Taloustieteen perusopinnot valmistuivat

Tein kesän aikana taloustieteen perusopintoihin kuuluneen Makrotaloustieteen erikoiskurssin, joka oli samalla viimeinen puuttuva kurssi taloustieteen perusopinnoistani. Palautin verkkoluentojen perusteella tekemäni oppimispäiväkirjan viime viikon lauantaina, ja tänään sain hyväksytyn arvion kurssityöstäni. Näin ollen taloustieteen perusopintoni valmistuivat, ja voin tyytyväisenä päättää taloustieteen opintoprojektini pienimuotoisiin juhliin. Jäljellä oleva projektin osa on opintokokonaisuuden kokonaissuoritusmerkinnän pyytäminen Helsingin yliopiston avoimesta yliopistosta.

Alcoholic Bubbly Champagne for New Years
Opintoprojektien valmistumista on aina syytä juhlistaa.

Syksyn opiskelut startanneet vilkkaasti

Elämä on yhtä uuden oppimista. Näin ainakin siinä tapauksessa, että harrastuksena on jatkuva oppiminen ja opiskelu.

Kesä sujui jossain määrin opiskellen, mutta ennen kaikkea uuteen elämänvaiheeseen valmistautuen. Muutin heinäkuun lopussa maalle saatuani äidinkielen opettajan viran Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedusta. Töiden ohella jatkan edelleen opiskelua harrastuksenani, ja parin vuoden tähtäimellä tavoitteenani on laajentaa opettajapätevyyteni niin, että minun on mahdollista työskennellä perus- ja lukio-opetuksessa äidinkielen ja kirjallisuuden sekä lisäksi lukiossa psykologian opettajana. Tähän tarvitsen nykyisen psykologian perus- ja aineopinnoilla terästetyn suomen kielen maisterintutkintoni ohella puheviestintää 10 opintopistettä sekä perus- ja aineopinnot kirjallisuustieteestä. Lisäksi kesän tavoitteenani oli saada kesken olleet taloustieteen perusopintoni valmiiksi, ja tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että ne viimeinkin ovat kasassa.

Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen siihen, miten opintoni ovat edistyneet. Seuraavassa kuvaan muutamalla sanalla opintojeni tämänhetkistä tilannetta.

Puheviestintä

Alkukesällä sain suoritettua puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuudesta ensimmäisen 5 opintopisteen kurssin. Tällä hetkellä suoritan Puheviestintä II -kurssia. Tällä viikolla vierailin Helsingissä tiistaina ja torstaina, ja sain sovittua kurssin opettajan kanssa hieman tavallisesta suoritustavasta poikkeavan ja itselleni sopivan suoritustavan. Syyskuun alkupuolella sitten puheviestinnän pitäisi olla voitettu kanta.

Kirjallisuus

Kirjallisuuden perusopintoja ryhdyn suorittamaan Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa tässä syksyn mittaan. Tällä viikolla sain yhden perusopintojen kurssin hyväksiluettua aiempien opintojeni perusteella, joten tällä hetkellä minulta puuttuu perusopintojen kokonaisuudesta 20 opintopistettä.

Taloustiede

Eilen lauantaina 10.8.2019 palautin taloustieteen perusopintojen viimeisen kurssini oppimispäiväkirjan arvioitavaksi, joten oletettavasti perusopinnot tulevat nyt viimeinkin valmiiksi. Pitkään siinä onkin mennyt, sillä ensimmäiset taloustieteen kurssini suoritin Helsingin yliopistossa syksyllä 2013. Näin ollen taloustieteen projektini tulee valmiiksi, mikäli oppimispäiväkirjani on hyväksytysti tehty.

Helsingin yliopisto, opiskelu, Ville Kilpiä
Helsingin yliopiston päärakennus. Kuva © Ville Kilpiä

 

Puheviestinnän ensimmäinen osio suoritettu

Sain juuri hyväksytyn suoritusmerkinnän touko-kesäkuun puheviestintä I -kurssilta. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyteen tarvitaan 10 opintopisteen laajuinen puheviestinnän kokonaisuus, josta tämä 5 opintopisteen suoritus oli siis ensimmäinen osa. Tarvitsen siis vielä toisen osan hyväksytysti suoritettuna, mutta ainakin Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa elokuun kurssi oli jo täynnä, kun eilen yritin kurssille ilmoittautua. Onkin siis pohdittava, haluanko jäädä odottelemaan mahdollisesti kurssille avautuvaa paikkaa, vai ilmoittautuisinko vastaavalle kurssille johonkin toiseen yliopistoon.

Joka tapauksessa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyteen tähtäävä projektini on ihan hyvässä vauhdissa. Seuraavaksi teen taloustieteen perusopinnoistani puuttuvan kurssin, minkä jälkeen alan suorittaa Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa kirjallisuuden perusopintoja.

Maisterinsormus on perinteikäs akateeminen tunnus

Osallistuin toukokuussa 2017 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioon, johon meillä maisteriksi valmistuneilla kuului maisterinsormuksen hankkiminen. Juuri juhlalliseen promootioon osallistuminen ja maisteriksi vihkiminen antaa oikeuden käyttää maisterinsormusta ulkoisena tunnusmerkkinä tutkinnon suorittamisesta. Tänä keväänä oikeastaan muistin koko sormuksen olemassaolon. Kokeilin sitä vasemman käden etusormeeni, jossa maisterinsormusta kuuluu pitää, ja totesin sormuksen itselleni auttamatta liian pieneksi. Niinpä käytin sormuksen Tillanderilla, josta sen aikoinaan myös hankin promootiota varten. Sormus suurennettiin minulle sopivaksi, ja olen sittemmin ottanut sen vakituiseen käyttöön.

Maisterinsormus on ulkoinen akateeminen tunnus - maisterintutkinto
Valmistuminen ja promootioon osallistuminen antavat oikeuden käyttää akateemisia tunnuksia, kuten maisterinsormusta.

Mielestäni maisterinsormus on upean perinteikäs tunnus, joka kertoo tutkinnon suorittamisesta. Suoritetuista opinnoista on syytä olla ylpeä, ja sormus kieltämättä muistuttaa minua saavutuksestani ja kertoo siitä muillekin. Ymmärtääkseni maisterinsormusten suosio on viime vuosikymmeninä laskenut huomattavasti, eikä sormuksia juuri enää kysytä kultasepänliikkeistä. Omalta osaltani sormuksen päivittäinen käyttö siis samalla elvyttää tätä perinnettä.

Itse promootio jäi mieleeni juhlana, joka kauniilla ja juhlallisella tavalla kunnioitti valmistuneiden tohtoreiden ja maistereiden ponnisteluita opintojensa, tutkimustensa ja tutkintojensa eteen. Suosittelenkin jokaiselle maisteriksi tai tohtoriksi valmistuneelle promootioon osallistumista, luonnollisesti akateemisten tunnusten hankkimista ja käyttämistä. Aivan samoin kuin vaikkapa ylioppilaaksi tai ammatillisen perustutkinnon suorittaneelle ilman muuta kuuluu suorituksesta kertovan lakin hankkiminen. Toki tohtorit taitavat käyttää tohtorinhattua ja miekkaa oikeastaan vain akateemisissa juhlissa.

Omalla kohdallani yliopisto-opinnot ovat kestäneet oikeastaan 20 vuotta, eikä loppu vielä häämötä horisontissa, vaikka filosofian maisteriksi virallisesti valmistuinkin syksyllä 2015. Oikeastaan opiskelusta ja jatkuvasta itseni kehittämisestä on kehkeytynyt minulle hyvä ja terveellinen elämäntapa. Työskentelen tätä nykyä äidinkielen ja viestinnän opetuksen parissa ammatillisella puolella. Seuraava suurempi opintoihin liittyvä tavoitteeni on saavuttaa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyys, joka avaisi minulle edelleen uusia mahdollisuuksia työskennellä vaikkapa perusopetuksessa tai lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Opintotavoitteitani edistän opiskelemalla vähitellen työni ohella.

Ajatuksiani maallemuutosta

Pohjanmaa Sedu opettaja maallemuutto maaseutu
Pohjalaismaisemaa auringonnousun aikaan.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, olen muuttamassa heinäkuun lopussa maaseudulle. Töitä olisi ollut Helsingissäkin, mutta sain vastaavan työpaikan kotipaikkakunnaltani Kurikasta. Näin pohdittavaksi jäivät henkilökohtaiset preferenssit: haluanko asua kaupungissa kaikkien palveluiden ytimessä ja maksaa asumisesta kalliisti, vai hankkisinko ympärilleni enemmän ja edullisempaa tilaa maalle muuttamalla? Tätä problematiikkaa sivusin taannoisessa kirjoituksessani, jossa käsittelin aluepolitiikkaa.

Omalla kohdallani muuttoon vaikuttaa olennaisesti pari seikkaa. Ensinnäkin minulla on olemassa olevaa sosiaalista verkostoa Pohjanmaalla, joten en muuta paikkaan, jossa todennäköisesti olisin aivan yksin. Toisekseen sain äidinkielen opettajan viran Seinäjoen Koulutuskuntayhtymä Sedusta. Vakaat työllisyysnäkymät ovatkin yksi aivan olennainen seikka, joka vaikuttaa meidän ihmisten muuttokäyttäytymiseen ja viihtymiseen eri paikkakunnilla. Opettajan työssä palkkaus on työehtosopimuksen mukainen, joten alueiden välillä ei juuri ole toimeentulon kanssa eroavaisuuksia. Maaseudulla asuinkustannukset ovat tunnetusti matalammat, mikä luonnollisesti houkuttelee valitsemaan tämän vaihtoehdon, mikäli haluaa saada palkasta jäämään enemmän käteen ja on valmis tinkimään kaupungin käden ulottuvilla olevista palveluista. Vastaavasti minulla taas ei ole autoa, enkä ajatellut sellaista ainakaan toistaiseksi hankkiakaan. Katsotaan nyt sitten, miten autoton pärjää maaseudulla. Maaseudun kehittämisen yksi kulmakivi onkin nähdäkseni tulevaisuudessa juuri kulkuyhteyksien parantaminen. Sijainti ja kulkemisen vaivattomuus kun ovat olennaisia seikkoja ihmisten arjessa. Joka tapauksessa uskon, että elämä maaseudulla sisältää omalla kohdallani huomattavasti kaupunkia enemmän ulkoilmaelämää. Samalla tämä valinta on myös eräänlainen seikkailu, joka tuo elämääni vähän uutta draivia.

Kuten edellä mainitsemassani postauksessa kirjoitin, lainsäätäjän ei tarvitsisi mielestäni tehdä erityisempää aluepolitiikkaa, mikäli vain kelvollisia työpaikkoja olisi tarjolla myös maaseudulla. Mielestäni riittäisi, että näitä eri paikoissa asumisen etuja ja varjopuolia tuotaisiin nykyistä aktiivisemmin esille. Joka paikassa on nimittäin pidemmän päälle omat hyvät ja huonot puolensa. Saat jotakin, ja luovut jostakin. Näin se vaan menee. Itse valitsin nyt edullisemmat asuinkustannukset, oletettavasti rauhallisemman ympäristön ja enemmän tilaa. Vastaavasti luovun raitiovaunuyhteydestä Stockalle tai junalle, jolla pääsee vaikkapa lentoasemalle. Toisaalta maaseutukin tarjoaa palveluita eikä matka Helsinkiinkään kestä junalla Seinäjoelta kuin 3,5 tuntia, mikäli kaipuu kaupungin sykkeeseen käy ylivoimaiseksi.

Kirjoitan maallemuutosta myöhemmin lisää, kunhan asiat konkretisoituvat. Sitä ennen vietän rentouttavan kesäloman Stadissa.

Kohti uusia tuulia!

Meneillään oleva viikko on ollut työurallani sillä tavoin merkittävä, että tein päätöksen työurani jatkosta. Elokuun alusta lähtien työskentelen Kurikan uutuuttaan hohtavalla Kampuksella vakinaisessa virassa Seinäjoen Koulutuskuntayhtymä Sedussa äidinkielen opettajana.

Minulla on ollut liki neljän vuoden hieno kokemus äidinkielen ja viestinnän opettajana toimimisesta Business College Helsingissä (ent. Suomen Liikemiesten Kauppaopisto), ja koen yhtä lailla saaneeni, antaneeni kuin oppineenikin paljon tämän matkan aikana. Lämpöinen kiitos kaikille kollegoille ja opiskelijoille kuluneista yhteisistä hetkistä. Joskus vain elämässä on tehtävä rohkeita ratkaisuita ja katsottava, mihin maailma meitä kuljettaa. Aika sitten näyttää, miltä näin kokonaisvaltainen elämänmuutos maallemuuttoineen päivineen tuntuu.

Joka tapauksessa Pohjanmaalla asuvat ja sinne palanneet ystävät, kaverit ja tutut ovat jo nyt saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, ettei elämä suinkaan pääty Kehä III:lle – vaan saattaa jopa alkaa siitä. Helsingin tomuja karistelen tällä erää tossuista heinäkuun viimeisellä viikolla, ja duunit starttaavat elokuun alusta. Kirjoitan blogiini maallemuuttajan kokemuksia sitä mukaa kun asiat etenevät ja kokemusta kertyy.