Puheviestinnän ensimmäinen osio suoritettu

Sain juuri hyväksytyn suoritusmerkinnän touko-kesäkuun puheviestintä I -kurssilta. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyteen tarvitaan 10 opintopisteen laajuinen puheviestinnän kokonaisuus, josta tämä 5 opintopisteen suoritus oli siis ensimmäinen osa. Tarvitsen siis vielä toisen osan hyväksytysti suoritettuna, mutta ainakin Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa elokuun kurssi oli jo täynnä, kun eilen yritin kurssille ilmoittautua. Onkin siis pohdittava, haluanko jäädä odottelemaan mahdollisesti kurssille avautuvaa paikkaa, vai ilmoittautuisinko vastaavalle kurssille johonkin toiseen yliopistoon.

Joka tapauksessa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyteen tähtäävä projektini on ihan hyvässä vauhdissa. Seuraavaksi teen taloustieteen perusopinnoistani puuttuvan kurssin, minkä jälkeen alan suorittaa Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa kirjallisuuden perusopintoja.

Maisterinsormus on perinteikäs akateeminen tunnus

Osallistuin toukokuussa 2017 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioon, johon meillä maisteriksi valmistuneilla kuului maisterinsormuksen hankkiminen. Juuri juhlalliseen promootioon osallistuminen ja maisteriksi vihkiminen antaa oikeuden käyttää maisterinsormusta ulkoisena tunnusmerkkinä tutkinnon suorittamisesta. Tänä keväänä oikeastaan muistin koko sormuksen olemassaolon. Kokeilin sitä vasemman käden etusormeeni, jossa maisterinsormusta kuuluu pitää, ja totesin sormuksen itselleni auttamatta liian pieneksi. Niinpä käytin sormuksen Tillanderilla, josta sen aikoinaan myös hankin promootiota varten. Sormus suurennettiin minulle sopivaksi, ja olen sittemmin ottanut sen vakituiseen käyttöön.

Maisterinsormus on ulkoinen akateeminen tunnus - maisterintutkinto
Valmistuminen ja promootioon osallistuminen antavat oikeuden käyttää akateemisia tunnuksia, kuten maisterinsormusta.

Mielestäni maisterinsormus on upean perinteikäs tunnus, joka kertoo tutkinnon suorittamisesta. Suoritetuista opinnoista on syytä olla ylpeä, ja sormus kieltämättä muistuttaa minua saavutuksestani ja kertoo siitä muillekin. Ymmärtääkseni maisterinsormusten suosio on viime vuosikymmeninä laskenut huomattavasti, eikä sormuksia juuri enää kysytä kultasepänliikkeistä. Omalta osaltani sormuksen päivittäinen käyttö siis samalla elvyttää tätä perinnettä.

Itse promootio jäi mieleeni juhlana, joka kauniilla ja juhlallisella tavalla kunnioitti valmistuneiden tohtoreiden ja maistereiden ponnisteluita opintojensa, tutkimustensa ja tutkintojensa eteen. Suosittelenkin jokaiselle maisteriksi tai tohtoriksi valmistuneelle promootioon osallistumista, luonnollisesti akateemisten tunnusten hankkimista ja käyttämistä. Aivan samoin kuin vaikkapa ylioppilaaksi tai ammatillisen perustutkinnon suorittaneelle ilman muuta kuuluu suorituksesta kertovan lakin hankkiminen. Toki tohtorit taitavat käyttää tohtorinhattua ja miekkaa oikeastaan vain akateemisissa juhlissa.

Omalla kohdallani yliopisto-opinnot ovat kestäneet oikeastaan 20 vuotta, eikä loppu vielä häämötä horisontissa, vaikka filosofian maisteriksi virallisesti valmistuinkin syksyllä 2015. Oikeastaan opiskelusta ja jatkuvasta itseni kehittämisestä on kehkeytynyt minulle hyvä ja terveellinen elämäntapa. Työskentelen tätä nykyä äidinkielen ja viestinnän opetuksen parissa ammatillisella puolella. Seuraava suurempi opintoihin liittyvä tavoitteeni on saavuttaa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyys, joka avaisi minulle edelleen uusia mahdollisuuksia työskennellä vaikkapa perusopetuksessa tai lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Opintotavoitteitani edistän opiskelemalla vähitellen työni ohella.

Puheviestinnän 1. kurssi etenee kohti maalia

Opintoprojekteihini liittyvän puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuuden ensimmäinen osa on edennyt jo hyvinkin yli puolivälin. Tänään maanantaina 27.5. pidin luentosarjaan kuuluvan vaikuttavan puheeni kirjoittamisesta ja ennen kaikkea perinteisestä konekirjoituksesta. Luonnollisesti kirjoitin puheeni perinteisellä kirjoituskoneella, kuten asiaan kuuluu. Esittelin Ettore Sottsassin suunnitteleman Olivetti Valentine -kirjoituskoneeni, minkä lisäksi kerroin omasta suhteestani konekirjoitukseen. Puheeni tavoite oli ensisijaisesti kannustaa kuulijoita kirjoittamaan erityisesti vaikkapa kirjeen jollekin itselleen tärkeälle henkilölle. Palaute puheestani oli positiivista ja mukavan rakentavaa.

Puheviestinnän kokonaisuuden toinen osa pidetään elokuussa. Toivon ennättäväni kurssille ja saavani elokuussa siis ensimmäisen osion äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan pätevyysvaatimuksista täytettyä. Sitten jäljellä ovatkin enää kirjallisuuden perus- ja aineopinnot, joista perusopintoihin olen ilmoittautunut Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon.

Kirjallisuuden perusopinnot Jyväskylän yliopistossa

JYU logo.jpg

Olen ottanut opintotavoitteekseni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden, joka mahdollistaa minulle tulevaisuudessa aineenopettajana työskentelyn erityisesti lukiossa ja perusasteella. Tämän tavoitteen saavuttaakseni tarvitsen perus- ja aineopintojen (yht. 60 opintopistettä) verran kirjallisuutta sekä 10 opintopistettä puheviestintää. Minulla on ennestään jo suoritettuina perus- ja aineopinnot mm. psykologiassa, joten yhdistelmänä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä psykologian lukio-opettajuus kuulostaa minusta hyvältä ja vaihtoehtoja tarjoavalta päämäärältä.

Tutustuin ensiksi kotiyliopistoni Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kirjallisuustieteen opetustarjontaan, mutta pettymyksekseni totesin, ettei kirjallisuustieteen perus- ja aineopintokokonaisuuksia taida heillä olla sellaisenaan tarjolla. Tämä on mielestäni harmillista, sillä kuitenkin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi halajavien tulee kirjallisuustieteen perus- ja aineopinnot suorittaa. Niinpä suuntasin katseeni muihin yliopistoihin, joista käytännössä ensimmäinen tuotti tulosta. Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto valikoitui nopeasti minulle sopivaksi monipuolisten suoritusvaihtoehtojensa puolesta. Lisäksi sain muutamaan mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen tosi nopeasti kattavat ja hyvät vastaukset.

Nyt lähdenkin kahlaamaan 25 opintopisteen laajuisen paketin kursseja läpi ilman sen suurempia aikatavoitteita. Puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuuden suoritan kesän 2019 aikana Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa.

Asiaa alueellisesta tasapainosta ja -arvosta

Osallistuin reilu vuosi sitten Helsingin yliopiston Taloustieteen termejä ja sovellutuksia -luentosarjalle, jolla käsiteltiin monenlaisia talouden ajankohtaisia aiheita. Kirjoitin tuolloin kurssille luentopäiväkirjaa, josta poimin tänään yhden ajankohtaisen aiheen käsiteltäväkseni. Kirjoitukseni perustuu MustRead-blogin kirjoittajan ja ajatuspaja Liberan entisen toiminnanjohtajan Heikki Pursiaisen luentoon aluepolitiikasta.


Saasteet.jpg
Joustatko sinä ympäristön puhtaudesta, viihtyisyydestä tai palveluista, jos asumisen hintataso on samalla huokeampi?

Luento esitteli alueellista tasapainoa kahden pelkistetyn mallin avulla, joista ensimmäisessä tarkasteltiin kahta kaupunkia: Puhdasjärveä ja Saastamalaa. Ne ovat paikkoina tismalleen samanlaiset (työpaikat, koulut, terveyspalvelut…), ja myös niissä asuvat ihmiset arvostavat samanlaisia asioita. Kaupunkien välillä on kuitenkin yksi keskeinen ero. Saastamalassa on ilmansaasteita tuottava valimo, kun taas Puhdasjärvellä ilma on puhdasta. Miksi sitten kukaan asuisi Saastamalassa?

Pursiaisen mukaan kysymys voidaan laajentaa koskemaan ihmisiä yleisesti: “Miksi kukaan asuu ylipäätään siellä missä asuu, kun voi periaatteessa vapaasti valita oman asuinpaikkakuntansa kaikista maailman paikoista?” Kyse on alueellisesta tasapainosta. Saastamalassa ilma on kammottavaa, mutta siellä on halvempaa asua (1000 €/kk) verrattuna Puhdasjärveen (2000 €/kk). Jos Puhdasjärven hintataso olisi pienempi, kaikki haluaisivat muuttaa sinne, kunnes vuokrahinnat kohoaisivat ja muodostuisi uusi tasapaino. Ihmiset siis suostuvat asumaan paikoissa, joissa elämänlaatu on jossain määrin heikompaa, jos hintataso on sopivampi.

Tarkastelemalla sitä, millainen jokin asuinseutu on, ei voida päätellä sitä, miten hyvinvoivia siellä asuvat ihmiset ovat. Jossain paikassa palvelut ovat hyvät ja miellyttävät, mutta neliövuokrat ovat päättömiä. Toisaalla yleinen palvelutaso ei yllä tälle tasolle, mutta hintataso on maltillisempi. Keskeinen mekanismi tässä on sopeutuva hintataso, joka saa olosuhteet tasoittumaan niin, että on lopulta aivan sama, missä ihmiset asuvat.

Lainsäätäjä puuttuu peliin

Vaikka hintamekanismi tasaa hyvinvointia, Saastamalan tilanne saa lainsäätäjän huolestumaan. Säädetään laki, joka vaatii Saastamalan ilmanlaadun parantamista Puhdasjärven ilmanlaadun tasalle: valimon täytyy vähentää ilman saastuttamista. Asuntojen vuokrat nousevat vähitellen kohti Puhdasjärven hintatasoa ja saavuttavat sen lopulta. Vuokraisännät siis hyötyvät, koska he saavat ilman erillistä kustannusta lisää rahaa asuntonsa vuokraamisesta. Valimo puolestaan joutuu investoimaan puhtaanapitoon eli maksajaksi. Saastamalan asukkaat saivat puhtaamman ilman mutta kalliimman hinnan, eli eivät hyötyneet. Ainoat hyötyjät ovat siis vuokranantajat. Puhutaan tulonsiirrosta.

Hyvinvoinnilla on siis taipumus osittain kadota, koska paikallinen hintataso nousee. Ympäristölain hyödyt siis menevät tulonsiirtoina vuokraisännille. Aluepoliittisilla toimenpiteillä onkin vaikea tuottaa hyötyjä, koska ihmisillä on mahdollisuus muuttaa. Kun alueellisiin hintoihin halutaan vaikuttaa, muutoksen hyödyt voivat valua tulonsiirtoina vaikkapa maanomistajille. Pidemmälle vietynä myös asumisen hintajoustot vaikuttavat siihen, missä hinnat muuttuvat enemmän ja nopeammin.

Alueelliset erot tarkoittavat myös tehokkuuseroja

Toisessakin mallissa on kaksi kaupunkia: Tuottoniemi ja Kitukoski. Nyt erona ei ole ilmanlaatu, vaan työn tuottavuus. Tuottoniemessä ja Kitukoskella valmistetaan kummassakin puhelimien nahkakoteloita.

Kaupunkien erona on, että Tuottoniemellä on enemmän tietotaitoa, joten työntekijä tuottaa kaksi kertaa enemmän koteloita samassa ajassa kuin Kitukoskella. Koska tuottavuus on kaksi kertaa korkeampaa, myös palkat ovat kaksi kertaa korkeammat. Miksi sitten kaikki työntekijät eivät muuta Tuottoniemelle, jos siellä palkat ovat kaksinkertaiset? Pursiaisen mukaan vastaus on yksinkertainen: asumisen hinta sopeutuu niin, että elintaso on täsmälleen sama Tuottoniemellä kuin Kitukoskella. Palkkataso on kaksinkertainen, mutta vuokratasokin on korkeampi. Jos niin ei olisi, kaikki haluaisivat asua Tuottoniemellä.

Tähänkin tarinaan sisältyy opetus: asumisen ja muiden hyödykkeiden hinnat heijastelevat paikallisia elämänlaatutekijöitä – palveluita ja alueellisia tuottavuuseroja (mm. palkat, mutta myös asuinkustannukset). Todellisessa elämässä helsinkiläiset tienaavat enemmän verrattuna Lapissa asuviin. Alueelliset elintasoerot ovat kuitenkin usein pienempiä kuin tuloerot kertovat. Alueellisen tasapainon idea on, että vapaassa maassa ihmiset ja yritykset saavat sijoittua minne haluavat, jolloin jokainen tekee omalta kannaltaan parhaan valinnan. Jos jossakin on paremmat oltavat, perhe muuttaa.

Alueellisesta tasapainosta ilmiönä – ja tarinan opetus

Alueellinen tasapaino on siis sellainen, jossa kukaan ei halua muuttaa hyötyä tavoitellakseen. Ihmisten erilaiset rajoitteet tai arvostukset eivät näissä malleissa tule huomioiduiksi. Myöskään yritysten sijoittumista ei huomioitu. Vaikka lisäelementtejä tulee, niin perusopetukset ovat joka tapauksessa tarinoiden takana samanlaiset. Ne heijastavat monimutkaisempaa taloustieteellistä ajattelua: muut asiat ovat tärkeämpiä kuin fyysiset muuttokustannukset.

Tärkeää on havaita, että alueelliset tuottavuuserot ovat totta. Sama henkilö on Helsingissä tuottavampi kuin Lapissa – ja myös palkka on korkeampi. Vastaavasti asuinkustannukset Helsinkiin muutettaessa tasaavat alueellisia hyvinvointieroja. Pursiaisen sanoma olikin, ettei väitettyä “alueellista epätasa-arvoa” todellisuudessa ole olemassakaan. Myös tulonsiirtojen ja sosiaaliturvan pitäisi näin ollen kohdistua alueiden sijaan ihmisiin.

Vaikka esitellyt mallit ovat yksinkertaistuksia, ne avaavat hyvin alueellista kokonaishyvinvointia ja alueellisen tasapainon käsitettä, joka on kiinnostava ja hyödyllinen työkalu aluepoliittiseen talouskeskusteluun. Luennon jälkeen aloin pohtia, minkä vuoksi yksinkertainen asia ei näy talouspoliittisessa keskustelussa. Kenties kyse on siitä, että alueellinen muuttoliike on todellisuudessa jäykempää kuin mallit olettavat, ja yksinkertaistettujen mallien lisäksi tulevat lisämuuttujat hämärtävät kokonaiskuvaa. Toisaalta taas nykyisen pääministeripuolueen Keskustan kannattajat ja ideologiat tulevat maakunnista. Tarinan lopullinen opetus on joka tapauksessa se, ettei markkinoiden toimintaan pitäisi lainsäädännön keinoin puuttua, jos markkinat itse korjaavat itseään ja näin kykenevät synnyttämään tasapainotilan.

Miksi syntyvyys sukeltaa?

Hypon Juhana Brotherus twiittasi 17.8.2018 oheisen graafin, josta käy ilmi, että Suomessa syntyvyys on sukeltanut viimeksi kuluneiden 30 vuoden pohjalukemiin. Tämä on yhteiskunnallisesti varsin huolestuttava kehityssuunta, minkä Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen huomauttaa vastauksessaan vaikuttavan jatkuessaan julkistalouteen ja eläkkeiden kestävyyteen. Toisaalta on tärkeää pohtia, onko yhteiskunnallinen näkökulma ensisijainen verrattuna yksilöllisiin preferensseihin.

Hypo syntyvyys.jpeg

Osallistuin keväällä 2018 Helsingin yliopiston väestötaloustieteen kurssille, jossa aihetta pohdittiin monenlaisista näkökulmista. Kirjoitin kurssityönäni syntyvyyteen liittyvän esseen, jonka julkaisen nyt kokonaisuudessaan. Esseeni löydät klikkaamalla Väestötaloustiede_essee_kesa2018_VK.

Muuttuneita preferenssejä

Siinä missä ennen lasten hankkiminen oli välttämättömyys vanhuuden varalle ja turvaksi, nykypäivänä lastentekoiässä olevien nuorten aikuisten preferenssinä voi olla vaikkapa oma ura tai yksilöllisten kokemusten hankkiminen maailmasta ja elämästä. Tämä ei välttämättä osu yksiin lapsenkasvatuksen kanssa, jossa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen tarpeet. Myös työelämän epävarmuus ja kasvanut vaatimustaso pakottaa pohtimaan lasten hankkimista aiempaa tarkemmin. Siinä missä puhutaan elinikäisestä oppimisesta ja opiskelun tärkeydestä läpi työuran, kasvatustehtävän ja kuormittavan työelämän ristipaineessa harva kykenee vielä suoriutumaan tavoitteellisesta opiskelusta. Koska elämässä ei voi saada kaikkea, on tehtävä valintoja.

Kyse ei myöskään ole taloudellisesti vähäpätöisestä asiasta. Vuonna 2013 Iltalehti kirjoitti lapsen kasvatuksen kallistuneen vuosikymmenen aikana peräti 20 % ja olleen tuolloin kaikkiaan 128 000 euroa. En usko yleisen hintatason viidessä vuodessa ainakaan laskeneen. Kyse on siis varsin merkittävästä taloudellisesta satsauksesta. Sitä paitsi HS:n 14.8.2018 mukaan jo peräti 379 000 aikuista kipuilee taloudellisten vaikeuksien, maksuhäiriöiden ja pikavippien parissa.

Sosiaalista painetta ja koulutuksen eriarvoistumista

Sosiaalinen paine on perinteisesti vaikuttanut siihen, millaisia valintoja ihmiset ovat elämässään tehneet. On ollut itsestäänselvää, että ensin käyt koulua, menet mahdollisesti armeijaan, sitten opiskelet ja seuraavaksi on työelämän, perheenperustamisen ja lasten vuoro. Nykypäivänä ihmiset yhä paremmin ymmärtävät, etteivät he ole yhteiskunnan muurahaisia, jotka elävät ja tekevät valintojaan yhteiskunnan etu edellä.

Vastaavasti koulutuksen sukupuolten välinen eriarvoistuminen kalvaa Suomea. Ylen 8.3.2018 julkaiseman uutisen mukaan suomalaisten naisten ja miesten välinen koulutuksen epätasa-arvo on kasvanut ennätyksellisen suureksi. Uutisen mukaan “OECD-maiden vertailussa suomalaisnaiset ovat kolmanneksi koulutetuimpia”. Ylen 15.9.2016 julkaiseman uutisen mukaan vastaavasti peräti yli 20 % 20-vuotiaista suomalaismiehistä oli koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Koska lapsiperheen elämä edellyttää vakautta ja turvallisuutta, syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa oleva ei oletettavasti ole todennäköinen perheenperustaja.

Ekologisuutta

Lapsettomuus voidaan nähdä karusti myös ekotekona. Hesari kertoi vuonna 2008 Tiedepalstalla, että länsimaisen kuluttajan paras ja tehokkain yksittäinen ekoteko on lapsettomuus. Vaikka yhteiskunnallisesti tarvitaan yhä uusia veron- ja eläkkeenmaksajia, länsimaisen ihmisen ekologinen jalanjälki on niin suuri, että lapsettomuus voidaan nähdä ympäristöystävällisenä tekona. Väestönkasvun ongelmista ja maapallon kantokyvystä puhutaan jatkuvasti yhä enemmän, eikä maapallon tulevaisuudesta nykymenolla voi kukaan sanoa mitään. Viimeistään nyt on varmasti kaikille selvää, ettei ihmiskunta voi jatkaa elämäänsä samalla tavalla kuin tähän asti.

Siinä, missä tietoisesti lapsettomia on voitu perinteisesti haukkua itsekkäiksi, voidaan asia nähdä myös päinvastoin. Kasvavan yhteiskunnallisen epävarmuuden ja muutoksen keskellä voi olla itsekästä olla ottamatta tällaisia näkökulmia huomioon.