Mitä hyötyä jatkuvasta oppimisesta on?

Kuten moni blogiani seuraava tietää, opiskelen aina jotakin. Tällä hetkellä menossa ovat kirjallisuustieteen perus- ja aineopinnot, joita teen Jyväskylän ja Helsingin avoimessa yliopistossa normaalin ammatillisen äikänopettajan päivätyöni ohella. Mitä jatkuva opiskelu ja oppiminen sitten tarjoaa, kun on jo vakaassa työsuhteessa?

Aivan ensimmäisenä mieleeni tulevat tietenkin kiinnostavat uudet ajatukset. Toki saan sellaisia arjessa opiskelijoiden kanssa toimiessani, mutta opiskelu tuottaa konkreettisia tuloksia minulle itselleni. Osaamiseni vahvistuu ja monipuolistuu, ja saan opintojeni myötä uusia pätevyyksiä. Samalla houkuttelevuuteni työmarkkinoilla kasvaa. Olen näet ajatellut pysyä työelämässä kuin takiainen seuraavat vuosikymmenet. Tokkopa maltan koskaan levätä, sillä aina on jotakin kiinnostavaa mielessä.

Juuri pätevyydet ovatkin minulle tärkeitä. Tällä hetkellä minulla on pätevyys toimia äidinkielen opettajana ammatillisessa koulutuksessa. Jos taas haluan opettaa äidinkieltä ja kirjallisuutta perusopetuksessa yläasteella tai toisella asteella lukiossa, tarvitsen myös kirjallisuuden pätevyyden. Tätä varten tarvitsen perus- ja aineopintotasoiset sivuaineopinnot kirjallisuudesta. Toisin sanoen opiskelu avaa minulle kokonaan uusia ovia. Samalla aineyhdistelmäni monipuolistuu, sillä psykologian aineopinnot aikoinaan suorittaneena saan kirjallisuuden opintojeni valmistuttua opettaa myös psykologiaa toisena opetettavana aineena.

Tällä hetkellä on meneillään viimeinen työpäivä Sedussa ennen hyvin ansaittua kesän vapaajaksoa (lue: kesälomaa) koulusta. Sen aion viettää monipuolisesti liikkumalla sekä edistämällä kirjallisuuden opintojani niin pitkälle kuin mahdollista.

Kulttuuriteko: Tapiovaaran Pirkka-kaluston restaurointi

Joitakin vuosia sitten sain suvussa olleen Ilmari Tapiovaaran suunnitteleman perinteikkään alkuperäisen 1950-luvun Pirkka-huonekalusetin, jossa on pöytä ja neljä tuolia. Kaluston on aikoinaan valmistanut Laukaan Puu, mistä tuolien ja pöydän pohjassa on olemassa kotimaisesta työstä kertova leima.

Ilmari Tapiovaara Pirkka restaurointi Laukaan Puu
Tuolien pohjassa on alkuperästä kertovat Laukaan Puun ja Tapiovaara Designin leimat.

Tuolien pinnat olivat ajan saatossa päässeet naarmuuntumaan pahoin, ja ne oli lakattu uudelleen vääränvärisellä lakalla. Tuolien pienet puiset osat olivat myös osittain heikosti kiinni toisissaan. Niinpä tuntui luonnolliselta selvittää, voisiko huonekalut entisöidä alkuperäiseen loistoonsa.

Työskentelen Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedun Kurikan Kampuksella, jossa koulutetaan muun muassa restaurointi- ja sisustusalan artesaaneja sekä puuseppiä. Syksyllä 2019 keskustelin alustavasti opettajakollegoideni kanssa tällaisesta projektista. Jo tuolloin sovimme, että asia voisi lähteä hyvin liikkeelle ottamalla kuvat lähtötilanteesta.

Varsinaisesti asia lähti etenemään, kun keväällä keskustelin kalustostani kurikkalaisen verhoilu- ja sisustusalan opiskelijan Jenna Koiviston kanssa. Hänellä oli erinomaisia ajatuksia siitä, mitä huonekaluille kannattaisi tehdä. Päätin pyytää häntä toteuttamaan työn opiskelijatyönä. Tukena työn toteutuksessa olivat Sedu Kurikan puu- ja sisustusalan opettajat. Huonekalut tarvitsisivat perinpohjaisen hionnan vanhan lakkakerroksen ja naarmujen poistamiseksi, huonekalut petsattaisiin mahdollisimman alkuperäistä väriä vastaavalla petsillä ja lakattaisiin. Irralliset osat kiinnitettäisiin uudelleen, ja kaluston mustat osat paikattaisiin mustalla maalilla. Ja tältä se sitten näytti.

Vaihe 1: Hionta

Hionta oli kaikkein aikaavievin työ, sillä naarmuja oli tuoleissa paljon. Lisäksi pöytä oli lakattu vuosien varrella uudelleen väärällä värillä. Huonekalut ovat pinnoiltaan mäntypuuta, joten niihin tulee helposti naarmuja. Osien hionnassa täytyi olla myös huolellinen, sillä huonekalujen täytyy hionnasta huolimatta säilyttää alkuperäinen muotonsa. Tältä huonekalut näyttivät hionnan jälkeen.

Vaihe 2: Puuosien liimaus

Puuosat liimattiin tukevasti toisiinsa kiinni. Tämä työ päätettiin toteuttaa siten, ettei tuolien osia lähdetty irrottamaan toisistaan. Lopullisen työn valmistuttua olen todennut, että tuolit ovat nyt todella jämäkät, koska mitään ylimääräistä osien heiluntaa ei tapahdu.

Vaihe 3: Oikean värisävyn löytäminen

Tämän jälkeen huonekalujen väritystä tutkittiin tarkasti, jotta niiden väri saataisiin petsauksen ja lakkauksen myötä vastaamaan mahdollisimman alkuperäistä väritystä. Väri tehdään petsillä, jonka jälkeen pinnat lakataan. Lakkaus muuttaa jonkin verran vielä väriä, joten alkuperäistä vastaavan värityksen löytäminen edellytti tutkimustyötä.

Tapiovaara design Pirkka
Kuvat väritestien jäljiltä.

Vaihe 4: Petsaus

Lopulta oikean värin löydyttyä huonekalut petsattiin pinnoiltaan.

Tapiovaara Laukaan Puu
Tuoleista ja pöydästä tuli näin pehmeän kauniit petsauksen jälkeen.

Vaihe 5: Lakkaus ja mustien osien kulumien paikkaus

Tämän jälkeen pinnat lakattiin. Tarkoituksena oli, ettei puun pinta liiaksi kiiltäisi. Samalla tuolien ja pöydän mustat jalat ja pienet puuosat istuin- ja pöytäpintoja lukuun ottamatta paikattiin mustalla maalilla.

Tapiovaara huonekalut
Lopputulos on fantastinen.

Näin perinnöksi vuosia sitten saamani kalusto sai aivan uuden elämän. Seuraavaksi hankin tuolien pinnoille kunnolliset istuintyynyt, jotta kalusteet myös säilyvät hyvässä kunnossa. Istuinten pintaan tulee helposti naarmuja, jos niille istuu esimerkiksi housuilla, joissa on vaikkapa takataskuissa napit – niiteistä puhumattakaan. Haluan säilyttää kaluston tässä kunnossa aina, sillä alkuperäinen Suomessa valmistettu ja näin huippukuntoinen Pirkka-kalusto on sekä kaunis että arvokas.

Haluan vielä esittää lämpimimmän kiitokseni työn toteutuksesta vastanneelle Jennalle sekä Sedu Kurikan opetushenkilökunnalle.

Puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuus valmistui

Opintoihin liittyvät juhlat sen kun jatkuvat. Sain vastikään puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuuden valmiiksi. Työn ohella opiskelu vaati minulta tällä kertaa melko paljon jo siitä syystä, että muutin loppukesällä Pohjanmaalle ja suoritin opinnot Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa. Puheviestinnän kursseja ei perinteisesti ole tehty etänä, joten matkustin useamman kerran päiväseltään Pohjanmaalta Helsinkiin ja takaisin sovittuani työnantajani kanssa järjestelystä hyvissä ajoin etukäteen. Lisäksi muiden kurssin tehtävien lisäksi toteutin korvaustehtävänä kurssille 1,5 tuntisen puheviestinnän opetustuokion, jossa ryhmän kanssa käsittelimme vuorovaikutuksen haasteita silloin, kun puheviestintä syystä tai toisesta ei onnistu. Nyt kokonaisuuden valmistuttua voin siis huokaista helpotuksesta, kun enää ei opintoihin liittyen tarvitse matkustella.

Puheviestintä II -kurssin 5 opintopisteen suorittamisen mahdollistamisesta olen kiitollinen erityisesti työnantajalleni Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedulle, jonka ymmärtäväinen suhtautuminen opiskeluun on hieno piirre, jota arvostan työntekijänä kovasti.

Seuraavatkin opintoprojektit ovat jo käynnissä. Teen parhaillani Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa kirjallisuuden perusopintoja, joiden suorittamiseen minulla on tällä erää aikaa toukokuuhun 2020 saakka.

Alcoholic Bubbly Champagne for New Years
Kippis puheviestinnän kokonaisuuden valmistumisen kunniaksi!

Ajatuksiani maallemuutosta

Pohjanmaa Sedu opettaja maallemuutto maaseutu
Pohjalaismaisemaa auringonnousun aikaan.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, olen muuttamassa heinäkuun lopussa maaseudulle. Töitä olisi ollut Helsingissäkin, mutta sain vastaavan työpaikan kotipaikkakunnaltani Kurikasta. Näin pohdittavaksi jäivät henkilökohtaiset preferenssit: haluanko asua kaupungissa kaikkien palveluiden ytimessä ja maksaa asumisesta kalliisti, vai hankkisinko ympärilleni enemmän ja edullisempaa tilaa maalle muuttamalla? Tätä problematiikkaa sivusin taannoisessa kirjoituksessani, jossa käsittelin aluepolitiikkaa.

Omalla kohdallani muuttoon vaikuttaa olennaisesti pari seikkaa. Ensinnäkin minulla on olemassa olevaa sosiaalista verkostoa Pohjanmaalla, joten en muuta paikkaan, jossa todennäköisesti olisin aivan yksin. Toisekseen sain äidinkielen opettajan viran Seinäjoen Koulutuskuntayhtymä Sedusta. Vakaat työllisyysnäkymät ovatkin yksi aivan olennainen seikka, joka vaikuttaa meidän ihmisten muuttokäyttäytymiseen ja viihtymiseen eri paikkakunnilla. Opettajan työssä palkkaus on työehtosopimuksen mukainen, joten alueiden välillä ei juuri ole toimeentulon kanssa eroavaisuuksia. Maaseudulla asuinkustannukset ovat tunnetusti matalammat, mikä luonnollisesti houkuttelee valitsemaan tämän vaihtoehdon, mikäli haluaa saada palkasta jäämään enemmän käteen ja on valmis tinkimään kaupungin käden ulottuvilla olevista palveluista. Vastaavasti minulla taas ei ole autoa, enkä ajatellut sellaista ainakaan toistaiseksi hankkiakaan. Katsotaan nyt sitten, miten autoton pärjää maaseudulla. Maaseudun kehittämisen yksi kulmakivi onkin nähdäkseni tulevaisuudessa juuri kulkuyhteyksien parantaminen. Sijainti ja kulkemisen vaivattomuus kun ovat olennaisia seikkoja ihmisten arjessa. Joka tapauksessa uskon, että elämä maaseudulla sisältää omalla kohdallani huomattavasti kaupunkia enemmän ulkoilmaelämää. Samalla tämä valinta on myös eräänlainen seikkailu, joka tuo elämääni vähän uutta draivia.

Kuten edellä mainitsemassani postauksessa kirjoitin, lainsäätäjän ei tarvitsisi mielestäni tehdä erityisempää aluepolitiikkaa, mikäli vain kelvollisia työpaikkoja olisi tarjolla myös maaseudulla. Mielestäni riittäisi, että näitä eri paikoissa asumisen etuja ja varjopuolia tuotaisiin nykyistä aktiivisemmin esille. Joka paikassa on nimittäin pidemmän päälle omat hyvät ja huonot puolensa. Saat jotakin, ja luovut jostakin. Näin se vaan menee. Itse valitsin nyt edullisemmat asuinkustannukset, oletettavasti rauhallisemman ympäristön ja enemmän tilaa. Vastaavasti luovun raitiovaunuyhteydestä Stockalle tai junalle, jolla pääsee vaikkapa lentoasemalle. Toisaalta maaseutukin tarjoaa palveluita eikä matka Helsinkiinkään kestä junalla Seinäjoelta kuin 3,5 tuntia, mikäli kaipuu kaupungin sykkeeseen käy ylivoimaiseksi.

Kirjoitan maallemuutosta myöhemmin lisää, kunhan asiat konkretisoituvat. Sitä ennen vietän rentouttavan kesäloman Stadissa.

Kohti uusia tuulia!

Meneillään oleva viikko on ollut työurallani sillä tavoin merkittävä, että tein päätöksen työurani jatkosta. Elokuun alusta lähtien työskentelen Kurikan uutuuttaan hohtavalla Kampuksella vakinaisessa virassa Seinäjoen Koulutuskuntayhtymä Sedussa äidinkielen opettajana.

Minulla on ollut liki neljän vuoden hieno kokemus äidinkielen ja viestinnän opettajana toimimisesta Business College Helsingissä (ent. Suomen Liikemiesten Kauppaopisto), ja koen yhtä lailla saaneeni, antaneeni kuin oppineenikin paljon tämän matkan aikana. Lämpöinen kiitos kaikille kollegoille ja opiskelijoille kuluneista yhteisistä hetkistä. Joskus vain elämässä on tehtävä rohkeita ratkaisuita ja katsottava, mihin maailma meitä kuljettaa. Aika sitten näyttää, miltä näin kokonaisvaltainen elämänmuutos maallemuuttoineen päivineen tuntuu.

Joka tapauksessa Pohjanmaalla asuvat ja sinne palanneet ystävät, kaverit ja tutut ovat jo nyt saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, ettei elämä suinkaan pääty Kehä III:lle – vaan saattaa jopa alkaa siitä. Helsingin tomuja karistelen tällä erää tossuista heinäkuun viimeisellä viikolla, ja duunit starttaavat elokuun alusta. Kirjoitan blogiini maallemuuttajan kokemuksia sitä mukaa kun asiat etenevät ja kokemusta kertyy.

Minut on valittu Seduun suomen kielen ja viestinnän opettajaksi

Minut on viime viikolla valittu Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Seduun suomen kielen ja viestinnän opettajaksi. Opettajakokemukseni, laaja koulutustaustani sekä monipuolinen osaamiseni muun muassa digiviestinnän puolella katsottiin eduiksi, joiden perusteella tällä hetkellä näyttää siltä, että työurani voi hyvinkin jatkua elokuusta alkaen Pohjanmaan lakeuksilla.

Olen työskennellyt lokakuusta 2015 lähtien suomen kielen ja viestinnän opettajana Business College Helsingissä eli aiemmassa Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa Helsingin Pasilassa. Varsinaisten opetettavien aineideni lisäksi olen opettanut mm. psykologiaa, liikuntaa, terveystietoa, yrittäjyyttä ja erilaisia oppimisvalmiuksia tukevia opintoja. Olen toteuttanut lukuisia hissipuhevideotyöpajoja, ohjannut luokkalehtien tekemistä, toiminut kahden myyntiä opiskelevan ryhmän HOKS-ohjaajana, toiminut parin vuoden ajan oppimistehtävien tarkistajana oppilaitoksemme avoimessa oppimisympäristössä, osallistunut oppilaitoksen strategiatyöhön lukuvuoden 2018–19 aikana sekä seurannut lähietäisyydeltä PopUpCollege-hanketta, jossa opiskelijat toteuttavat työelämälähtöistä oppimista kauppakeskusympäristöissä. Työelämäyhteyksiä olen saanut runsaasti pitäessäni opiskelijoideni ja työelämän edustajien kanssa työelämässä tapahtuvan oppimisen näyttöjen arviointikeskusteluita. Syksyllä 2018 vierailin job shadowing -jaksolla Englannissa Bridgwater & Taunton Collegessa. Työelämäkieliäni ovat olleet suomi ja englanti. Työskentelyotteeni on ollut valmentava ja hyvin sitoutunut, ja olen ollut ensisijaisesti opiskelijoitani varten töissä. Katson, että kaikesta tästä kokemuksesta ja aktiivisuudesta on minulle opettajana runsaasti hyötyä tulevaisuudessa.

Seuraavaksi keskustelen Business College Helsingin johdon kanssa jatkosta ja tulevaisuuden suunnista.