Tag: erityispedagogiikka

Johtamisen psykologia II -kurssin portfolio (osa 1): oppimistavoite

Posted on by Ville Kilpiä

Olen ollut syksystä 2021 lähtien opintovapaalla, joka jatkuu toukokuun loppuun 2022 saakka. Tämä postaukseni on ensimmäinen osa Johtamisen psykologia II -kurssin oppimisportfolioon, jossa on tarkoituksena asettaa itselleen jonkinlainen oppimistavoite ja edetä sitä kohden tavoitteellisesti kurssin aikana. Ajattelin aluksi, että minun tavoitteellinen oppimispolkuni liittyisi jollakin tavoin itsensä johtamiseen ja omakohtaisiin havaintoihin arjen rytmityksestä. Vähitellen kuitenkin tulin siihen tulokseen, että minullahan on pitkän linjan oppimispolku ja oikeastaan portfoliokin valmiiksi koottuna tälle verkkosivustolleni. Niitä vain täytyy hieman terävöittää ja selkeyttää. Näihin edelleen liittyy itsensä johtaminen edettäessä kohti konkreettisia tavoitteita.

Elämäntapani on jatkuva oppiminen, jossa olen ennen kaikkea keskittynyt formaaliin oppilaitosten tuottamaan koulutukseen. Olen aikoinaan ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen opiskellut liikunnanohjaajan opistoasteen tutkinnon Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Valmistuttuani vuonna 2001 työskentelin liikunta-alalla muutaman vuoden ennen kuin aloitin suomalaisen filologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 2004. Humanististen tieteiden kandidaatiksi valmistuin vuonna 2007 ja filosofian maisteriksi lopulta vuonna 2015. Sivuaineita minulle on tähän mennessä kertynyt koko joukko. Perusopinnot olen suorittanut kasvatustieteessä, viestinnässä, tilasto- ja taloustieteessä, erityispedagogiikassa sekä kirjallisuudessa. Perusopintojen lisäksi aineopinnot olen suorittanut johtamisessa ja psykologiassa. Kirjallisuudessa aineopinnot ovat tällä hetkellä menossa Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa. Lisäksi olen suorittanut 60 opintopisteen laajuiset ammatillisen opettajan AmO-pätevyysopinnot Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Tällä hetkellä suoritan hallintotieteen maisteriopintoja Lapin yliopistossa johtamisen psykologia pääaineenani. Formaalista koulutuksesta on ainakin se käytännön hyöty, että se antaa vähitellen opettajan työssäni tarvitsemiani uusia muodollisia pätevyyksiä ja mahdollistaa siten oman työelämän “tuunaamisen” yhä monipuolisemmaksi.

Samalla jatkuvaan oppimiseen liittyy muun muassa sen pohdintaa, millä tavoin uusi oppimani asia suhteutuu jo ennestään olemassa oleviin tietorakenteisiin ja taitoihin, ja miten uusi opiskeltu asia edistää uraani, urakehitystäni tai vaikkapa turvallisuudentunnettani työelämässä. Tätä kaikkea olen koonnut verkkosivustolleni ja ennen kaikkea oheiseen verkko-CV:heni. On myönnettävä, että kaikkea osaamistani en ainakaan toistaiseksi ole kyennyt työelämässä hyödyntämään. Tai ehkä sittenkin pitäisi sanoa, etteivät työnantajat ole kyenneet tunnistamaan ja hyödyntämään osaamistani täysimääräisesti. Tämä tietenkin voisi olla yksi kehityskohde tulevaisuudessa työurallani. Samalla on huomattava, ettei työnantajan voi edellyttää tunnistavan ja hyödyntävän osaamistani, ellen osaa sitä itsekään tunnistaa ja sanallistaa.

Samalla on kuitenkin huomattava, että vaikken kykenisi kaikkea oppimaani koskaan hyödyntämään työelämässä, on kaikesta oppimastani ollut hyötyä oppimisessa ja elämässä yleisesti. Tämän kurssin kohdalla keskityn ennen kaikkea oman osaamiseni tunnistamiseen ja oppimisen merkitysten kuvaamiseen.

Kurssin tehtävänanto ja tavoite

Johtamisen psykologia II -kurssi on noin puolen vuoden mittainen, mikä on pitkäkestoisiin oppimistavoitteisiin suhteutettuna hyvin lyhyt ajanjakso. Sen vuoksi halusin laajentaa omaa näkökulmaani oppimis- ja kehitysprosessiin, joka on ollut voimissaan jo käytännöllisesti katsoen yliopisto-opintojeni aloituksesta vuodesta 2004 lähtien. Toki menestys opinnoissa on paljolti kiinni myös siitä, että opiskelija löytää itselleen sopivan opiskelutekniikan. Minun erityisiä vahvuuksiani oppijana ovat esimerkiksi kirjoittaminen, kärsivällisyys sietää keskeneräisiä ja vähitellen valmistuvia opintoprojekteja sekä kyky hahmottaa laajoja ja abstrakteja kokonaisuuksia. Myös opiskelutekniikkani ja akateemiset valmiuteni ovat vuosien saatossa hioutuneet. Olen myös opiskellut aiheita, joissa olen ollut kaikkea muuta kuin mukavuusalueellani, mikä on kasvattanut luottamusta omaan oppimiseeni ja kykyyni hahmottaa uusia laajoja kokonaisuuksia vanhojen pohjalta. Olen esimerkiksi menestyksellisesti kyseenalaistanut omia ennakkoluulojani omasta oppijuudestani.

Kurssin tehtävänanto: Tarkoituksena on kurssin aikana suunnitella itsenäisesti ja pienryhmän kanssa omaan elämäntilanteeseen ja motiiveihin sopiva oppimistavoite, joka on mahdollista toteuttaa opintojakson loppuun mennessä. Tavoitteen valinnassa voi soveltaa valmiita ehdotuksia tai suunnitella omanlainen, mahdollisimman konkreettinen tavoite, kunhan se sopii opintojakson raameihin.

Tavoitteen ja suunnitellun opintopolun tulee sisältää konkreettista tekemistä, jossa ei ole tarkoitus, että asioita vain pohditaan mielessä, luetaan kirjoista tai seurataan muiden tekemistä. Oleellista on, että asioita havainnoidaan ja kokeillaan aktiivisesti ja saadaan näin kokemuksen kautta uutta ymmärrystä ja oivalluksia. Tehtävä voi olla jokin annetuista, tai sitten kokonaan itse keksitty.

Tehtävän tavoite: Oma oppimistavoitteeni on matkan varrella muuttunut, mikä oli tehtävänannossa sallittua. Ajatuksenani on koota yhteen ajatuksiani osaamisestani, eli tavoitteenani on tunnistaa ja sanallistaa metatasolla omaa johtamisen psykologian osaamistani. Tavoitteenani on tarkastella johtamisen psykologiaa erityisesti itsensä johtamisen näkökulmasta, jonka olen kokenut opinnoissa erityisesti itseäni kiinnostavaksi aihealueeksi. Samalla oman osaamisen tunnistaminen auttaa tunnistamaan myös niitä asioita, jotka edellyttävät jatkossa kehittämistä. Tämä tehtävä voisi varsinaisesti linkittyä tehtävään 4.

4. Onnistumisten arvostaminen

  • Tarkkaile onnistumisiasi ja tekijöitä, jotka ovat yhteydessä onnistumisiin.
  • Tehtävässä kannattaa pitää onnistumispäiväkirjaa, johon kirjoitat asiat, joissa olet
    onnistunut. Kannattaa myös pohtia onnistumishaastattelun kysymyksiä1 apuna
    käyttäen tarkemmin onnistumisten luonnetta.
  • Omien onnistumisten tarkastelun lisäksi voi pohtia, miten onnistumiset voisi
    paremmin huomioida työyhteisöissä ja mitä merkityksiä niiden huomioimisella
    voisi olla. (Positiivisesta psykologiasta ks. esim. Uusitalo-Malmivaara toim., 2014)

1Onnistumishaastattelun kysymykset (Furman ym. 2004)

  • Miten selität, että onnistuit?
  • Mistä taidoistasi, kyvyistäsi ja vahvuuksistasi tämä onnistuminen kertoo?
  • Ketkä henkilöt auttoivat tai tukivat sinua, ja mistä voisit heitä kiittää heitä?
  • Miksi tämä onnistuminen oli sinulle tärkeä asia?
  • Jos tämä onnistuminen on enne siitä, että jotakin myönteistä on tapahtumassa, niin mitä se voisi olla?
  • Jos vastaavanlaisia onnistumisia tapahtuu jatkossa enemmänkin, niin mitä siitä voi parhaimmassa tapauksessa seurata?

Tavoitteen valitsemiseksi pohditaan aluksi itsenäisesti ja pienryhmässä esimerkiksi näitä
kysymyksiä:

  • Mitä johtamisen psykologian asiantuntijuus merkitsee itselle ammatillisesti tai
    identiteettinä?
  • Mitä sellaista haluat oppia, muuttaa tai kehittää itsessäsi, joka voi auttaa toimimaan johtajana tai muuten ihmisten parissa (entistä paremmin)?
  • Mitä sellaista haluat oppia tällä kurssilla johtamisen psykologiasta, jota voit
    opetella kokemuksellisesti?
  • Miten voit edistää oppimistasi? Millainen oma toimintasi voi auttaa sinua
    oppimaan? Voitko tehdä jotain lisää tai toisin kuin ennen? Voisitko suunnitella
    oppimiseni etenemään vaiheittain, ja jos, niin millaisia vaiheet voisivat olla?
  • Suunnitelmat palautetaan Moodlessa niille varattuun paikkaan. Tavoite ja suunnitelma
    voivat muuttua oppimispolun aikana. Muuttuneita suunnitelmia ei tarvitse palauttaa,
    mutta muutokset tulee dokumentoida oppimisportfoliossa.

Lähteet

FURMAN, BEN, TAPANI AHOLA & HARRI HIRVIHUHTA 2004: Työpaikan pelisäännöt ja kuinka ne tehdään. Tammi, Helsinki.

UUSITALO-MALMIVAARA, LOTTA (toim.) 2014: Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus, Jyväskylä.

Tienhaaroja ja umpikujia maahanmuuttajien arjessa

Posted on by Ville Kilpiä

Tapasin viime viikolla sattumalta Suomen Pakolaisavusta Iina Helldanin ja Eero Lehtovirran, jotka työryhmineen ovat valmistelleet Pakolaisavun julkaiseman pakolaisuutta ja maahanmuuttoa koskevan kirjan Tienhaaroja ja umpikujia – maahanmuuttajat neuvonta- ja ohjaustyössä. Erityispedagogiikan perusopintojen opintovierailuksi kohtaaminen muotoutui huomaamatta eräiden syntymäpäiväjuhlien aikana. Tavallaan parasta opintovierailuissa onkin se, että ihan tavallinen keskustelu voi kääntyä äkkiarvaamatta opettavaiseksi opintokäynniksi, vaikkei tapaamista olisi millään tavoin etukäteen edes sovittu sellaiseksi.

tienhaarojajaumpikujia.jpg

Kirja kuvailee monenlaisilta näkökannoilta niitä mutkia, joita maahanmuuttajan tausta voi hänen matkalleen tuoda. Näitä näkökulmia on Suomessa syntyneen hankala ja oikeastaan mahdotonkin ymmärtää – niin itsestäänselviä yhteiskuntamme jokapäiväiset toiminnot ja vaikkapa ihmisten välinen tasa-arvo meistä ovat. Kirja on osoittautunut jo ensitutustumisella minulle tärkeäksi tulevaisuuden työvälineeksi. Se antaa tärkeää käytännön tietoa case-esimerkkien kautta muun muassa siitä, millaisia prosesseja ja byrokratiaa maahanmuuttajat kohtaavat yhteiskuntaan integroituessaan. Kirja sisältää esimerkkejä, jotka avaavat byrokratiaa ja lähtö- ja kohdemaiden kulttuurieroista johtuvia haasteita. Suomen kieltä muun muassa maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille opettaessani minun on tärkeää ymmärtää oppimisen haasteita, joita opiskelijat kielen ja yhteiskuntaan sopeutumisen näkökulmasta kohtaavat. Helldan huomautti samalla suomalaisen koulutusjärjestelmän olevan kansainvälisesti niin kovatasoisen ja laaja-alaisen, että pidämme helposti kohtaamamme henkilön tiedollisia ja tiedonhaullisia valmiuksia itsestäänselvyyksinä. Tämä olisi osattava huomioida opetuksessa. Yhtä lailla kielenopetuksessa tarkoituksenmukaisuus on tärkeää.

Helldan kuvasi keskustelussa muun muassa sitä, miten hankalia tapauksia voi kahden maan kulttuurieroista seurata, jos esimerkiksi lähtömaassa nainen ei voi matkustaa tai asioida virastoissa ilman miestään. Matkustusasiakirjojen ja syntymätodistuksen puuttuminen voi tuottaa yllättävän pulman, jos esimerkiksi perheenyhdistämisprosessissa mies on jo saapunut kohdemaahan eikä voi olla mukana lähtömaan virastossa. Perheenyhdistämisprosessit voivat kestää vuosia ja tarkoittaa sitä, etteivät vanhemmat näe lapsiaan vuosiin. Vastaavasti Suomessa kielitaidon puuttuminen hankaloittaa kaikenlaisten asioiden hoitamista, eivätkä kulttuuriset tavat avaudu ilman yhteistä kieltä. Helldan kertookin vertailukohdan Ruotsista, jossa kaikille pakolaisille järjestetään omakielistä koulutusta yhteiskunnan tavoista toimia, mikä helpottaisi Suomessakin ihmisten kotoutumista.

Keskustelu oli minulle todella avaava ja antoi paljon uusia ajatuksia siitä, että maahanmuutto ja siihen liittyvät taustat yhtenä erityispedagogisena näkökulmana on yhä tärkeämpää huomioida ja nostaa esille. Samalla sillä on laajempi yhteiskunnallinen merkitys, koska tulemme tulevaisuudessa yhteiskuntana tarvitsemaan kipeästi yhä enemmän myös työperäistä maahanmuuttoa.

“Moi, mitä sulle kuuluu?”

Posted on by Ville Kilpiä

Aseman Lapset ry.jpg
Timo ja Paula esittelemässä Aseman Lapset ry:n toimintaa Walkers-kahvilassa 22.3.2018.

Kävimme eilen 22.3.2018 ystäväni Johannan kanssa erityispedagogiikan peruskurssini opintokäyntien nimissä tutustumassa Aseman Lapset ry:n toimintaan Walkers-kahvilassa Helsingin Kampissa yhdessä Luksian koulunkäyntiavustajaopiskelijoiden kanssa. Meidät ottivat lämpimästi vastaan Timo Kyllönen ja Paula Mäkelä, jotka kertoivat meille yhdistyksen toiminnasta. Omalla kohdallani vierailu oli varsinaisesti viimeinen erityispedagogiikan perusopintojen suoritukseni, vaikkakaan en enää tätä opintovierailua varsinaisesti saanutkaan mahdutettua opintosuorituksiin määräaikojen mentyä jo umpeen. Joka tapauksessa vierailu oli erinomaisen ajatuksia herättävä, ja siitä oli paljon iloa ja hyötyä nuorten kanssa työskennellessäni.

Mikä Aseman Lapset tekee?

Aseman Lapset ry:n toimintaa voi kuvailla kahdella sanalla: välitön kohtaaminen. Otsikon kysymys “Moi, mitä sulle kuuluu?” on toinen keskeinen kulmakivi yhdistyksen toiminnassa. Se toinen on: “Ollaan ihmisiksi.” Aseman Lapset on perustettu vuonna 1990 lähtökohtanaan tilanne, jossa Helsingin Rautatieasemalla hengaili paljon nuoria. Toiminta lähti liikkeelle ajatuksesta, että sinne, missä on nuoria, täytyy saada myös vastuullisia aikuisia. Aikuisia, joilla on aito halu kohdata nuoria, kuulla heitä sekä tukea heidän tervettä kasvuaan ja luontevaa vuorovaikutustaan toisten ihmisten kanssa.

Aseman Lapset ry:n toimintamuodot tänä päivänä ovat Walkers-kahvila, -bussi ja autot eri puolilla Suomea, lasten ja nuorten mielen hyvinvointia tukeva Friends-ohjelma, löytävä nuorisotyö, katusovittelu sekä kiusaamista ehkäisevä K-0-hanke ja katuväkivaltaa ehkäisevä työ. Aivan valtavan tärkeää työtä, siis!

Mitä opin vierailusta?

Tärkein mieleeni jäänyt yksittäinen asia opintovierailusta oli nimenomaan tasa-arvon ja toisten huomioimisen tärkeys. Elämme keskellä kilpailuyhteiskuntaa, jossa kaikilla on oma agendansa ja alati kiire sen toteuttamisessa. Lasten on yhä varhaisemmassa vaiheessa kannettava vastuu tulevaisuudestaan ja päätettävä omasta tulevaisuuden urastaan. Korvanapit ja musiikit korvissa ja silmät tiiviisti tihrustaen pikkuruisten älypuhelintemme ruutuja kiiruhdamme läpi arjen harmauden päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen – kesästä talveen ja takaisin – katsekontakteja ja vuorovaikutusta vältellen. Aikaa ei ole sen paremmin itselle kuin kenellekään muullekaan. Kuka siinä rumbassa ehtisi lapsen, nuoren tai lähimmäisen huolia kuunnella, kun omatkin huolet painavat? Onhan tärkeintä minä, oma cooliuteni ja menestykseni. Toinen toisemme kohtaaminen ja kuunteleminen on se sivuraiteelle ajettu ränsistynyt junanvaunu.

Tämän kaiken hektisyyden rinnalla aidon kohtaamisen ja välittävän vuorovaikutuksen tuominen olemisen keskiöön luo raikkaan ja lämpimän tuulahduksen arjen keskelle. On ilo huomata, että sen kaiken hyperaktiivisuuden rinnalla kulkee tällainen lapsia ja nuoria kuunteleva ja ymmärtämään pyrkivä yhteisö, joka välittää ja auttaa. Tällaista vuorovaikutusta ja aitoa kuuntelemista pyrin omassa työssäni ja elämässäni edistämään edelleen. Opin vierailun kautta jälleen kerran näkemään sen, miten tärkeä voima niillä on.

Erityispedagogiikan perusopinnot valmistuivat

Posted on by Ville Kilpiä

Olen kevään aikana tehnyt Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa yhden avoimen yliopiston kurssin – 5 opintopisteen laajuisen erityispedagogiikan peruskurssin – joka oli samalla viimeinen erityispedagogiikan perusopinnoista puuttunut kurssini. Tänään viimeinkin voin sanoa, että viimeinenkin opintosuoritus verrattain työläästä peruskurssista on nyt suoritusten osalta valmis ja kokonaisuutena hyväksytty. Näin ollen kaikki perusopintoihin liittyvät kurssit tulivat viimeistenkin suoritusten myötä valmiiksi, ja vuoden 2018 opintoprojektini tuli päätökseensä. Tavoitteenani olikin saada erityispedagogiikan perusopinnot valmiiksi töiden ohella, ja nyt kevätauringon paistaessa tavoite tulee viimein saavutetuksi.

Congratulations.jpg
Tunnelmat tuoreeltaan viimeisen tehtävän hyväksymismerkinnän jälkeen olivat tällaiset.

Seuraavat opintosuoritukset ovat vielä mietinnässä. Tuskin opinnot kuitenkaan olivat kokonaisuudessaan tässä, mutta nyt on aika huokaista hetki ja nauttia onnistumisesta.