Syksyn opinnot sisältäneet kirjallisuutta ja koulutusjohtamista

Opintosyksy on edennyt pian jo talveksi. Samalla täytyy myöntää, että työ-, opinto- ja treenisyksy on ollut hurjan kiireinen. Olen vastikään saanut valmiiksi töissä syksyn 1. jakson arviointiurakan, jota hidasti pieni sairastelu syysloman tienoilla. Tämän lisäksi olen tehnyt viime kuukaudet Kirjallisuuden aineopintoihin kuuluvaa 5 opintopisteen laajuista Kirjallisuuden pedagogiikka -kurssia sekä Koulutusjohtamisen ja opetushallinnon sivuaineopintoihin kuuluvia Johdatus koulutusjohtamiseen ja opintohallintoon (5 op) sekä Opetustoimen hallinto, talous ja strategiat (5 op) -kursseja. Jälkimmäisiin on kuulunut etätapaamisia, lakitehtäviä sekä kurssien yhteinen ryhmätyö. Tämän toteutin kahden opiskelijakollegani kanssa. Aiheenamme oli koulutusorganisaatioiden ja erään koulutuksen ulkopuolisen julkissektorin organisaation strategioiden tarkastelu. Nämä kurssit ovat juuri valmistuneet, ja odotan tällä hetkellä niiden kokonaisarvioiden valmistumista.

Suunnitelmani mukaisesti olen syksyn aikana suorittanut kaksi kirjallisuuden aineopintoihin kuuluvaa kurssia. Samalla jätän kevääksi 2023 viimeiset kaksi vielä puuttuvaa opintojaksoa. Niiden suorittamisen jälkeen minulla on sitten kirjallisuudesta perus- ja aineopinnot suoritettuina, mikä tarkoittaa, että äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan pätevyyteni lukiota ja perusastetta varten valmistuu näillä näkymin kevääksi 2023 (Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 14.12.1998/986 5 §). Samalla minulle avautuu mahdollisuus opettaa pätevänä myös psykologiaa toisena aineena lukiossa. Kirjallisuuden opintojeni osalta olen siis jo hyvää vauhtia loppusuoralla. Kirjallisuuden pedagogiikka -kurssin sisällä olen tutustunut kirjallisuuden opetuksen osalta kattavasti ennen kaikkea Lukion opetussuunnitelmaan 2019.

Myös Koulutusjohtamisen ja opetushallinnon sivuaine Lapin yliopistossa on lähtenyt hyvin liikkeelle. Kurssien tehtävät ovat olleet kiinnostavia ja opettavaisia. Tämänkin opintokokonaisuuden on tarkoitus valmistua meneillään olevan lukuvuoden aikana, minkä jälkeen minulla on pätevyys myös toimia moninaisissa koulutusjohtamisen tehtävissä – mukaan lukien rehtorina (Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 14.12.1998/986 2 §). Täytyy jopa todeta, että koulutusjohtamisen sivuaineopinnot ovat osoittautuneet paljon ennakko-odotuksiani kiinnostavammiksi, ja olen jopa sivusilmällä hiljalleen vilkuillut mahdollisuuksia jatkaa koulutusjohtamisen opintoja tämän lukuvuoden jälkeen Jyväskylän yliopiston Koulutusjohtamisen instituutissa. Uskon ja tiedänkin, että näillä opinnoilla on mahdollisuus työllistyä tulevaisuudessa hyvin monentyyppisiin tehtäviin koulutuksen saralla.

Olen tämän syksyn ahkeroinnin jälkeen edelleen sitä mieltä, että opiskelu ja koulutus ovat erinomainen harrastus. Niissä kun yhdistyvät huvi ja hyöty. Ennen kaikkea yhä uusien mahdollisuuksien luominen työmarkkinoilla on se varsinainen syy, joka minua motivoi jatkamaan. Tosin työn ja opiskelun yhdistäminen vaatii paikoitellen aika suuriakin ponnistuksia, satsauksia ja kurinalaisuutta. Nukkumaan on mentävä ajoissa, ja kalenteriin täytyy merkitä säännöllisesti kaikki työt, tapaamiset, luennot, treenit ja niin edelleen. Syysloman sairastelu myös osoitti, että tällaisen paketin kanssa on pyrittävä kaikin keinoin pysymään terveenä, jotta kurinalainen työskentely on päivästä toiseen mahdollista.

Haluan samalla kiittää työnantajaani Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedua suopeasta suhtautumisesta, ymmärryksestä ja kannustuksesta työn ja opiskelun yhdistämisessä. Ilman työnantajan tukea ja kannustavaa suhtautumista jatkuva oppiminen ei välttämättä olisi mahdollista, vaikkakin nykyiset opintoni teen ensisijaisesti omalla vapaa-ajallani.

Ajatuksiani maallemuutosta

Pohjanmaa Sedu opettaja maallemuutto maaseutu
Pohjalaismaisemaa auringonnousun aikaan.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, olen muuttamassa heinäkuun lopussa maaseudulle. Töitä olisi ollut Helsingissäkin, mutta sain vastaavan työpaikan kotipaikkakunnaltani Kurikasta. Näin pohdittavaksi jäivät henkilökohtaiset preferenssit: haluanko asua kaupungissa kaikkien palveluiden ytimessä ja maksaa asumisesta kalliisti, vai hankkisinko ympärilleni enemmän ja edullisempaa tilaa maalle muuttamalla? Tätä problematiikkaa sivusin taannoisessa kirjoituksessani, jossa käsittelin aluepolitiikkaa.

Omalla kohdallani muuttoon vaikuttaa olennaisesti pari seikkaa. Ensinnäkin minulla on olemassa olevaa sosiaalista verkostoa Pohjanmaalla, joten en muuta paikkaan, jossa todennäköisesti olisin aivan yksin. Toisekseen sain äidinkielen opettajan viran Seinäjoen Koulutuskuntayhtymä Sedusta. Vakaat työllisyysnäkymät ovatkin yksi aivan olennainen seikka, joka vaikuttaa meidän ihmisten muuttokäyttäytymiseen ja viihtymiseen eri paikkakunnilla. Opettajan työssä palkkaus on työehtosopimuksen mukainen, joten alueiden välillä ei juuri ole toimeentulon kanssa eroavaisuuksia. Maaseudulla asuinkustannukset ovat tunnetusti matalammat, mikä luonnollisesti houkuttelee valitsemaan tämän vaihtoehdon, mikäli haluaa saada palkasta jäämään enemmän käteen ja on valmis tinkimään kaupungin käden ulottuvilla olevista palveluista. Vastaavasti minulla taas ei ole autoa, enkä ajatellut sellaista ainakaan toistaiseksi hankkiakaan. Katsotaan nyt sitten, miten autoton pärjää maaseudulla. Maaseudun kehittämisen yksi kulmakivi onkin nähdäkseni tulevaisuudessa juuri kulkuyhteyksien parantaminen. Sijainti ja kulkemisen vaivattomuus kun ovat olennaisia seikkoja ihmisten arjessa. Joka tapauksessa uskon, että elämä maaseudulla sisältää omalla kohdallani huomattavasti kaupunkia enemmän ulkoilmaelämää. Samalla tämä valinta on myös eräänlainen seikkailu, joka tuo elämääni vähän uutta draivia.

Kuten edellä mainitsemassani postauksessa kirjoitin, lainsäätäjän ei tarvitsisi mielestäni tehdä erityisempää aluepolitiikkaa, mikäli vain kelvollisia työpaikkoja olisi tarjolla myös maaseudulla. Mielestäni riittäisi, että näitä eri paikoissa asumisen etuja ja varjopuolia tuotaisiin nykyistä aktiivisemmin esille. Joka paikassa on nimittäin pidemmän päälle omat hyvät ja huonot puolensa. Saat jotakin, ja luovut jostakin. Näin se vaan menee. Itse valitsin nyt edullisemmat asuinkustannukset, oletettavasti rauhallisemman ympäristön ja enemmän tilaa. Vastaavasti luovun raitiovaunuyhteydestä Stockalle tai junalle, jolla pääsee vaikkapa lentoasemalle. Toisaalta maaseutukin tarjoaa palveluita eikä matka Helsinkiinkään kestä junalla Seinäjoelta kuin 3,5 tuntia, mikäli kaipuu kaupungin sykkeeseen käy ylivoimaiseksi.

Kirjoitan maallemuutosta myöhemmin lisää, kunhan asiat konkretisoituvat. Sitä ennen vietän rentouttavan kesäloman Stadissa.

Kohti uusia tuulia!

Meneillään oleva viikko on ollut työurallani sillä tavoin merkittävä, että tein päätöksen työurani jatkosta. Elokuun alusta lähtien työskentelen Kurikan uutuuttaan hohtavalla Kampuksella vakinaisessa virassa Seinäjoen Koulutuskuntayhtymä Sedussa äidinkielen opettajana.

Minulla on ollut liki neljän vuoden hieno kokemus äidinkielen ja viestinnän opettajana toimimisesta Business College Helsingissä (ent. Suomen Liikemiesten Kauppaopisto), ja koen yhtä lailla saaneeni, antaneeni kuin oppineenikin paljon tämän matkan aikana. Lämpöinen kiitos kaikille kollegoille ja opiskelijoille kuluneista yhteisistä hetkistä. Joskus vain elämässä on tehtävä rohkeita ratkaisuita ja katsottava, mihin maailma meitä kuljettaa. Aika sitten näyttää, miltä näin kokonaisvaltainen elämänmuutos maallemuuttoineen päivineen tuntuu.

Joka tapauksessa Pohjanmaalla asuvat ja sinne palanneet ystävät, kaverit ja tutut ovat jo nyt saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, ettei elämä suinkaan pääty Kehä III:lle – vaan saattaa jopa alkaa siitä. Helsingin tomuja karistelen tällä erää tossuista heinäkuun viimeisellä viikolla, ja duunit starttaavat elokuun alusta. Kirjoitan blogiini maallemuuttajan kokemuksia sitä mukaa kun asiat etenevät ja kokemusta kertyy.

Minut on valittu Seduun suomen kielen ja viestinnän opettajaksi

Minut on viime viikolla valittu Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Seduun suomen kielen ja viestinnän opettajaksi. Opettajakokemukseni, laaja koulutustaustani sekä monipuolinen osaamiseni muun muassa digiviestinnän puolella katsottiin eduiksi, joiden perusteella tällä hetkellä näyttää siltä, että työurani voi hyvinkin jatkua elokuusta alkaen Pohjanmaan lakeuksilla.

Olen työskennellyt lokakuusta 2015 lähtien suomen kielen ja viestinnän opettajana Business College Helsingissä eli aiemmassa Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa Helsingin Pasilassa. Varsinaisten opetettavien aineideni lisäksi olen opettanut mm. psykologiaa, liikuntaa, terveystietoa, yrittäjyyttä ja erilaisia oppimisvalmiuksia tukevia opintoja. Olen toteuttanut lukuisia hissipuhevideotyöpajoja, ohjannut luokkalehtien tekemistä, toiminut kahden myyntiä opiskelevan ryhmän HOKS-ohjaajana, toiminut parin vuoden ajan oppimistehtävien tarkistajana oppilaitoksemme avoimessa oppimisympäristössä, osallistunut oppilaitoksen strategiatyöhön lukuvuoden 2018–19 aikana sekä seurannut lähietäisyydeltä PopUpCollege-hanketta, jossa opiskelijat toteuttavat työelämälähtöistä oppimista kauppakeskusympäristöissä. Työelämäyhteyksiä olen saanut runsaasti pitäessäni opiskelijoideni ja työelämän edustajien kanssa työelämässä tapahtuvan oppimisen näyttöjen arviointikeskusteluita. Syksyllä 2018 vierailin job shadowing -jaksolla Englannissa Bridgwater & Taunton Collegessa. Työelämäkieliäni ovat olleet suomi ja englanti. Työskentelyotteeni on ollut valmentava ja hyvin sitoutunut, ja olen ollut ensisijaisesti opiskelijoitani varten töissä. Katson, että kaikesta tästä kokemuksesta ja aktiivisuudesta on minulle opettajana runsaasti hyötyä tulevaisuudessa.

Seuraavaksi keskustelen Business College Helsingin johdon kanssa jatkosta ja tulevaisuuden suunnista.