Tag: suomen kieli

Johtamisen psykologia II -kurssin portfolio (osa 1): oppimistavoite

Posted on by Ville Kilpiä

Olen ollut syksystä 2021 lähtien opintovapaalla, joka jatkuu toukokuun loppuun 2022 saakka. Tämä postaukseni on ensimmäinen osa Johtamisen psykologia II -kurssin oppimisportfolioon, jossa on tarkoituksena asettaa itselleen jonkinlainen oppimistavoite ja edetä sitä kohden tavoitteellisesti kurssin aikana. Ajattelin aluksi, että minun tavoitteellinen oppimispolkuni liittyisi jollakin tavoin itsensä johtamiseen ja omakohtaisiin havaintoihin arjen rytmityksestä. Vähitellen kuitenkin tulin siihen tulokseen, että minullahan on pitkän linjan oppimispolku ja oikeastaan portfoliokin valmiiksi koottuna tälle verkkosivustolleni. Niitä vain täytyy hieman terävöittää ja selkeyttää. Näihin edelleen liittyy itsensä johtaminen edettäessä kohti konkreettisia tavoitteita.

Elämäntapani on jatkuva oppiminen, jossa olen ennen kaikkea keskittynyt formaaliin oppilaitosten tuottamaan koulutukseen. Olen aikoinaan ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen opiskellut liikunnanohjaajan opistoasteen tutkinnon Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Valmistuttuani vuonna 2001 työskentelin liikunta-alalla muutaman vuoden ennen kuin aloitin suomalaisen filologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 2004. Humanististen tieteiden kandidaatiksi valmistuin vuonna 2007 ja filosofian maisteriksi lopulta vuonna 2015. Sivuaineita minulle on tähän mennessä kertynyt koko joukko. Perusopinnot olen suorittanut kasvatustieteessä, viestinnässä, tilasto- ja taloustieteessä, erityispedagogiikassa sekä kirjallisuudessa. Perusopintojen lisäksi aineopinnot olen suorittanut johtamisessa ja psykologiassa. Kirjallisuudessa aineopinnot ovat tällä hetkellä menossa Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa. Lisäksi olen suorittanut 60 opintopisteen laajuiset ammatillisen opettajan AmO-pätevyysopinnot Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Tällä hetkellä suoritan hallintotieteen maisteriopintoja Lapin yliopistossa johtamisen psykologia pääaineenani. Formaalista koulutuksesta on ainakin se käytännön hyöty, että se antaa vähitellen opettajan työssäni tarvitsemiani uusia muodollisia pätevyyksiä ja mahdollistaa siten oman työelämän “tuunaamisen” yhä monipuolisemmaksi.

Samalla jatkuvaan oppimiseen liittyy muun muassa sen pohdintaa, millä tavoin uusi oppimani asia suhteutuu jo ennestään olemassa oleviin tietorakenteisiin ja taitoihin, ja miten uusi opiskeltu asia edistää uraani, urakehitystäni tai vaikkapa turvallisuudentunnettani työelämässä. Tätä kaikkea olen koonnut verkkosivustolleni ja ennen kaikkea oheiseen verkko-CV:heni. On myönnettävä, että kaikkea osaamistani en ainakaan toistaiseksi ole kyennyt työelämässä hyödyntämään. Tai ehkä sittenkin pitäisi sanoa, etteivät työnantajat ole kyenneet tunnistamaan ja hyödyntämään osaamistani täysimääräisesti. Tämä tietenkin voisi olla yksi kehityskohde tulevaisuudessa työurallani. Samalla on huomattava, ettei työnantajan voi edellyttää tunnistavan ja hyödyntävän osaamistani, ellen osaa sitä itsekään tunnistaa ja sanallistaa.

Samalla on kuitenkin huomattava, että vaikken kykenisi kaikkea oppimaani koskaan hyödyntämään työelämässä, on kaikesta oppimastani ollut hyötyä oppimisessa ja elämässä yleisesti. Tämän kurssin kohdalla keskityn ennen kaikkea oman osaamiseni tunnistamiseen ja oppimisen merkitysten kuvaamiseen.

Kurssin tehtävänanto ja tavoite

Johtamisen psykologia II -kurssi on noin puolen vuoden mittainen, mikä on pitkäkestoisiin oppimistavoitteisiin suhteutettuna hyvin lyhyt ajanjakso. Sen vuoksi halusin laajentaa omaa näkökulmaani oppimis- ja kehitysprosessiin, joka on ollut voimissaan jo käytännöllisesti katsoen yliopisto-opintojeni aloituksesta vuodesta 2004 lähtien. Toki menestys opinnoissa on paljolti kiinni myös siitä, että opiskelija löytää itselleen sopivan opiskelutekniikan. Minun erityisiä vahvuuksiani oppijana ovat esimerkiksi kirjoittaminen, kärsivällisyys sietää keskeneräisiä ja vähitellen valmistuvia opintoprojekteja sekä kyky hahmottaa laajoja ja abstrakteja kokonaisuuksia. Myös opiskelutekniikkani ja akateemiset valmiuteni ovat vuosien saatossa hioutuneet. Olen myös opiskellut aiheita, joissa olen ollut kaikkea muuta kuin mukavuusalueellani, mikä on kasvattanut luottamusta omaan oppimiseeni ja kykyyni hahmottaa uusia laajoja kokonaisuuksia vanhojen pohjalta. Olen esimerkiksi menestyksellisesti kyseenalaistanut omia ennakkoluulojani omasta oppijuudestani.

Kurssin tehtävänanto: Tarkoituksena on kurssin aikana suunnitella itsenäisesti ja pienryhmän kanssa omaan elämäntilanteeseen ja motiiveihin sopiva oppimistavoite, joka on mahdollista toteuttaa opintojakson loppuun mennessä. Tavoitteen valinnassa voi soveltaa valmiita ehdotuksia tai suunnitella omanlainen, mahdollisimman konkreettinen tavoite, kunhan se sopii opintojakson raameihin.

Tavoitteen ja suunnitellun opintopolun tulee sisältää konkreettista tekemistä, jossa ei ole tarkoitus, että asioita vain pohditaan mielessä, luetaan kirjoista tai seurataan muiden tekemistä. Oleellista on, että asioita havainnoidaan ja kokeillaan aktiivisesti ja saadaan näin kokemuksen kautta uutta ymmärrystä ja oivalluksia. Tehtävä voi olla jokin annetuista, tai sitten kokonaan itse keksitty.

Tehtävän tavoite: Oma oppimistavoitteeni on matkan varrella muuttunut, mikä oli tehtävänannossa sallittua. Ajatuksenani on koota yhteen ajatuksiani osaamisestani, eli tavoitteenani on tunnistaa ja sanallistaa metatasolla omaa johtamisen psykologian osaamistani. Tavoitteenani on tarkastella johtamisen psykologiaa erityisesti itsensä johtamisen näkökulmasta, jonka olen kokenut opinnoissa erityisesti itseäni kiinnostavaksi aihealueeksi. Samalla oman osaamisen tunnistaminen auttaa tunnistamaan myös niitä asioita, jotka edellyttävät jatkossa kehittämistä. Tämä tehtävä voisi varsinaisesti linkittyä tehtävään 4.

4. Onnistumisten arvostaminen

  • Tarkkaile onnistumisiasi ja tekijöitä, jotka ovat yhteydessä onnistumisiin.
  • Tehtävässä kannattaa pitää onnistumispäiväkirjaa, johon kirjoitat asiat, joissa olet
    onnistunut. Kannattaa myös pohtia onnistumishaastattelun kysymyksiä1 apuna
    käyttäen tarkemmin onnistumisten luonnetta.
  • Omien onnistumisten tarkastelun lisäksi voi pohtia, miten onnistumiset voisi
    paremmin huomioida työyhteisöissä ja mitä merkityksiä niiden huomioimisella
    voisi olla. (Positiivisesta psykologiasta ks. esim. Uusitalo-Malmivaara toim., 2014)

1Onnistumishaastattelun kysymykset (Furman ym. 2004)

  • Miten selität, että onnistuit?
  • Mistä taidoistasi, kyvyistäsi ja vahvuuksistasi tämä onnistuminen kertoo?
  • Ketkä henkilöt auttoivat tai tukivat sinua, ja mistä voisit heitä kiittää heitä?
  • Miksi tämä onnistuminen oli sinulle tärkeä asia?
  • Jos tämä onnistuminen on enne siitä, että jotakin myönteistä on tapahtumassa, niin mitä se voisi olla?
  • Jos vastaavanlaisia onnistumisia tapahtuu jatkossa enemmänkin, niin mitä siitä voi parhaimmassa tapauksessa seurata?

Tavoitteen valitsemiseksi pohditaan aluksi itsenäisesti ja pienryhmässä esimerkiksi näitä
kysymyksiä:

  • Mitä johtamisen psykologian asiantuntijuus merkitsee itselle ammatillisesti tai
    identiteettinä?
  • Mitä sellaista haluat oppia, muuttaa tai kehittää itsessäsi, joka voi auttaa toimimaan johtajana tai muuten ihmisten parissa (entistä paremmin)?
  • Mitä sellaista haluat oppia tällä kurssilla johtamisen psykologiasta, jota voit
    opetella kokemuksellisesti?
  • Miten voit edistää oppimistasi? Millainen oma toimintasi voi auttaa sinua
    oppimaan? Voitko tehdä jotain lisää tai toisin kuin ennen? Voisitko suunnitella
    oppimiseni etenemään vaiheittain, ja jos, niin millaisia vaiheet voisivat olla?
  • Suunnitelmat palautetaan Moodlessa niille varattuun paikkaan. Tavoite ja suunnitelma
    voivat muuttua oppimispolun aikana. Muuttuneita suunnitelmia ei tarvitse palauttaa,
    mutta muutokset tulee dokumentoida oppimisportfoliossa.

Lähteet

FURMAN, BEN, TAPANI AHOLA & HARRI HIRVIHUHTA 2004: Työpaikan pelisäännöt ja kuinka ne tehdään. Tammi, Helsinki.

UUSITALO-MALMIVAARA, LOTTA (toim.) 2014: Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus, Jyväskylä.

Minut on valittu Seduun suomen kielen ja viestinnän opettajaksi

Posted on by Ville Kilpiä

Minut on viime viikolla valittu Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Seduun suomen kielen ja viestinnän opettajaksi. Opettajakokemukseni, laaja koulutustaustani sekä monipuolinen osaamiseni muun muassa digiviestinnän puolella katsottiin eduiksi, joiden perusteella tällä hetkellä näyttää siltä, että työurani voi hyvinkin jatkua elokuusta alkaen Pohjanmaan lakeuksilla.

Olen työskennellyt lokakuusta 2015 lähtien suomen kielen ja viestinnän opettajana Business College Helsingissä eli aiemmassa Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa Helsingin Pasilassa. Varsinaisten opetettavien aineideni lisäksi olen opettanut mm. psykologiaa, liikuntaa, terveystietoa, yrittäjyyttä ja erilaisia oppimisvalmiuksia tukevia opintoja. Olen toteuttanut lukuisia hissipuhevideotyöpajoja, ohjannut luokkalehtien tekemistä, toiminut kahden myyntiä opiskelevan ryhmän HOKS-ohjaajana, toiminut parin vuoden ajan oppimistehtävien tarkistajana oppilaitoksemme avoimessa oppimisympäristössä, osallistunut oppilaitoksen strategiatyöhön lukuvuoden 2018–19 aikana sekä seurannut lähietäisyydeltä PopUpCollege-hanketta, jossa opiskelijat toteuttavat työelämälähtöistä oppimista kauppakeskusympäristöissä. Työelämäyhteyksiä olen saanut runsaasti pitäessäni opiskelijoideni ja työelämän edustajien kanssa työelämässä tapahtuvan oppimisen näyttöjen arviointikeskusteluita. Syksyllä 2018 vierailin job shadowing -jaksolla Englannissa Bridgwater & Taunton Collegessa. Työelämäkieliäni ovat olleet suomi ja englanti. Työskentelyotteeni on ollut valmentava ja hyvin sitoutunut, ja olen ollut ensisijaisesti opiskelijoitani varten töissä. Katson, että kaikesta tästä kokemuksesta ja aktiivisuudesta on minulle opettajana runsaasti hyötyä tulevaisuudessa.

Seuraavaksi keskustelen Business College Helsingin johdon kanssa jatkosta ja tulevaisuuden suunnista.

Oikeinkirjoitus – mitä välii, hei?

Posted on by Ville Kilpiä

Tuossa parisen viikkoa sitten kuului kohahdus, kun Hesari kertoi 27.11.2017 päivätyssä uutisessaan Ylioppilastutkintolautakunnan kaikessa viisaudessaan päättäneen olla jatkossa arvioimatta oikeinkirjoitusta ylioppilaskokeen lukutaidon kokeessa. Ylioppilastutkintolautakunnan päätöksen tulkittiin joissain keskusteluissa kielivän periksiantamisesta sen edessä, että oikeinkirjoitus on yhä useammalle ylioppilaskokelaalle haastavaa. Aivan kuin haluttaisiin sanoa, että “asia ratkaisee – sama se, miten se on ilmaistu”. Haluaisin kuitenkin nostaa tässä yhteydessä keskusteluun pari tärkeää pointtia kielestä ilmiönä.

Minkä tahansa luonnollisen kielen, jollaisiin suomen kielikin luonnollisesti kuuluu, kehitykseen liittyy tavallaan jatkuva ja tasaväkinen köydenveto, joka pitää muutoksessa olevan kielen muuttumista verrattain hitaana ja mahdollistaa siten kielen informatiivisuuden säilymisen. Toisessa päässä köyttä kiskoo kielen pyrkimys taloudellisuuteen ja yksinkertaisuuteen. Tämän muutossuunnan tarkoituksena on sujuvoittaa ja nopeuttaa kieltä – siis säästää käyttäjänsä aikaa ja energiaa. Aivan kuten nurmikolle syntyy uusi polku, jos nurmikon kautta käy nopein reitti haluttuun päämäärään. Samalla kielen taloudellisuus kuitenkin tarkoittaa kielen informatiivisuuden vähenemistä. Toisin sanoen kielenkäytön liiallinen energiansäästö johtaa ongelmiin tulkinnassa. Toisessa päässä köyttä kiskookin vaade ylläpitää kielen informatiivisuutta ja selkeyttää viestien tulkintaa. Tämän tarkoituksen tueksi on tehty tai kuvattu erilaisia kieliopillisia sääntöjä, jotka myös auttavat kielen oppimista ja kokonaisuuden hahmottamista. Vertailukohdan voi hakea arjestamme. Alkuun turhilta tuntuvat säännöt ovat tarkemmalla tarkastelulla huolehtimassa siitä, että liikenne tai kieli säilyy kulkukelpoisena, sujuvana ja ymmärrettävänä.

Genren ja kontekstin ymmärtäminen osana taitavaa kielenkäyttöä

Yksi kielenkäytön tehokkuutta lisäävä seikka on genren ja kontekstin tunnistaminen ja kielellisen ilmaisun sopeuttaminen niihin. Taitavalle kielenkäyttäjälle genre ja konteksti eivät tuota hankaluuksia vaan toimivat luontevana osana kielenkäytön maailmaa. Toisin sanoen sama asia on tapana ilmaista työkontekstissa eri tavoin kuin informaalimmassa ystävien kanssa käydyssä ajatustenvaihdossa vaikkapa sosiaalisessa mediassa. Taitava kielenkäyttäjä kykenee taloudellisesti – ilman erillistä koodinvaihdon tietoista ajattelua – tuottamaan ympäristöön soveltuvaa kieltä.

Nyt Ylioppilastutkintolautakunta näkyy pohtineen asian niin, ettei kokeessa haluta pakottaa kirjoittajaa kielen koodinvaihtoon kohti oikeakielisyyttä – nykykielen oletetaan siis lähtökohtaisesti olevan jotakin muuta kuin kielioppisääntöjen mukaista. Tämä on nähdäkseni näennäisen helppo tie. Aivan kuin köydenvedossa helpotettaisiin taloudellisen pään vetoa sitomalla informatiivisen pään vetäjän kengännauhat yhteen.

Luetun tulkintaan vaikuttaa paljolti se, millä tavoin oikeinkirjoitussäännöt on opittu ja ennen kaikkea omaksuttu osaksi normaalia kielenkäyttöä. Jos tekstin kirjoittajalla ja vastaanottajalla on kummallakin erilaiset käsitykset genrestä, kontekstista ja vielä kaiken kukkuraksi oikeinkirjoitussäännöt hukassa, niin miten enää kukaan voi olla varma asian edes jossain määrin yhtenäisestä tulkinnasta. Taloudellista nimittäin on, jos viesti on tuotettu kerralla sellaisessa muodossa vastaanottajalle, ettei viesti vaadi useampaa tarkennusta.

Syödäänkö jo
Yksi pikkuruinen pilkku, kaksi melko erilaista tulkintaa. Kiitos Johannalle!

Paljon lukevalla oikeinkirjoitussäännöt ovat selkäytimessä

Mietin, miksi luetun ymmärtämisen kokeessa ei enää vaadita oikeinkirjoituksen hallintaa ja siihen keskittymistä. Luetun ymmärtäminen on taitolaji siinä missä jokin muukin taito. Minkä tahansa taidon kehittyminen puolestaan edellyttää harjoittelua. Miten muuten oppii ymmärtämään lukemaansa kuin lukemalla? On samalla aika luontevaa johdatella asia yleisesti tunnistettuun tosiasiaan, että lukeminen kehittää yleistä kielellistä taitavuutta – siis myös kirjoittamista. Jos ei koskaan lue, kielellinen taitavuus täytyy hankkia jollakin muulla keinolla. Siis kenties pänttäämällä sääntöjä. Toinen ja näennäisesti helpompi vaihtoehto on edellä mainittu tapa: höllentää sääntöjä tai luopua sääntöjen rikkomisen huomioimisesta. Näinhän Ylioppilastutkintolautakunta näyttää päätöksellään tekevän.

Silti. Olisi tärkeää kaikesta huolimatta saada nuoret lukemaan ja omaksumaan sitä kautta oikeinkirjoituksen sääntöjä, genrejä ja konteksteja. Omaksutut säännöt kun toimivat käytännössä valtavan paljon paremmin kuin ulkoa koetta varten päntätyt oikeinkirjoitussäännöt, joiden noudattamista joutuu kaiken aikaa pohtimaan. Se vie kirjoittamisesta rentouden ja mahdollisuuden luovaan kielenkäyttöön kuuluvaan leikittelyyn. Kielen käyttämiseen pätee nimittäin sama asia kuin autolla ajamiseen. Vaikken nykyään autolla juuri ajakaan, autoa on paljon mukavampaa ajaa, kun voi liikennesääntöjen muistelun sijaan keskittyä ajamisen fiilistelyyn. Luovuutta voi hyödyntää keksimällä vaikkapa erilaisia reittejä samaan päämäärään pääsemiseen. Kielelläkin voi leikitellä monipuolisesti ja nokkelasti sitten, kun tuntee ensin säännöt ja etiketin.

Ja vielä lopuksi

Minulle oikeinkirjoitus ja erilaisten tekstigenrejen ja -kontekstien hallinta on aina edustanut selkeyttä ja tehokkuutta – myös tyylikkyyttä ja erottumista edukseni mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa. Kun kirjoittaa sujuvasti ja oikein, se tuo myös itsevarmuutta ja tehokkuutta työskentelyyn. Toisin saattaa monen kirjoittajan kohdalla olla tulevaisuudessa, jos oikeinkirjoitussääntöjen annetaan rapautua ja hukkua multimedian valtavirtaan.