsenäisesti ja pienryhmän kanssa omaan elämäntilanteeseen ja motiiveihin sopiva oppimistavoite, joka on mahdollista toteuttaa opintojakson loppuun mennessä. Tavoitteen valinnassa voi soveltaa valmiita ehdotuksia tai suunnitella omanlainen, mahdollisimman konkreettinen tavoite, kunhan se sopii opintojakson raameihin.

Tavoitteen ja suunnitellun opintopolun tulee sisältää konkreettista tekemistä, jossa ei ole tarkoitus, että asioita vain pohditaan mielessä, luetaan kirjoista tai seurataan muiden tekemistä. Oleellista on, että asioita havainnoidaan ja kokeillaan aktiivisesti ja saadaan näin kokemuksen kautta uutta ymmärrystä ja oivalluksia. Tehtävä voi olla jokin annetuista, tai sitten kokonaan itse keksitty.

Tehtävän tavoite: Oma oppimistavoitteeni on matkan varrella muuttunut, mikä oli tehtävänannossa sallittua. Ajatuksenani on koota yhteen ajatuksiani osaamisestani, eli tavoitteenani on tunnistaa ja sanallistaa metatasolla omaa johtamisen psykologian osaamistani. Tavoitteenani on tarkastella johtamisen psykologiaa erityisesti itsensä johtamisen näkökulmasta, jonka olen kokenut opinnoissa erityisesti itseäni kiinnostavaksi aihealueeksi. Samalla oman osaamisen tunnistaminen auttaa tunnistamaan myös niitä asioita, jotka edellyttävät jatkossa kehittämistä. Tämä tehtävä voisi varsinaisesti linkittyä tehtävään 4.

4. Onnistumisten arvostaminen

  • Tarkkaile onnistumisiasi ja tekijöitä, jotka ovat yhteydessä onnistumisiin.
  • Tehtävässä kannattaa pitää onnistumispäiväkirjaa, johon kirjoitat asiat, joissa olet
    onnistunut. Kannattaa myös pohtia onnistumishaastattelun kysymyksiä1 apuna
    käyttäen tarkemmin onnistumisten luonnetta.
  • Omien onnistumisten tarkastelun lisäksi voi pohtia, miten onnistumiset voisi
    paremmin huomioida työyhteisöissä ja mitä merkityksiä niiden huomioimisella
    voisi olla. (Positiivisesta psykologiasta ks. esim. Uusitalo-Malmivaara toim., 2014)

1Onnistumishaastattelun kysymykset (Furman ym. 2004)

  • Miten selität, että onnistuit?
  • Mistä taidoistasi, kyvyistäsi ja vahvuuksistasi tämä onnistuminen kertoo?
  • Ketkä henkilöt auttoivat tai tukivat sinua, ja mistä voisit heitä kiittää heitä?
  • Miksi tämä onnistuminen oli sinulle tärkeä asia?
  • Jos tämä onnistuminen on enne siitä, että jotakin myönteistä on tapahtumassa, niin mitä se voisi olla?
  • Jos vastaavanlaisia onnistumisia tapahtuu jatkossa enemmänkin, niin mitä siitä voi parhaimmassa tapauksessa seurata?

Tavoitteen valitsemiseksi pohditaan aluksi itsenäisesti ja pienryhmässä esimerkiksi näitä
kysymyksiä:

  • Mitä johtamisen psykologian asiantuntijuus merkitsee itselle ammatillisesti tai
    identiteettinä?
  • Mitä sellaista haluat oppia, muuttaa tai kehittää itsessäsi, joka voi auttaa toimimaan johtajana tai muuten ihmisten parissa (entistä paremmin)?
  • Mitä sellaista haluat oppia tällä kurssilla johtamisen psykologiasta, jota voit
    opetella kokemuksellisesti?
  • Miten voit edistää oppimistasi? Millainen oma toimintasi voi auttaa sinua
    oppimaan? Voitko tehdä jotain lisää tai toisin kuin ennen? Voisitko suunnitella
    oppimiseni etenemään vaiheittain, ja jos, niin millaisia vaiheet voisivat olla?
  • Suunnitelmat palautetaan Moodlessa niille varattuun paikkaan. Tavoite ja suunnitelma
    voivat muuttua oppimispolun aikana. Muuttuneita suunnitelmia ei tarvitse palauttaa,
    mutta muutokset tulee dokumentoida oppimisportfoliossa.

Lähteet

FURMAN, BEN, TAPANI AHOLA & HARRI HIRVIHUHTA 2004: Työpaikan pelisäännöt ja kuinka ne tehdään. Tammi, Helsinki.

UUSITALO-MALMIVAARA, LOTTA (toim.) 2014: Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus, Jyväskylä.

Tärkeää asiaa fyysisen kunnon testaamisesta

Posted on by Ville Kilpiä

Opiskelin liikunnanohjaajaksi ensin Kuortaneen Urheiluopiston 4 kuukauden Liikunnanohjauksen peruskurssilla syksyllä 1997 ja Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä liikunnanohjaajatutkinnolla vuosina 1998-2001. Sain koulutuksessani kattavan opastuksen erikoistumisalalleni kunto- ja terveysliikuntaan, joka piti sisällään muun muassa testauksen perusteet. Ilta-Sanomat kertoi 16.9.2018 oppilaan kuolleen Espoon Tiistilässä Move-testauksen yhteydessä, mikä luonnollisesti aiheutti minussa surua uhrin ja liikunta-alan puolesta mutta samalla herätti kiinnostukseni. Olin jopa hieman yllättynyt kuullessani peruskoulun kuntotesteistä, sillä olin luullut testien olevan 1900-lukua. Millainen testi tämä oikein on, ja millaisella koulutuksella testejä oppilailla teetetään.

Ensimmäinen ajatukseni nimittäin oli epäilys siitä, että rajuja juoksutestejä teetetään täysin harrastepohjalta ilman olennaisten alojen (liikuntatestaus ja lääketiede) tuntemusta. En toki tiedä yksityiskohtia, mitä Tiistilässä tapahtui, mutta heti tulee mieleen ainakin tusina mahdollista syytä, joiden etukäteis-arviointiin pelkkä testattavien päällisin puolin tehtävä katselmus ei missään tapauksessa riitä. Tästä päästäänkin sujuvasti siihen, että kuntotestauksessa testin teettäjän tulee tietää tarkasti mitä tekee. Tiedän kokemuksesta, ettei edes monen liikunta-alan “ammattilaisen” tietämys kuntotestauksesta missään tapauksessa riitä turvallisen testitapahtuman organisointiin.

Move-viivajuoksutesti

Move-testin juoksutesteineen on kehittänyt Jyväskylän yliopisto, ja testin tarkoituksena on saada mitattavia tuloksia kansanterveyden seurantaan testaamalla 5. ja 8. luokan oppilaiden fyysistä suorituskykyä. Viivajuoksutestissä edetään siis kasvavilla tehoilla, kunnes oppilas ei enää pysy piippausten tahdissa. Ymmärrykseni mukaan käytännössä kyse on siis maksimaalista hapenottoa testaavasta suorasta VO2max-testistä. Tässä on mielestäni testin keskeinen ongelma.

Hapenottokykyä mittaavat testit jaetaan suoriin ja epäsuoriin testeihin, joista ensimmäisissä vedetään nousevilla tehokynnyksillä niin pitkään kuin testattava pystyy pitämään tiettyä tempoa yllä vastuksen tai nopeuden kohotessa. Suoria testejä pidetään parhaina maksimaalisen hapenottokyvyn mittareina, mitä ne luonnollisesti ovatkin. Suorien testien avulla saa nimittäin suoran kuvan testattavan fyysisistä ominaisuuksista, ja tällaisia testejä käytetään yleensä huippu-urheilijoiden testaamiseen. Epäsuorissa testeissä puolestaan tehdään muutama kynnys, joiden sykkeiden perusteella maksimaalinen suorituskyky kyetään arvioimaan viemättä testattavaa äärirajoilleen. Epäsuoralla testillä saadaan siis arvio suorituskyvystä, ja samalla se on menetelmänä paljon suoraa testiä käyttökelpoisempi ja turvallisempi kuntoilijoiden ja suurempien massojen testaukseen. Huippu-urheilijoiden kohdalla arvio ei ole riittävä, mutta kuntoilijoilla ehdottomasti ainoa oikea testimuoto. Suorat loppuun asti vedettävät testit edellyttävät nimittäin etukäteen tehtävää kattavaa terveydentilan tutkimusta, tarkkaa testinaikaista seurantaa sekä todennäköisesti jopa lääkärin läsnäoloa testitilanteessa. Suorat testit vaativat mielestäni etukäteen myös testaajalta jonkinlaista vastuuvapauslauseketta ja testattavalta lupaa testin suorittamiseen. Suoria testejä ei mielestäni pitäisi missään tapauksessa teettää laajoille massoille, enkä itse missään tapauksessa suostuisi teettämään sellaista kenellekään. Nykyisin en edes itselleni.

Fyysistä suorituskykyä voidaan testata monenlaisilla muillakin testeillä, joista testattavan kannalta helpoimpia ovat luonnollisesti esimerkiksi ortostaattinen testi tai rasvaprosentin mittaaminen. Tästä voidaan edetä monenlaisiin lihaskuntoa tai kestävyyttä mittaaviin testeihin. Tyypillisimpiä ja tutuimpia näistä ovat vaikkapa Cooperin 12 minuutin juoksutesti, UKK-kävelytesti ja polkupyöräergometritestit. Kohderyhmän pitäisi ratkaista, millainen testi valitaan, eikä suoran testin tulisi missään tapauksessa olla vaihtoehto koululaisryhmille.

“Opettajille tehty ohjeistus oppilaan terveyden arviointiin”

Opettajille on tehty Move-ohjeistus, jossa kuvataan muun muassa oppilaan terveydentilan huomioimista. On joka tapauksessa huomattava, ettei opettaja missään tapauksessa koulutuksensa puitteissa (ohjeistettuna tai ilman) kykene arvioimaan oppilaansa terveydentilaa kattavasti. Kyseinen ohje on sitä paitsi täysin pintapuolinen ja yhden A4-sivun mittainen. Oppilaan terveydentilaa ei voi kattavasti arvioida edes koulun terveydenhoitaja, vaan siihen tarvitaan lääketieteellinen tutkimus, jonka voi tehdä ainoastaan koulutettu lääkäri. Joissain tapauksissa voidaan tarvita jopa useamman lääkärin konsultaatiota. Kyse on nimittäin siitä, ettei terveydentila näy päällepäin. Usein edes tutkittava itse ei tiedä tarpeeksi omasta terveydentilastaan, jotta jonkinlaisen haastattelun avulla voitaisiin selvittää piilevät ongelmat. Lisäksi alaikäisten kunnon testaamisessa pitäisi ehdottomasti pyytää lupa testaamiseen, ja tällaisen luvan voi antaa tai evätä alaikäisen oppilaan kohdalla ainoastaan tämän huoltaja.

Koska monen oppilaan kohdalla liikunnan määrä on aivan riittämätöntä, on suorastaan ihme, ettei onnettomuuksia satu enempää. Ehkä nuoret kestävät paremmin, mutta monien täysin liikkumattomien ihmisten laittaminen maksimaalista hapenottoa mittaavaan kuntotestiin särähtää välittömästi liikunta-alan ammattilaisen korvaan.

Lopuksi

Kaipaan yleiseen keskusteluun, liikunta-alalle ja laajemmin yhteiskuntaan parempaa tietoutta siitä, mitä kulloinkin ollaan tekemässä. Pahimmassa tapauksessa hyvää tarkoittavassa testissä voi käydä kuten kävi Espoon Tiistilässä. Liikunnan ei koskaan pitäisi aiheuttaa kuolemia, vaan sen pitäisi lisätä terveitä elinpäiviä ja tuoda kunkin ihmisen arvokkaaseen elämään iloa ja mielekkyyttä.

Toivon, että liikunnan määrää voidaan lisätä luonnollisesti, mutta rajut hapenottokykytestit eivät mielestäni ole asianmukaisia tavallisille kuntoilijoille. Liikunnan ei myöskään koskaan pitäisi johtaa tällaisiin murhenäytelmiin. Sen vuoksi äänestykseni Move-testille on “ei jatkoon”.

Lähetän samalla Espoon Tiistilään syvän osanottoni ja toivotan voimia.