Uusien seikkailuiden aika

Toivottavasti näen Rovaniemellä revontulia. Kuvakrediitit Pixabay.com

Olen kesästä lähtien pohtinut, miten voisin kätevimmin yhdistää työelämän ja tavoitteellisen opiskelun Rovaniemellä Lapin yliopistossa. Toimin ammatillisena äidinkielenopettajana Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedussa, jossa olen koko syksyn tehnyt kontaktiopetusta noin 30 tuntia viikossa. Tähän lisäksi tuntisuunnittelu, opiskelijoiden tekemien töiden arvioinnit, palautteiden kirjoittaminen ja luonnollisesti kurssiarviointien tekeminen, joihin on viikoittaisesta 37,5 tunnin työajasta varattu siis 7,5 tuntia aikaa. Olen pyrkinyt tietoisesti loppusyksyn aikana minimoimaan erilaisissa palavereissa viettämäni ajan, sillä en halua siirtää arviointia vapaa-ajalleni, jonne se ikävä kyllä joka tapauksessa levittäytyy. Nytkin näin lauantaina minun pitäisi tehdä arviointeja, jos tarkemmin asiaa ajattelee. Mielestäni opettajan resurssit on vedetty vuosityöaikaan siirtymisen myötä niin tiukille, että laadukas vapaa-aika helposti alkaa kärsiä, mikäli työnsä haluaa tehdä hyvin ja laadukkaasti. Toki työssä voi oikoa mutkia, mutta mielestäni esimerkiksi kunnolla annettu palaute on osa opetusta.

Minulle juuri laadukas vapaa-aika on olennaisen tärkeää, ja haluan siitä pitää ehdottomasti kiinni. Haluan myös kehittää itseäni ja omaa ammatillista osaamistani, joten en ole halukas luopumaan opiskelusta työelämän vaatimusten vuoksi. Niinpä pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin, että haen lukuvuoden 2021-22 kestävää opintovapaata, jonka aikana teen hallintotieteen maisteriopintojani mahdollisimman pitkälle. Samalla, jos aikaa vain suinkin jää, edistän edelleen kirjallisuuden opintojani Jyväskylän ja Helsingin yliopistoiden avoimissa yliopistoissa. Samalla otan pienen huilin työelämästä, kun siihen kerran tällä tavoin mahdollisuus tarjoutuu.

Työelämä on nykypäivänä kestävyyslaji. Jotta voi olla luova ja tehokas, tarvitaan myös työn oheen pieniä lepohetkiä ja aikaa miettiä syntyjä syviä. Olen päättänyt, etten uuvuta itseäni työllä, joten tarkastelen työelämää ja sen vaatimuksia nykypäivänä varsin kriittisin silmin. Aina, kun on mahdollisuus ottaa pienikin huili tehdäkseen jotakin itsensä kehittämiseksi, tilaisuus kannattaa mielestäni hyödyntää. Se ei ole itsekkyyttä vaan järkevyyttä. Minulla on onneksi mahdollisuus Työllisyysrahaston tarjoamaan aikuiskoulutustukeen sekä opintovapaaseen, sillä minulla on pitkä työhistoria, olen vakituisessa virassa ja toiminut nykyisen työnantajani palveluksessa yli vuoden. Lisäksi minulla on olemassa Lapin yliopistossa hallintotieteen maisteriohjelmassa opiskelupaikka.

Positiivista on myös se, että muutin syksyn aikana Seinäjoelle erinomaisten kulkuyhteyksien varrelle. Minun on siis mahdollista vain 6 tunnissa päästä junalla Rovaniemelle aina silloin, kun siihen on tarvetta. Pysyvästi en ole ajatellut Rovaniemelle muuttaa. Myös työpaikkani odottaa täällä Etelä-Pohjanmaalla aikaa, jolloin palaan gradututkijana takaisin.

Iloisia opiskelu-uutisia

Olen hyvin innoissani! Eilen sain iloisia uutisia kevään ja kesän opiskelijavalintoihin liittyen. Minut on hyväksytty opiskelemaan Lapin yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekuntaan hallintotieteen maisteriohjelmaan johtamisen psykologiaa. Olen aikaisemmin opiskellut laajat sivuaineet niin johtamisessa kuin psykologiassakin, ja nyt pääsen yhdistämään nämä oppiaineet yhdeksi tutkinnoksi. Samalla pääsen syventämään näiden osa-alueiden osaamistani entisestään.

Keväällä opiskelupaikkoja pohtiessani halusin hakea juuri tähän koulutusohjelmaan, joka oli siis ensisijainen hakukohteeni. Todennäköisyys sisäänpääsylle oli mielestäni melko pieni, sillä paikkoja maisteriopintoihin oli tarjolla ainoastaan kaksi kappaletta. Hakupäätöstäni tuki myös se, ettei tähän maisteriohjelmaan ollut lainkaan pääsykoetta. En olisi rankan koronakevään etäopetusputken ohella jaksanut lukea saati uskaltanut osallistua mihinkään massapääsykokeisiin. Tämä opiskelupaikka kuitenkin osoittaa, että aina kannattaa yrittää, ja ennen kaikkea aina kannattaa opiskella. En usko, että olisin saavuttanut tätä opiskelupaikkaa, ellen olisi vuosien ajan tehnyt määrätietoisesti opintoja. Uskon, että nyt saavuttamani opiskelupaikka tulevine opintoineen avaa entisestään työskentelymahdollisuuksiani tulevaisuudessa.

Toistaiseksi en ole vielä tehnyt mitään valmisteluita opiskeluihin liittyen – niin epätodennäköisenä pidin sisäänpääsyäni. Nyt kuitenkin täytyy kiireen vilkkaa tehdä hieman suunnitelmia ja miettiä miten yhdistää työelämä opiskeluun Rovaniemellä. Toivon, että työnantajani Sedu suhtautuu positiivisesti opintoihini, kuten aiemminkin. Tähän asti olen ollut todella tyytyväinen siihen, että työnantaja kannustaa opiskeluun.

Tulen seuraamaan opintosuunnitelmieni ja opintojeni etenemistä blogissani.

Mitä hyötyä jatkuvasta oppimisesta on?

Kuten moni blogiani seuraava tietää, opiskelen aina jotakin. Tällä hetkellä menossa ovat kirjallisuustieteen perus- ja aineopinnot, joita teen Jyväskylän ja Helsingin avoimessa yliopistossa normaalin ammatillisen äikänopettajan päivätyöni ohella. Mitä jatkuva opiskelu ja oppiminen sitten tarjoaa, kun on jo vakaassa työsuhteessa?

Aivan ensimmäisenä mieleeni tulevat tietenkin kiinnostavat uudet ajatukset. Toki saan sellaisia arjessa opiskelijoiden kanssa toimiessani, mutta opiskelu tuottaa konkreettisia tuloksia minulle itselleni. Osaamiseni vahvistuu ja monipuolistuu, ja saan opintojeni myötä uusia pätevyyksiä. Samalla houkuttelevuuteni työmarkkinoilla kasvaa. Olen näet ajatellut pysyä työelämässä kuin takiainen seuraavat vuosikymmenet. Tokkopa maltan koskaan levätä, sillä aina on jotakin kiinnostavaa mielessä.

Juuri pätevyydet ovatkin minulle tärkeitä. Tällä hetkellä minulla on pätevyys toimia äidinkielen opettajana ammatillisessa koulutuksessa. Jos taas haluan opettaa äidinkieltä ja kirjallisuutta perusopetuksessa yläasteella tai toisella asteella lukiossa, tarvitsen myös kirjallisuuden pätevyyden. Tätä varten tarvitsen perus- ja aineopintotasoiset sivuaineopinnot kirjallisuudesta. Toisin sanoen opiskelu avaa minulle kokonaan uusia ovia. Samalla aineyhdistelmäni monipuolistuu, sillä psykologian aineopinnot aikoinaan suorittaneena saan kirjallisuuden opintojeni valmistuttua opettaa myös psykologiaa toisena opetettavana aineena.

Tällä hetkellä on meneillään viimeinen työpäivä Sedussa ennen hyvin ansaittua kesän vapaajaksoa (lue: kesälomaa) koulusta. Sen aion viettää monipuolisesti liikkumalla sekä edistämällä kirjallisuuden opintojani niin pitkälle kuin mahdollista.

Paluu kirjallisuuden opintojen pariin

Kirjallisuuden opintoni ovat koko lukuvuoden 2019-20 olleet keskeneräisinä tekemättä. En ole kaiken työkiireen keskellä saanut niistä otetta. Oikein on harmittanut! Puheviestinnät sentään sain syksyllä tehtyä valmiiksi, joten ihan kaikki suunnitelmat eivät ole sentään menneet puihin.

Kirjallisuuden perusopintojen opinto-oikeuteni Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa piti päättyä viime viikonloppuun, jolloin oli viimeinen verkkoluento Kirjallisuustieteen perusteet -kurssilla. Olin jo aiemmin päättänyt, että koska en ennätä saada perusopintoja tuohon päivämäärään mennessä kokonaan tehtyä, yritän ainakin yhden kurssin saada suoritetuksi. Niinpä osallistuin mainitulle Kirjallisuustieteen perusteet -kurssille. Viimeisellä luentokerralla sitten kysyin, että koska opinto-oikeuteni päättyy huomenna, niin onko mahdollista palauttaa kurssityö sähköpostitse myöhemmin. Luennoitsija kuitenkin kertoi, että koronaepidemian vuoksi kaikkia keväällä päättyviä opinto-oikeuksia on jatkettu vuoden 2020 loppuun saakka. Niinpä sain nyt arvokasta lisäaikaa väsätä perusopinnot valmiiksi. Tätä tilaisuutta en aio jättää käyttämättä.

Moisesta iloisesta yllätyksestä innostuneena olenkin sitten opiskellut viimeksi kuluneet pari viikkoa ahkerasti erilaisia kirjallisuuden teorioita. Kirjallisuustieteen perusteet -kurssin kurssityöni palautin muutama päivä sitten. Siinä tarkastelin Franz Kafkan Maalaislääkäri-novellin syvämerkityksiä psykoanalyyttisen teorian ja vastaanoton teorioiden näkökulmasta.

Kirjallisuuden peruskurssin tehtäväpalautuksen jälkeen olen jo innokkaana aloittanut opiskelun Helsingin yliopiston avoimen yliopiston aineopintoihin kuuluvalla Kauhun ja pelon heijastuksia -kurssilla. Näin ollen saan jo aineopintojakin käyntiin. Tämäkin kurssi oli koronan vuoksi avattu ilmaiseksi jokaisen suoritettavaksi.

Nyt ainakin tiedän, mitä tulen tekemään koko opettajan kesälomani ajan. Kirjasto tulee varmasti tutuksi.


Äidinkielen ja kirjallisuuden pätevyysvaatimuksista

Suomessa perusasteen ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden pätevältä opettajalta vaaditaan vähintään toisessa aineessa (äidinkieli tai kirjallisuus) syventävät opinnot ja toisessa opetettavassa aineessa perus- ja aineopinnot. Lisäksi tarvitaan pedagogiset opinnot vähintään 60 opintopistettä. Ainakin aikaisemmin on lisäksi vaadittu puheviestintää 10 opintopistettä. Minulla on suoritettuna suomen kielestä ylempi korkeakoulututkinto, puheviestintä ja pedagogiset opinnot. Nyt suoritan kirjallisuutta perus- ja aineopintojen verran.

Kun saan kirjallisuuden opinnot valmiiksi, minulla on pätevyys halutessani hakea äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan virkoja. Pidän vaihtoehdoista lukiota itseäni kiinnostavimpana nykyisen ammatillisen koulutuksen ohella. Lukiossa minulla olisi äidinkielen ja kirjallisuuden opettamisen ohella pätevyys opettaa psykologiaa toisena opetettavana aineena, sillä olen suorittanut Helsingin yliopistossa psykologiaa perus- ja aineopintojen verran.

Lähde: Äidinkielen opettajain liitto ry.

Opiskeluinnostus palailee pätkittäin…

Tein syksyllä 2019 toistaiseksi viimeiset opintosuoritukseni, kun sain vihdoin viimein taloustieteen perusopinnot valmiiksi ja suoritin myös 10 opintopisteen laajuiset puheviestinnän opinnot valmiiksi. Tämän jälkeen olenkin keskittynyt ennen kaikkea opetustyöhöni ja tennikseen. Nyt etätyöskentelyyn siirtymisen, tennistoiminnan peruuntumisen ja urheiluhallien sulkeutumisen myötä minulla olisi erinomaiset mahdollisuudet tehdä opintoja opetuksen ohella, vaikkakin pyrin ylläpitämään fyysistä kuntoani jatkuvasti liikkuen.

Opiskeluiden osalta ongelmaksi kuitenkin muodostuu opiskelumateriaalien, ennen kaikkea kirjojen, löytäminen. Kirjastot kun ovat kiinni. Toki voisin hankkia kirjoja omakseni, mutta se luonnollisesti lisää merkittävästi opiskelun kustannuksia. Minulla on toukokuuhun asti mahdollisuus suorittaa verkon kautta kirjallisuuden perusopintoja Jyväskylän yliopistossa, ja tätä tavoitetta kohti voisin hyvinkin koettaa jonkin kurssin saada tehdyksi. Koko perusopintojen suorittamisen osalta kevääseen mennessä olen kylläkin nostanut kädet pystyyn.

Yksi vaihtoehto voisi olla myös aivan virallisesti opiskelupaikan hakeminen. Korkeakoulujen toinen yhteishaku on käynnissä 1.4.2020 saakka. Tätäkin vaihtoehtoa täytyy tarkasti miettiä. En osaa sanoa, miten yliopistot aikovat järjestää pääsykokeet, mikäli kokoontumista rajoitetaan edelleen koronan vuoksi vielä kesäkuukausinakin. Yhtä kaikki, opiskeluoikeuden hakeminen on kiinnostava vaihtoehto tänäkin keväänä. Täytyy siis tutustua ja suunnitella.

Asiaa etäopiskelusta

Koronaepidemian vuoksi koulut laitettiin keskiviikkona 18.3.2020 kiinni, ja siirryimme etäopetukseen myös Sedun Kurikan kampuksella. Tässä postauksessani kirjoitan muutamia havaintojani etätyöskentelystä opetusalalla – ja vielä tarkennettuna ammatillisessa opetuksessa. Taustaksi suosittelen lukemaan opettajakollegani Erja Sandbergin (22.3.2020) erinomaisen blogikirjoituksen etä- ja kotiopetuksen eroista, joissa hän huomauttaa, että vastuun opetuksen toteuttamisesta pitäisi edelleen olla kodin sijaan opettajalla. Tätä olen omassa työssäni pyrkinyt toteuttamaan käytännössä ja myös käymissäni keskusteluissa.

Miten itse toteutan etäopetusta?

Minun näkemykseni on, että etäopetuksessa – kuten tavanomaisessa lähiopetuksessakin – on tärkeää kyetä luomaan arkirytmiä oppimisen oheen. Tämä on lähiopetuksessa hyvin selkeää, kun oppitunti pidetään työjärjestykseen merkittynä aikana. Tästä olen pyrkinyt pitämään kiinni myös työssäni nyt etäopetuksen aikaan. Ainoa erotus on se, että tallennan oppituntini katsottavaksi myöhemmin niitä opiskelijoita varten, jotka eivät syystä tai toisesta (esim. työssäoppimisen vuoksi) pääse osallistumaan oppitunnille. Tätä toimintoa itse asiassa voisi hyvinkin hyödyntää myös silloin, kun koronan aiheuttama poikkeustilanne on päättynyt.

Käytössämme on Microsoft Teams -etätyöskentelyväline videoyhteyksineen ja keskustelualueineen. Itse olen päätynyt käyttämään Teamsia ainoastaan opetukseen, ja opiskelijat palauttavat tehtävänsä sitten Microsoftin OneDrive-kansioon, jonka he jakavat sitten minulle tehtävien tarkistusta varten. En tee mitään massiivisia tehtäväpaketteja, vaan käymme kullakin tunnilla yhdessä tiettyjä yhteisten tutkinnonosien äidinkielen opetussuunnitelmassa edellytettyjä tehtäviä läpi kuten normaaleilla äidinkielen tunneillakin. Sen lisäksi pyrimme keskustelemaan kuulumisista ja muista asioista kuten normaalistikin oppitunneilla. Poissaolot merkitsen normaalisti kuten lähioppitunneillakin, koska mielestäni oppituntien kiinnostavuus tulee nimenomaan vuorovaikutuksesta opiskelijoiden kanssa. Kukaan ei jaksa kuunnella yksin kanavalla höpisevää opettajaa.

Miksi etäopetuksen siis pitäisi olla valtava poikkeustilanne opetuksessa ja oppimisessa? Luonnollisesti eri oppiaineissa tarpeet ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi ammatillisten aineiden työsaliopetus siirtyi etäopetuksen myötä myös verkkoon, mikä luonnollisesti tekee työskentelyyn omat haasteensa. Myös se voi aiheuttaa opetukseen poikkeustilanteen, että kodeissa myös opettajat saattavat joutua katsomaan omien lastensa oppimisen ja koulunkäynnin perään samalla kun toteuttavat etäopetusta. Ammatillisessa äidinkielen opetuksessa digiopiskelun ei tarvitse mielestäni aiheuttaa suuria muutoksia ja poikkeuksia opetuksen tavanomaiseen toteuttamiseen. Samalla koen, että minun tehtäväni on auttaa kodeissa toimivia vanhempia heidän työkuormansa vähentämisessä. Samalla minun tehtäväni on tehdä opiskelusta verkossa (ja lähiopetuksessa) tuloksellista, mielekästä ja mielellään hauskaa. Opiskelijat viime kädessä päättävät, olenko tässä tavoitteessani onnistunut.