Johtamisen psykologia II -kurssin portfolio (osa 6): Portfolion loppupohdinta

Tämän postaukseni pohdinta perustuu varsinaisesti Furmanin ym. (2004) onnistumishaastattelun kysymyksille sekä omaan pohdintaani kurssityölle asettamani alkuperäisen tavoitteen osalta. Alkuun pohdin onnistumisiani opiskeluissani laajemmassa mittakaavassa, etenen sitä kautta varsinaiseen kurssin aikana saavuttamiini oivalluksiin ja lopuksi vastaan Furmanin ym. onnistumisia koskeviin kysymyksiin.

Opintopolkuni kokonaisuutena alkutekijöistään tähän päivään asti on ollut suuri onnistuminen, jolla olen tullut luoneeksi tilanteen, jossa töitä löytyy tulevaisuudessa suhteellisen varmasti – ja myös valinnanvaihtoehtoja löytyy. Nämä ovat oman kokemukseni mukaan tärkeitä seikkoja yhä pidempään ja yhä haastavammaksi ja kompleksisemmaksi käyvässä työelämässä. Peruskoulun jälkeen olen opiskellut ylioppilaaksi, liikunnanohjaajaksi, tenniksen huippuvalmentajaksi (Suomen Tennisliitto Huippuvalmentajatutkinto 2004), humanististen tieteiden kandidaatiksi, filosofian maisteriksi suomalaisessa filologiassa ja ammatilliseksi opettajaksi. Laajat sivuaineet olen tehnyt johtamisessa ja psykologiassa. Perusopintotasoiset sivuaineet minulta löytyvät viestinnässä, erityispedagogiikassa, tilasto-, kasvatus- ja taloustieteessä sekä kirjallisuudessa. Tällä hetkellä teen hallintotieteen maisterintutkintoa johtamisen psykologiassa Lapin yliopistossa sekä kirjallisuuden aineopintoja Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Ensi lukuvuoden aikana tulen suorittamaan vielä Lapin yliopiston kasvatus- ja yhteiskuntatieteiden tiedekuntien yhteistyönä järjestettävät koulutusjohtamisen ja opetushallinnon perusopintotasoiset sivuaineopinnot, jotka antavat pätevyyden työskennellä esimiestehtävissä koulutusalalla (Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista, 1998/986, §2). Jo yksistään hallintotieteen maisteriopintopaikan saavuttaminen kevään 2020 haussa oli minulle suuri onnistuminen, sillä jaossa oli tuolloin ainoastaan kaksi opiskelupaikkaa kandintutkinnon kyseisessä oppiaineessa suorittaneiden lisäksi. Johtamisen psykologian opinnot yhdistettynä kaikkiin muihin aiemmin tekemiini opintoihin luovat mielestäni kiinnostavan opintopolun, jonka parasta antia on mielestäni taito hahmottaa ja hallita laajoja kokonaisuuksia hyvin erilaisista aiheista ja tuottaa oppimastani laadukasta ja akateemiset konventiot täyttävää tekstiä. Samalla johtamisen psykologian opinnoissa kykenen nivomaan yhteen Helsingin yliopistossa suorittamani johtamisen ja psykologian laajat sivuaineopinnot.

Lukuisista suorituksistani huolimatta olen hyvin tietoinen siitä, että esimerkiksi perusopinnot antavat vain lähtökohdat etsiä lisää tietoa ja syventää omaa osaamista kyseisessä aiheessa. Sama pätee pohjimmiltaan aineopintoihin, kandidaatin- ja maisterintutkintoihin. Dunning-Kruger-efektin eli kognitiivisen ylivertaisuusvinouman mukaan meille ihmisille syntyy helposti taipumus yliarvioida omia kykyjämme (Yle 2022). Näin ollen tämän kurssityön ajatuksenani oli pohtia ja syventää omaa asiantuntijuuttani johtamisen psykologian alueella, vaikka tiedostin jo kurssityön alkuvaiheessa, etten muutamassa kuukaudessa kykene vielä saavuttamaan kovinkaan syvää asiantuntijan statusta. Tämän kurssityöni yhtenä aiheena on ollut siis saada kokonaiskäsitys siitä, miksi nimenomaan nyt Lapin yliopistossa opiskelemani johtamisen psykologia nojaa niin voimakkaasti kokemuksentutkimukseen ja millä tavoin johtamisen psykologia asettuu tieteiden kentälle suhteessa vaikkapa psykologiaan tai sosiaalipsykologiaan. Uskon ja tässä vaiheessa jo tiedänkin, että kunnollisen pohjan luominen antaa minulle myös entistä vahvemmat lähtökohdat tulevaan pro gradu -työskentelyyni.

Kurssin aikana olen kirjoittanut seuraavat kirjoitukset:

Tämä nyt käsillä oleva kirjoitukseni on siis portfolioni kuudes osa, jossa pohdin onnistumistani tämän kurssin työskentelyssä.

Kurssin tehtävänanto, tavoite ja omat havaintoni

Kurssin tehtävänantona oli kurssin aikana suunnitella itsenäisesti ja pienryhmän kesken omaan elämäntilanteeseen ja motiiveihin sopiva oppimistavoite, joka on mahdollista toteuttaa opintojakson loppuun mennessä. Tavoitteen valinnassa oli tarkoituksena valita mahdollisimman konkreettinen tavoite, johon kuuluisi konkreettista tekemistä. Oleellista oli havainnoida, kokeilla aktiivisesti ja saada kokemuksen kautta uutta ymmärrystä ja oivalluksia.

Kurssin osalta havaitsin jo hyvin pian, että minun on sittenkin keskityttävä joihinkin tiettyihin teemoihin, sillä oma osaaminen ja asiantuntemus ovat niin laajoja käsitteitä, ettei niitä vain kerta kaikkiaan kuukausien kuluessa kirjoiteta auki tekstiksi. Ja jos kirjoitetaankin, hiljaista tietoa on niin valtavasti hyvin erilaisista aiheista, että tekstimuotoon puettuna sellaisesta tulisi vähintäänkin kirja tai pari. Niinpä ennen kaikkea päädyin paneutumaan johtamisen psykologiaan muutamien teemojen kautta. Rikoin hieman tehtävänantoa siinä, että minulle oli tärkeää nimenomaan saada tutustua johtamisen psykologiaan teemana ja johtamiseen aiheena, koska minulla oli siihen liittyen runsaasti havaintoja ja keskustelukokemuksia työelämän varrelta. Muun muassa helposti unohtuvaa johtamisen kontekstisidonnaisuutta käsittelin edellisessä kirjoituksessani kontekstin vaikutuksista johtamismetodeihin. Omaksi oppimistavoitteekseni valitsin itselleni hyvin sopivan oman ammatillisen kehittymiseni reflektoinnin. Muutin tätä tavoitetta matkan varrella, ja lopulliseksi tavoitteekseni valikoitui “tunnistaa ja sanallistaa metatasolla omaa johtamisen psykologian osaamistani”.

Vaikka en ole työurallani tähän mennessä toiminut varsinaisissa esimies- tai johtotehtävissä, katson, että vahvuuksiani vuorovaikuttajana ovat ennen kaikkea taito kuunnella, keskustella ja kohdata ihmisiä. Kykenen myös helposti myöntämään olleeni väärässä silloin kun olen väärässä – siis kun keskustelukumppanini esimerkiksi esittää vahvemmat argumentit oman näkökulmansa tueksi tai faktat selvästi osoittavat tekemäni päätöksen vääräksi. Tätä päätöksentekoa, virheiden myöntämisen ja korjaavien toimenpiteiden merkitystä käsittelin kirjoituksessani kontekstia koskevassa kirjoituksessani. Esimiestyössä keskeistä on nähdäkseni ymmärtää yksilöiden omia motivaation kokemuksia yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi erilaisissa johtamistilanteissa. Kuten aiemmassa kontekstia käsittelevässä kirjoituksessani pohdin, myös johtamistilanteet vaihtelevat ja edellyttävät hyvin erilaisia toimintatapoja.

Tekemäni kokonaisuus on siis osa laajempaa henkilökohtaiseen kehittymiseen linkittyvää prosessia, joka ei projektin tavoin ala ja pääty johonkin tiettyyn hetkeen. Tämän kurssityön osalta kyse on projektista, jonka olen katsonut olevan hetki laajemmassa kehitysprosessissani. Tehtävän katson liittyvän tehtävänannon tehtävään 4, joka sisälsi onnistumisten arvostamista.

Työssä onnistuminen

Joulukuussa 2021 tapasimme Johtamisen psykologia II -kurssin osalta Rovaniemellä, jossa kävimme läpi erilaisia harjoitteita liittyen käyttäytymiseen ryhmätilanteissa. Erityisesti minulle jäi mieleen harjoite, jossa esitettiin pareittain ideoita, joihin piti sanoa aina ensiksi “joo” ja jatkaa sitten ideaa eteenpäin. Teimme myös harjoitteen, jossa kerroimme pareittain itsestämme kaiken aikaa päällekkäin puhuen ilman että kykenimme kuuntelemaan parin ajatuksia. Teimme myös pieniä draamaharjoituksia, joissa esitimme lyhyitä katkelmia jostakin tapahtumista. En valitettavasti aivan tarkalleen muista, millaisia ryhmäharjoitteita teimme näiden parin lähitapaamiskerran aikana, sillä kyseiset harjoitteet olisi pitänyt muistaa ja ehtiä opetustilanteen ohessa merkitä muistiin.

Näiden lähitapaamisten jälkeen meillä oli noin kerran kuukaudessa pienryhmätapaaminen, jossa kävimme läpi etenemistämme. Pohdimme näissä tapaamisissa muun muassa sitä, olimmeko ymmärtäneet tehtävänannon aivan oikein. Saimme myös vertaistukea ryhmän jäseniltä siinä, miten olimme töissämme edenneet. Hahmottelin aluksi jonkinlaista multitaskingin vähentämiseen liittyvää konkreettista kehitystavoitetta, mutta kerran Seinäjoen ammattikorkeakoululle lukemaan pyöräillessäni mieleeni pälkähti, että minullahan on kaiken aikaa jatkuva kehitysprosessi käynnissä, jota kuvaan tällä verkkosivustollani. Päätin toteuttaa tämän kurssin kurssityöni blogikirjoitusten sarjana, jossa pohdin johtamisen psykologian osaamistani, asiantuntijaidentiteettiä ja aiheeseen liittyviä teemoja oman johtamisen psykologian asiantuntijana kehittymisen näkökulmasta. Toisin sanoen minua kiinnostavat yleensä asiat, kuten mitä tiedän jo nyt, ja mitä en vielä tiedä. Huhti-toukokuun vaihteessa 2022 tapasimme vielä koko ryhmän osalta Teamsissa, jossa esittelimme omat kehitystavoitteemme. Koin, että oma valintani pohtia asiantuntijuutta identiteettinä ja kertynyttä johtamisen psykologian osaamistani oli hyvin itseni näköinen ja siten onnistunut.

Millä tavoin sitten koen onnistuneeni työssä? Mielestäni olen työlläni onnistunut ennen kaikkea hahmottelemaan itselleni johtamisen psykologian asettumisen tieteen kentälle ja pohjoissuomalaisen kokemuksentutkimuksellisen johtamisen psykologian tutkimusperinteen suhteen perinteiseen psykologian tutkimusperinteeseen. Lisäksi nähdäkseni identiteettiä ja ihmiskäsityksiä koskevat kirjoitukseni avasivat uusia polkuja, joita voin hyödyntää matkallani kohti syvempää johtamisen psykologian asiantuntijuutta. Minulle erityisen tärkeää yleensäkin on hahmottaa kokonaisuus, jonka kentällä liikutaan. Yksityiskohtaisempia toimintamalleja on tältä pohjalta mahdollista lähteä kehittämään.

Epäonnistuminen tehtävänantoon verrattuna oli ehkä varsinaisesti se, etten kehittänyt tehtävänannon mukaisesti jotakin konkreettista taitoa, jota olisin sitten ihmisten parissa harjaannuttanut. Olen ollut tämän lukuvuoden ajan opintovapaalla, mikä on tarkoittanut sitä, etten ole ollut säännöllisesti esimerkiksi opiskelijoiden kanssa tekemisissä. Toisaalta sitten taas oman ihmiskäsityksen, identiteettien ja asiantuntijuuden pohdinnan pohjalta on mahdollista tarkastella itseä, omaa toimintaa ja jopa koko yhteiskuntaa syvemmin, kuin jos olisin jättänyt nämä pohdinnat väliin. Tämä tehtävä sillä tavoin, kuin olen sen nyt tehnyt, on ollut hyvin minun näköiseni. En koe päästäneeni itseäni helpommalla verrattuna siihen, että olisin ottanut jonkin konkreettisen kehitystavoitteen, jota olisin lähtenyt työstämään.

Onnistumishaastattelun kysymykset (Furman ym. 2004)

Miten selität, että onnistuit?

Onnistumiset ovat monen osatekijän summia. Luonnollisesti onnistuneiden opinto- tai työprojektien taustalle tarvitaan esimerkiksi omaa motivaatiota ja uteliaisuutta oppimista ja maailman ilmiöitä kohtaan sekä laajojen kokonaisuuksien hahmottamista. Kiinnostavaa on, millaista uutta oppia ja tietoa opiskelu tuottaa verrattuna aiemmin olemassa olleeseen tietoon. Tämän vuoden keskeinen onnistuminen on ollut opintojen vauhdikas eteneminen ja erilaiset näkökulmat johtamiseen ja johtamisen psykologiaan.

Selitän yleensä onnistumiset ahkeruudella ja pitkäjänteisellä etenemisellä valittua tavoitetta kohti. Myös onnistumiset ovat suhteellisia, eli vaikkapa urheilussa dikotominen jaottelu onnistuminen-epäonnistuminen-akselilla ei anna oikeanlaista kuvaa suorituksesta. Yleensä mikä tahansa suoritus sisältää sekä onnistuneita että epäonnistuneita elementtejä. Kehittymisessä tavoitteena on yksinkertaisesti karsia epäonnistuneita osasuorituksia ja vakioida onnistuneita. Tämä puolestaan edellyttää riittävästi toistoja. Fyysisessä urheilussa tämä tarkoittaa laadukkaita liiketoistoja, asiantuntijuuden lisäämisessä ymmärtääkseni laadukasta ja tavoitteellista osaamisen kehittämistä. Tässä yhtälössä tulos riippuu keskeisesti laadusta ja määrästä. Opiskeluvuoteni aikana minulla on ollut runsaasti aikaa laadukkaaseen ja nousujohteiseen opiskeluun, mikä nähdäkseni selittää onnistumisiani.

Mistä taidoistasi, kyvyistäsi ja vahvuuksistasi tämä onnistuminen kertoo?

Onnistuminen kertoo ainakin hyvin toteutetusta suunnitelmasta ja keskittymisestä opiskeluun. Koen tämän vuoden aikana saaneeni keskittyä täysin opiskeluun ja oppimiseen, ja syksyllä tekemäni suunnitelmat etenemisestä ovat toteutuneet oikeastaan täysimääräisesti.

Koen, että keskeinen vahvuuteni on realististen tavoitteiden asettaminen ja resurssien allokointi tavoitteiden saavuttamiseen. Tässä tapauksessa olen budjetoinut aikaa resurssina tiettyjen opintosuoritusten tekemiseen, ja olen pysynyt aikataulussani mielestäni vähintään kohtuullisesti. Johtamisen psykologian lisäksi olen edistänyt kirjallisuuden opintojani ikään kuin harrastuksenani aina silloin, kun muilta opinnoilta on aikaa jäänyt. Tämä on tarjonnut mielestäni hyvää vaihtelua varsinaisten opintojeni oheen. Koen myös muuten harrastusteni tukevan opiskelua. Erityisesti liikunta on tuonut vastapainoa arkiselle työlle.

Myös sujuva, nopea ja virheetön kirjoittaminen sekä tietotekninen osaaminen ovat vahvuuksiani, jotka lisäävät ja tukevat opiskelutehoa. Syksyllä mursin vasemman ranteeni pelissä, mikä olisi pilannut muutoin hyvän opiskelusyksyni lopun, mutta kirjoitin tuona aikana laajan itsensä johtamisen esseen käytännössä sanelemalla työn Wordin sanelutoiminnon avulla. Pitkäjänteinen opiskelu edellyttää pitkäjänteisyyttä ja hyviä itsensä johtamisen taitoja. Tämän opiskeluvuoden aikana olen suorittanut kaiken kaikkiaan noin 90 opintopistettä, mikä kertoo mielestäni sitoutumisesta ja määrätietoisuudesta edettäessä kohti tavoitteita.

Ketkä henkilöt auttoivat tai tukivat sinua, ja mistä voisit heitä kiittää heitä?

Työskentelyyni olen saanut tärkeää tukea useista suunnista. Olen viettänyt runsaasti aikaa Seinäjoen ammattikorkeakoulun Kampus-talolla, jonka kirjastolta olen erityisesti saanut tukea ja apua opintoihini. Lisäksi aivan erinomainen tuki on ollut opiskelijahintainen lounas arkipäivisin Kampus-talon Sodexolla. Heidän ansiostaan olen onnistunut opintovuoteni aikana välttämään nälkäkuoleman. Vähemmän aikaa olen viettänyt varsinaisen yliopistoni Lapin yliopiston kampuksella, mutta jonkin verran myös siellä. Luonnollisesti omalle yliopistolleni olen kiitollisuudenvelassa erityisesti siksi, että minulla ylipäätään on mahdollisuus opiskella perustutkinto-opiskelijana. Rovaniemellä vieraillessani olen kerta toisensa jälkeen majoittunut opiskelijahinnoin Hostel Cafe Kodissa, ja paikan päälle olen saapunut kerta toisensa jälkeen opiskelijahintaisin VR:n kyydein. Taloudellisesti vuosi on sujunut melko hyvin, sillä olen saanut Työllisyysrahaston aikuiskoulutustukea. Voisi oikeastaan yhteenvetona sanoa, että Suomessa opiskelija ja opiskelua harrastava työntekijä saa monenlaista tukea, jollaisesta monessa muussa maassa opiskelijat voivat vain haaveilla. Työnantajalleni Sedulle haluan luonnollisesti esittää perustavaa laatua olevan kiitokseni siitä, että olen tämän kuluneen vuoden saanut viettää opintovapaalla.

Tukea olen luonnollisesti saanut lisäksi opinnoissa opettajilta, jotka ovat kurssien toteutuksesta vastanneet. Apua on aina voinut kysyä, jos sellaista on tarvinnut, mutta itse olen lähtökohtaisesti yleensä tehtävistä suoriutunut. Sitten tärkeä tuki opintoihini on tullut perheeltäni ja kavereiltani. Erityisesti isä ja äiti sekä sisarukseni ovat olleet tärkeänä tukena ja kannustaneet eteenpäin. Padel-kaverit Padel Or Die -klubilla ovat tarjonneet vastapainoa lukemiselle ja koulunkäynnille.

Miksi tämä onnistuminen oli sinulle tärkeä asia?

Toki onnistuminen on aina mukavampaa kuin epäonnistuminen, vaikka edellä jo pohdin onnistuneen ja epäonnistuneen suorituksen olevan monesti liian selkeä jaottelu. Onnistumiset sisältävät epäonnistumisia ja päinvastoin. Yleisesti ottaen koko opintovapaavuosi on ollut minulle tärkeä onnistuminen. Osaamisen kehittymisessä kyse on aina onnistumisesta, vaikka aikataulutus voi epäonnistua. Omalla kohdallani aikataulutus oli tehty sellaiseksi, että kaikki mitä saan aikaan on onnistuminen.

Tämän vuoden jälkeen opinnot ovat minulla sellaisessa vaiheessa, jossa johtamisen psykologian pääaineopinnoistani puuttuu käytännössä enää pro gradu ja tämän meneillään olevan kurssin 5 op:n laajuinen kirjallinen työ. Kirjallisuuden opinnoista minuolla puuttuu noin 15 op. Nämä jäljellä olevat työt ja edellä mainitsemani koulutusjohtamisen ja opetushallinnon sivuaineen kykenen tekemään etänä kotikaupungistani työn ohella, mikä oli keskeinen tämän vuoden opintotavoitteeni. Koska varsinainen päivätyöni pitää minut tiiviisti Etelä-Pohjanmaalla, minun oli saatava opinnot tähän vaiheeseen voidakseni jatkaa niitä itsenäisesti kohti valmistumista. Tämä on siis perimmäinen syy sille, miksi onnistuminen oli tärkeää.

Jos tämä onnistuminen on enne siitä, että jotakin myönteistä on tapahtumassa, niin mitä se voisi olla?

Onnistumiset enteilevät luonnollisesti tässä tapauksessa sitä, että omat työllisyysnäkymäni paranevat entisestään. Kirjallisuuden aineopintojen valmistuessa minun on mahdollista hakea pätevänä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan työpaikkoja lukiosta tai perusopetuksen puolelta. Vastaavasti johtamisen psykologian ja tulevien koulutusjohtamisen sivuaineopintojen myötä minun on mahdollista hakea esimiestehtäviin koulutusalalle tai muuten esimerkiksi kunnallishallinnon, HR-alalle ja niin edelleen. Koska olemme oletettavasti hyvin pitkään muuttuvassa työelämässä, opintojen mukanaan tuoma osaaminen on hyvin tervetullut henkilökohtainen lisäresurssi matkaan mukaan. Luonnollisesti opinnot tuovat mukanaan osaamista, joka antaa varmuutta ja osaamista erilaisiin työtehtäviin. Lisäksi valmistuvat opinnot antavat aina aiheen juhlaan, mikä on sekin upea juttu.

johtamisen psykologian oppimisportfolio
Maisterinsormus on perinteikäs ansiomerkki, jota saa akateemisen etiketin mukaisesti käyttää osallistuttuaan yliopiston promootiojuhlaan. Osallistuin Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioon 26.5.2017. Kuvassa oma maisterinsormukseni.

Jos vastaavanlaisia onnistumisia tapahtuu jatkossa enemmänkin, niin mitä siitä voi parhaimmassa tapauksessa seurata?

Kuten edellä todettua, toivon, että jatkossa tekemäni opinnot avaavat yhä uusia ovia työelämässä. Saamani osaamisen osalta uskon, että osaamiseni riittää hyvin monenlaisiin työtehtäviin tulevaisuudessa. Toisaalta on kiinnostavaa nähdä, sattuuko työelämässä myös olemaan matkassa vähän onnea, että saisin sopivia työtarjouksia, jotka sitten poikisivat yhä kiinnostavampia mahdollisuuksia. Toisaalta päivästä toiseen on tehtävä hyvää ja laadukasta työtä, jotta kykenen tuottamaan kulloisellekin työnantajalleni laadukasta työtä vastineeksi saamastani palkasta.

Vastaavasti opiskeleminen ja oppiminen elämäntapana jo itsessään ovat antaneet minulle paljon elämyksiä matkani varrella. Kaikista opinnoista on jäänyt jonkinlainen muistijälki ja jotakin kiinnostavaa, jota on sitten voinut myöhemmin yhdistellä erilaisissa elämäntilanteissa, keskusteluissa ja niin edelleen yhä uudenlaisiksi näkökulmiksi. Olen myös oppinut, että hyvin moni tieteenala on lähellä toisiaan ja tietyt teoreettiset viitekehykset seuraavat tieteenalalta toiselle. Vaikkapa psykologia, tietojenkäsittelytiede ja kognitiotiede ovat esimerkiksi hyvin lähellä toisiaan, mutta tutkivat hyvin toistensa kaltaisia ilmiöitä hieman erilaisista näkökulmista. Tällaiset havainnot ja oivallukset ovat minusta kiinnostavia. Toisin sanoen mitä enemmän opiskelen, sitä enemmän elämyksiä koen oppimisen parissa ja lisäksi CV:ni tulee samalla yhä kiinnostavammaksi.

Lähteet

FURMAN, BEN, TAPANI AHOLA & HARRI HIRVIHUHTA 2004: Työpaikan pelisäännöt ja kuinka ne tehdään. Tammi, Helsinki.

Yle 2022: Valheenpaljastaja: Dunning-Kruger-efekti selittää netin amatööriepidemiologien itsevarmuutta. Internet-lähde osoitteessa https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/06/30/valheenpaljastaja-dunning-kruger-efekti-selittaa-netin-amatooriepidemiologien. Luettu 30.5.2022.

Uusien seikkailuiden aika

Toivottavasti näen Rovaniemellä revontulia. Kuvakrediitit Pixabay.com

Olen kesästä lähtien pohtinut, miten voisin kätevimmin yhdistää työelämän ja tavoitteellisen opiskelun Rovaniemellä Lapin yliopistossa. Toimin ammatillisena äidinkielenopettajana Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedussa, jossa olen koko syksyn tehnyt kontaktiopetusta noin 30 tuntia viikossa. Tähän lisäksi tuntisuunnittelu, opiskelijoiden tekemien töiden arvioinnit, palautteiden kirjoittaminen ja luonnollisesti kurssiarviointien tekeminen, joihin on viikoittaisesta 37,5 tunnin työajasta varattu siis 7,5 tuntia aikaa. Olen pyrkinyt tietoisesti loppusyksyn aikana minimoimaan erilaisissa palavereissa viettämäni ajan, sillä en halua siirtää arviointia vapaa-ajalleni, jonne se ikävä kyllä joka tapauksessa levittäytyy. Nytkin näin lauantaina minun pitäisi tehdä arviointeja, jos tarkemmin asiaa ajattelee. Mielestäni opettajan resurssit on vedetty vuosityöaikaan siirtymisen myötä niin tiukille, että laadukas vapaa-aika helposti alkaa kärsiä, mikäli työnsä haluaa tehdä hyvin ja laadukkaasti. Toki työssä voi oikoa mutkia, mutta mielestäni esimerkiksi kunnolla annettu palaute on osa opetusta.

Minulle juuri laadukas vapaa-aika on olennaisen tärkeää, ja haluan siitä pitää ehdottomasti kiinni. Haluan myös kehittää itseäni ja omaa ammatillista osaamistani, joten en ole halukas luopumaan opiskelusta työelämän vaatimusten vuoksi. Niinpä pitkällisen pohdinnan jälkeen päätin, että haen lukuvuoden 2021-22 kestävää opintovapaata, jonka aikana teen hallintotieteen maisteriopintojani mahdollisimman pitkälle. Samalla, jos aikaa vain suinkin jää, edistän edelleen kirjallisuuden opintojani Jyväskylän ja Helsingin yliopistoiden avoimissa yliopistoissa. Samalla otan pienen huilin työelämästä, kun siihen kerran tällä tavoin mahdollisuus tarjoutuu.

Työelämä on nykypäivänä kestävyyslaji. Jotta voi olla luova ja tehokas, tarvitaan myös työn oheen pieniä lepohetkiä ja aikaa miettiä syntyjä syviä. Olen päättänyt, etten uuvuta itseäni työllä, joten tarkastelen työelämää ja sen vaatimuksia nykypäivänä varsin kriittisin silmin. Aina, kun on mahdollisuus ottaa pienikin huili tehdäkseen jotakin itsensä kehittämiseksi, tilaisuus kannattaa mielestäni hyödyntää. Se ei ole itsekkyyttä vaan järkevyyttä. Minulla on onneksi mahdollisuus Työllisyysrahaston tarjoamaan aikuiskoulutustukeen sekä opintovapaaseen, sillä minulla on pitkä työhistoria, olen vakituisessa virassa ja toiminut nykyisen työnantajani palveluksessa yli vuoden. Lisäksi minulla on olemassa Lapin yliopistossa hallintotieteen maisteriohjelmassa opiskelupaikka.

Positiivista on myös se, että muutin syksyn aikana Seinäjoelle erinomaisten kulkuyhteyksien varrelle. Minun on siis mahdollista vain 6 tunnissa päästä junalla Rovaniemelle aina silloin, kun siihen on tarvetta. Pysyvästi en ole ajatellut Rovaniemelle muuttaa. Myös työpaikkani odottaa täällä Etelä-Pohjanmaalla aikaa, jolloin palaan gradututkijana takaisin.

Mitä hyötyä jatkuvasta oppimisesta on?

Kuten moni blogiani seuraava tietää, opiskelen aina jotakin. Tällä hetkellä menossa ovat kirjallisuustieteen perus- ja aineopinnot, joita teen Jyväskylän ja Helsingin avoimessa yliopistossa normaalin ammatillisen äikänopettajan päivätyöni ohella. Mitä jatkuva opiskelu ja oppiminen sitten tarjoaa, kun on jo vakaassa työsuhteessa?

Aivan ensimmäisenä mieleeni tulevat tietenkin kiinnostavat uudet ajatukset. Toki saan sellaisia arjessa opiskelijoiden kanssa toimiessani, mutta opiskelu tuottaa konkreettisia tuloksia minulle itselleni. Osaamiseni vahvistuu ja monipuolistuu, ja saan opintojeni myötä uusia pätevyyksiä. Samalla houkuttelevuuteni työmarkkinoilla kasvaa. Olen näet ajatellut pysyä työelämässä kuin takiainen seuraavat vuosikymmenet. Tokkopa maltan koskaan levätä, sillä aina on jotakin kiinnostavaa mielessä.

Juuri pätevyydet ovatkin minulle tärkeitä. Tällä hetkellä minulla on pätevyys toimia äidinkielen opettajana ammatillisessa koulutuksessa. Jos taas haluan opettaa äidinkieltä ja kirjallisuutta perusopetuksessa yläasteella tai toisella asteella lukiossa, tarvitsen myös kirjallisuuden pätevyyden. Tätä varten tarvitsen perus- ja aineopintotasoiset sivuaineopinnot kirjallisuudesta. Toisin sanoen opiskelu avaa minulle kokonaan uusia ovia. Samalla aineyhdistelmäni monipuolistuu, sillä psykologian aineopinnot aikoinaan suorittaneena saan kirjallisuuden opintojeni valmistuttua opettaa myös psykologiaa toisena opetettavana aineena.

Tällä hetkellä on meneillään viimeinen työpäivä Sedussa ennen hyvin ansaittua kesän vapaajaksoa (lue: kesälomaa) koulusta. Sen aion viettää monipuolisesti liikkumalla sekä edistämällä kirjallisuuden opintojani niin pitkälle kuin mahdollista.

Kulttuuriteko: Tapiovaaran Pirkka-kaluston restaurointi

Joitakin vuosia sitten sain suvussa olleen Ilmari Tapiovaaran suunnitteleman perinteikkään alkuperäisen 1950-luvun Pirkka-huonekalusetin, jossa on pöytä ja neljä tuolia. Kaluston on aikoinaan valmistanut Laukaan Puu, mistä tuolien ja pöydän pohjassa on olemassa kotimaisesta työstä kertova leima.

Ilmari Tapiovaara Pirkka restaurointi Laukaan Puu
Tuolien pohjassa on alkuperästä kertovat Laukaan Puun ja Tapiovaara Designin leimat.

Tuolien pinnat olivat ajan saatossa päässeet naarmuuntumaan pahoin, ja ne oli lakattu uudelleen vääränvärisellä lakalla. Tuolien pienet puiset osat olivat myös osittain heikosti kiinni toisissaan. Niinpä tuntui luonnolliselta selvittää, voisiko huonekalut entisöidä alkuperäiseen loistoonsa.

Työskentelen Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedun Kurikan Kampuksella, jossa koulutetaan muun muassa restaurointi- ja sisustusalan artesaaneja sekä puuseppiä. Syksyllä 2019 keskustelin alustavasti opettajakollegoideni kanssa tällaisesta projektista. Jo tuolloin sovimme, että asia voisi lähteä hyvin liikkeelle ottamalla kuvat lähtötilanteesta.

Varsinaisesti asia lähti etenemään, kun keväällä keskustelin kalustostani kurikkalaisen verhoilu- ja sisustusalan opiskelijan Jenna Koiviston kanssa. Hänellä oli erinomaisia ajatuksia siitä, mitä huonekaluille kannattaisi tehdä. Päätin pyytää häntä toteuttamaan työn opiskelijatyönä. Tukena työn toteutuksessa olivat Sedu Kurikan puu- ja sisustusalan opettajat. Huonekalut tarvitsisivat perinpohjaisen hionnan vanhan lakkakerroksen ja naarmujen poistamiseksi, huonekalut petsattaisiin mahdollisimman alkuperäistä väriä vastaavalla petsillä ja lakattaisiin. Irralliset osat kiinnitettäisiin uudelleen, ja kaluston mustat osat paikattaisiin mustalla maalilla. Ja tältä se sitten näytti.

Vaihe 1: Hionta

Hionta oli kaikkein aikaavievin työ, sillä naarmuja oli tuoleissa paljon. Lisäksi pöytä oli lakattu vuosien varrella uudelleen väärällä värillä. Huonekalut ovat pinnoiltaan mäntypuuta, joten niihin tulee helposti naarmuja. Osien hionnassa täytyi olla myös huolellinen, sillä huonekalujen täytyy hionnasta huolimatta säilyttää alkuperäinen muotonsa. Tältä huonekalut näyttivät hionnan jälkeen.

Vaihe 2: Puuosien liimaus

Puuosat liimattiin tukevasti toisiinsa kiinni. Tämä työ päätettiin toteuttaa siten, ettei tuolien osia lähdetty irrottamaan toisistaan. Lopullisen työn valmistuttua olen todennut, että tuolit ovat nyt todella jämäkät, koska mitään ylimääräistä osien heiluntaa ei tapahdu.

Vaihe 3: Oikean värisävyn löytäminen

Tämän jälkeen huonekalujen väritystä tutkittiin tarkasti, jotta niiden väri saataisiin petsauksen ja lakkauksen myötä vastaamaan mahdollisimman alkuperäistä väritystä. Väri tehdään petsillä, jonka jälkeen pinnat lakataan. Lakkaus muuttaa jonkin verran vielä väriä, joten alkuperäistä vastaavan värityksen löytäminen edellytti tutkimustyötä.

Tapiovaara design Pirkka
Kuvat väritestien jäljiltä.

Vaihe 4: Petsaus

Lopulta oikean värin löydyttyä huonekalut petsattiin pinnoiltaan.

Tapiovaara Laukaan Puu
Tuoleista ja pöydästä tuli näin pehmeän kauniit petsauksen jälkeen.

Vaihe 5: Lakkaus ja mustien osien kulumien paikkaus

Tämän jälkeen pinnat lakattiin. Tarkoituksena oli, ettei puun pinta liiaksi kiiltäisi. Samalla tuolien ja pöydän mustat jalat ja pienet puuosat istuin- ja pöytäpintoja lukuun ottamatta paikattiin mustalla maalilla.

Tapiovaara huonekalut
Lopputulos on fantastinen.

Näin perinnöksi vuosia sitten saamani kalusto sai aivan uuden elämän. Seuraavaksi hankin tuolien pinnoille kunnolliset istuintyynyt, jotta kalusteet myös säilyvät hyvässä kunnossa. Istuinten pintaan tulee helposti naarmuja, jos niille istuu esimerkiksi housuilla, joissa on vaikkapa takataskuissa napit – niiteistä puhumattakaan. Haluan säilyttää kaluston tässä kunnossa aina, sillä alkuperäinen Suomessa valmistettu ja näin huippukuntoinen Pirkka-kalusto on sekä kaunis että arvokas.

Haluan vielä esittää lämpimimmän kiitokseni työn toteutuksesta vastanneelle Jennalle sekä Sedu Kurikan opetushenkilökunnalle.

Puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuus valmistui

Opintoihin liittyvät juhlat sen kun jatkuvat. Sain vastikään puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuuden valmiiksi. Työn ohella opiskelu vaati minulta tällä kertaa melko paljon jo siitä syystä, että muutin loppukesällä Pohjanmaalle ja suoritin opinnot Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa. Puheviestinnän kursseja ei perinteisesti ole tehty etänä, joten matkustin useamman kerran päiväseltään Pohjanmaalta Helsinkiin ja takaisin sovittuani työnantajani kanssa järjestelystä hyvissä ajoin etukäteen. Lisäksi muiden kurssin tehtävien lisäksi toteutin korvaustehtävänä kurssille 1,5 tuntisen puheviestinnän opetustuokion, jossa ryhmän kanssa käsittelimme vuorovaikutuksen haasteita silloin, kun puheviestintä syystä tai toisesta ei onnistu. Nyt kokonaisuuden valmistuttua voin siis huokaista helpotuksesta, kun enää ei opintoihin liittyen tarvitse matkustella.

Puheviestintä II -kurssin 5 opintopisteen suorittamisen mahdollistamisesta olen kiitollinen erityisesti työnantajalleni Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedulle, jonka ymmärtäväinen suhtautuminen opiskeluun on hieno piirre, jota arvostan työntekijänä kovasti.

Seuraavatkin opintoprojektit ovat jo käynnissä. Teen parhaillani Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa kirjallisuuden perusopintoja, joiden suorittamiseen minulla on tällä erää aikaa toukokuuhun 2020 saakka.

Alcoholic Bubbly Champagne for New Years
Kippis puheviestinnän kokonaisuuden valmistumisen kunniaksi!

Ajatuksiani maallemuutosta

Pohjanmaa Sedu opettaja maallemuutto maaseutu
Pohjalaismaisemaa auringonnousun aikaan.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, olen muuttamassa heinäkuun lopussa maaseudulle. Töitä olisi ollut Helsingissäkin, mutta sain vastaavan työpaikan kotipaikkakunnaltani Kurikasta. Näin pohdittavaksi jäivät henkilökohtaiset preferenssit: haluanko asua kaupungissa kaikkien palveluiden ytimessä ja maksaa asumisesta kalliisti, vai hankkisinko ympärilleni enemmän ja edullisempaa tilaa maalle muuttamalla? Tätä problematiikkaa sivusin taannoisessa kirjoituksessani, jossa käsittelin aluepolitiikkaa.

Omalla kohdallani muuttoon vaikuttaa olennaisesti pari seikkaa. Ensinnäkin minulla on olemassa olevaa sosiaalista verkostoa Pohjanmaalla, joten en muuta paikkaan, jossa todennäköisesti olisin aivan yksin. Toisekseen sain äidinkielen opettajan viran Seinäjoen Koulutuskuntayhtymä Sedusta. Vakaat työllisyysnäkymät ovatkin yksi aivan olennainen seikka, joka vaikuttaa meidän ihmisten muuttokäyttäytymiseen ja viihtymiseen eri paikkakunnilla. Opettajan työssä palkkaus on työehtosopimuksen mukainen, joten alueiden välillä ei juuri ole toimeentulon kanssa eroavaisuuksia. Maaseudulla asuinkustannukset ovat tunnetusti matalammat, mikä luonnollisesti houkuttelee valitsemaan tämän vaihtoehdon, mikäli haluaa saada palkasta jäämään enemmän käteen ja on valmis tinkimään kaupungin käden ulottuvilla olevista palveluista. Vastaavasti minulla taas ei ole autoa, enkä ajatellut sellaista ainakaan toistaiseksi hankkiakaan. Katsotaan nyt sitten, miten autoton pärjää maaseudulla. Maaseudun kehittämisen yksi kulmakivi onkin nähdäkseni tulevaisuudessa juuri kulkuyhteyksien parantaminen. Sijainti ja kulkemisen vaivattomuus kun ovat olennaisia seikkoja ihmisten arjessa. Joka tapauksessa uskon, että elämä maaseudulla sisältää omalla kohdallani huomattavasti kaupunkia enemmän ulkoilmaelämää. Samalla tämä valinta on myös eräänlainen seikkailu, joka tuo elämääni vähän uutta draivia.

Kuten edellä mainitsemassani postauksessa kirjoitin, lainsäätäjän ei tarvitsisi mielestäni tehdä erityisempää aluepolitiikkaa, mikäli vain kelvollisia työpaikkoja olisi tarjolla myös maaseudulla. Mielestäni riittäisi, että näitä eri paikoissa asumisen etuja ja varjopuolia tuotaisiin nykyistä aktiivisemmin esille. Joka paikassa on nimittäin pidemmän päälle omat hyvät ja huonot puolensa. Saat jotakin, ja luovut jostakin. Näin se vaan menee. Itse valitsin nyt edullisemmat asuinkustannukset, oletettavasti rauhallisemman ympäristön ja enemmän tilaa. Vastaavasti luovun raitiovaunuyhteydestä Stockalle tai junalle, jolla pääsee vaikkapa lentoasemalle. Toisaalta maaseutukin tarjoaa palveluita eikä matka Helsinkiinkään kestä junalla Seinäjoelta kuin 3,5 tuntia, mikäli kaipuu kaupungin sykkeeseen käy ylivoimaiseksi.

Kirjoitan maallemuutosta myöhemmin lisää, kunhan asiat konkretisoituvat. Sitä ennen vietän rentouttavan kesäloman Stadissa.