Johtamisen psykologia II -kurssin portfolio (osa 1): oppimistavoite

Olen ollut syksystä 2021 lähtien opintovapaalla, joka jatkuu toukokuun loppuun 2022 saakka. Tämä postaukseni on ensimmäinen osa Johtamisen psykologia II -kurssin oppimisportfolioon, jossa on tarkoituksena asettaa itselleen jonkinlainen oppimistavoite ja edetä sitä kohden tavoitteellisesti kurssin aikana. Ajattelin aluksi, että minun tavoitteellinen oppimispolkuni liittyisi jollakin tavoin itsensä johtamiseen ja omakohtaisiin havaintoihin arjen rytmityksestä. Vähitellen kuitenkin tulin siihen tulokseen, että minullahan on pitkän linjan oppimispolku ja oikeastaan portfoliokin valmiiksi koottuna tälle verkkosivustolleni. Niitä vain täytyy hieman terävöittää ja selkeyttää. Näihin edelleen liittyy itsensä johtaminen edettäessä kohti konkreettisia tavoitteita.

Elämäntapani on jatkuva oppiminen, jossa olen ennen kaikkea keskittynyt formaaliin oppilaitosten tuottamaan koulutukseen. Olen aikoinaan ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen opiskellut liikunnanohjaajan opistoasteen tutkinnon Suomen Urheiluopistolla Vierumäellä. Valmistuttuani vuonna 2001 työskentelin liikunta-alalla muutaman vuoden ennen kuin aloitin suomalaisen filologian opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 2004. Humanististen tieteiden kandidaatiksi valmistuin vuonna 2007 ja filosofian maisteriksi lopulta vuonna 2015. Sivuaineita minulle on tähän mennessä kertynyt koko joukko. Perusopinnot olen suorittanut kasvatustieteessä, viestinnässä, tilasto- ja taloustieteessä, erityispedagogiikassa sekä kirjallisuudessa. Perusopintojen lisäksi aineopinnot olen suorittanut johtamisessa ja psykologiassa. Kirjallisuudessa aineopinnot ovat tällä hetkellä menossa Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa. Lisäksi olen suorittanut 60 opintopisteen laajuiset ammatillisen opettajan AmO-pätevyysopinnot Haaga-Helian Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Tällä hetkellä suoritan hallintotieteen maisteriopintoja Lapin yliopistossa johtamisen psykologia pääaineenani. Formaalista koulutuksesta on ainakin se käytännön hyöty, että se antaa vähitellen opettajan työssäni tarvitsemiani uusia muodollisia pätevyyksiä ja mahdollistaa siten oman työelämän “tuunaamisen” yhä monipuolisemmaksi.

Samalla jatkuvaan oppimiseen liittyy muun muassa sen pohdintaa, millä tavoin uusi oppimani asia suhteutuu jo ennestään olemassa oleviin tietorakenteisiin ja taitoihin, ja miten uusi opiskeltu asia edistää uraani, urakehitystäni tai vaikkapa turvallisuudentunnettani työelämässä. Tätä kaikkea olen koonnut verkkosivustolleni ja ennen kaikkea oheiseen verkko-CV:heni. On myönnettävä, että kaikkea osaamistani en ainakaan toistaiseksi ole kyennyt työelämässä hyödyntämään. Tai ehkä sittenkin pitäisi sanoa, etteivät työnantajat ole kyenneet tunnistamaan ja hyödyntämään osaamistani täysimääräisesti. Tämä tietenkin voisi olla yksi kehityskohde tulevaisuudessa työurallani. Samalla on huomattava, ettei työnantajan voi edellyttää tunnistavan ja hyödyntävän osaamistani, ellen osaa sitä itsekään tunnistaa ja sanallistaa.

Samalla on kuitenkin huomattava, että vaikken kykenisi kaikkea oppimaani koskaan hyödyntämään työelämässä, on kaikesta oppimastani ollut hyötyä oppimisessa ja elämässä yleisesti. Tämän kurssin kohdalla keskityn ennen kaikkea oman osaamiseni tunnistamiseen ja oppimisen merkitysten kuvaamiseen.

Kurssin tehtävänanto ja tavoite

Johtamisen psykologia II -kurssi on noin puolen vuoden mittainen, mikä on pitkäkestoisiin oppimistavoitteisiin suhteutettuna hyvin lyhyt ajanjakso. Sen vuoksi halusin laajentaa omaa näkökulmaani oppimis- ja kehitysprosessiin, joka on ollut voimissaan jo käytännöllisesti katsoen yliopisto-opintojeni aloituksesta vuodesta 2004 lähtien. Toki menestys opinnoissa on paljolti kiinni myös siitä, että opiskelija löytää itselleen sopivan opiskelutekniikan. Minun erityisiä vahvuuksiani oppijana ovat esimerkiksi kirjoittaminen, kärsivällisyys sietää keskeneräisiä ja vähitellen valmistuvia opintoprojekteja sekä kyky hahmottaa laajoja ja abstrakteja kokonaisuuksia. Myös opiskelutekniikkani ja akateemiset valmiuteni ovat vuosien saatossa hioutuneet. Olen myös opiskellut aiheita, joissa olen ollut kaikkea muuta kuin mukavuusalueellani, mikä on kasvattanut luottamusta omaan oppimiseeni ja kykyyni hahmottaa uusia laajoja kokonaisuuksia vanhojen pohjalta. Olen esimerkiksi menestyksellisesti kyseenalaistanut omia ennakkoluulojani omasta oppijuudestani.

Kurssin tehtävänanto: Tarkoituksena on kurssin aikana suunnitella itsenäisesti ja pienryhmän kanssa omaan elämäntilanteeseen ja motiiveihin sopiva oppimistavoite, joka on mahdollista toteuttaa opintojakson loppuun mennessä. Tavoitteen valinnassa voi soveltaa valmiita ehdotuksia tai suunnitella omanlainen, mahdollisimman konkreettinen tavoite, kunhan se sopii opintojakson raameihin.

Tavoitteen ja suunnitellun opintopolun tulee sisältää konkreettista tekemistä, jossa ei ole tarkoitus, että asioita vain pohditaan mielessä, luetaan kirjoista tai seurataan muiden tekemistä. Oleellista on, että asioita havainnoidaan ja kokeillaan aktiivisesti ja saadaan näin kokemuksen kautta uutta ymmärrystä ja oivalluksia. Tehtävä voi olla jokin annetuista, tai sitten kokonaan itse keksitty.

Tehtävän tavoite: Oma oppimistavoitteeni on matkan varrella muuttunut, mikä oli tehtävänannossa sallittua. Ajatuksenani on koota yhteen ajatuksiani osaamisestani, eli tavoitteenani on tunnistaa ja sanallistaa metatasolla omaa johtamisen psykologian osaamistani. Tavoitteenani on tarkastella johtamisen psykologiaa erityisesti itsensä johtamisen näkökulmasta, jonka olen kokenut opinnoissa erityisesti itseäni kiinnostavaksi aihealueeksi. Samalla oman osaamisen tunnistaminen auttaa tunnistamaan myös niitä asioita, jotka edellyttävät jatkossa kehittämistä. Tämä tehtävä voisi varsinaisesti linkittyä tehtävään 4.

4. Onnistumisten arvostaminen

  • Tarkkaile onnistumisiasi ja tekijöitä, jotka ovat yhteydessä onnistumisiin.
  • Tehtävässä kannattaa pitää onnistumispäiväkirjaa, johon kirjoitat asiat, joissa olet
    onnistunut. Kannattaa myös pohtia onnistumishaastattelun kysymyksiä1 apuna
    käyttäen tarkemmin onnistumisten luonnetta.
  • Omien onnistumisten tarkastelun lisäksi voi pohtia, miten onnistumiset voisi
    paremmin huomioida työyhteisöissä ja mitä merkityksiä niiden huomioimisella
    voisi olla. (Positiivisesta psykologiasta ks. esim. Uusitalo-Malmivaara toim., 2014)

1Onnistumishaastattelun kysymykset (Furman ym. 2004)

  • Miten selität, että onnistuit?
  • Mistä taidoistasi, kyvyistäsi ja vahvuuksistasi tämä onnistuminen kertoo?
  • Ketkä henkilöt auttoivat tai tukivat sinua, ja mistä voisit heitä kiittää heitä?
  • Miksi tämä onnistuminen oli sinulle tärkeä asia?
  • Jos tämä onnistuminen on enne siitä, että jotakin myönteistä on tapahtumassa, niin mitä se voisi olla?
  • Jos vastaavanlaisia onnistumisia tapahtuu jatkossa enemmänkin, niin mitä siitä voi parhaimmassa tapauksessa seurata?

Tavoitteen valitsemiseksi pohditaan aluksi itsenäisesti ja pienryhmässä esimerkiksi näitä
kysymyksiä:

  • Mitä johtamisen psykologian asiantuntijuus merkitsee itselle ammatillisesti tai
    identiteettinä?
  • Mitä sellaista haluat oppia, muuttaa tai kehittää itsessäsi, joka voi auttaa toimimaan johtajana tai muuten ihmisten parissa (entistä paremmin)?
  • Mitä sellaista haluat oppia tällä kurssilla johtamisen psykologiasta, jota voit
    opetella kokemuksellisesti?
  • Miten voit edistää oppimistasi? Millainen oma toimintasi voi auttaa sinua
    oppimaan? Voitko tehdä jotain lisää tai toisin kuin ennen? Voisitko suunnitella
    oppimiseni etenemään vaiheittain, ja jos, niin millaisia vaiheet voisivat olla?
  • Suunnitelmat palautetaan Moodlessa niille varattuun paikkaan. Tavoite ja suunnitelma
    voivat muuttua oppimispolun aikana. Muuttuneita suunnitelmia ei tarvitse palauttaa,
    mutta muutokset tulee dokumentoida oppimisportfoliossa.

Lähteet

FURMAN, BEN, TAPANI AHOLA & HARRI HIRVIHUHTA 2004: Työpaikan pelisäännöt ja kuinka ne tehdään. Tammi, Helsinki.

UUSITALO-MALMIVAARA, LOTTA (toim.) 2014: Positiivisen psykologian voima. PS-kustannus, Jyväskylä.

Opiskeluinnostus palailee pätkittäin…

Tein syksyllä 2019 toistaiseksi viimeiset opintosuoritukseni, kun sain vihdoin viimein taloustieteen perusopinnot valmiiksi ja suoritin myös 10 opintopisteen laajuiset puheviestinnän opinnot valmiiksi. Tämän jälkeen olenkin keskittynyt ennen kaikkea opetustyöhöni ja tennikseen. Nyt etätyöskentelyyn siirtymisen, tennistoiminnan peruuntumisen ja urheiluhallien sulkeutumisen myötä minulla olisi erinomaiset mahdollisuudet tehdä opintoja opetuksen ohella, vaikkakin pyrin ylläpitämään fyysistä kuntoani jatkuvasti liikkuen.

Opiskeluiden osalta ongelmaksi kuitenkin muodostuu opiskelumateriaalien, ennen kaikkea kirjojen, löytäminen. Kirjastot kun ovat kiinni. Toki voisin hankkia kirjoja omakseni, mutta se luonnollisesti lisää merkittävästi opiskelun kustannuksia. Minulla on toukokuuhun asti mahdollisuus suorittaa verkon kautta kirjallisuuden perusopintoja Jyväskylän yliopistossa, ja tätä tavoitetta kohti voisin hyvinkin koettaa jonkin kurssin saada tehdyksi. Koko perusopintojen suorittamisen osalta kevääseen mennessä olen kylläkin nostanut kädet pystyyn.

Yksi vaihtoehto voisi olla myös aivan virallisesti opiskelupaikan hakeminen. Korkeakoulujen toinen yhteishaku on käynnissä 1.4.2020 saakka. Tätäkin vaihtoehtoa täytyy tarkasti miettiä. En osaa sanoa, miten yliopistot aikovat järjestää pääsykokeet, mikäli kokoontumista rajoitetaan edelleen koronan vuoksi vielä kesäkuukausinakin. Yhtä kaikki, opiskeluoikeuden hakeminen on kiinnostava vaihtoehto tänäkin keväänä. Täytyy siis tutustua ja suunnitella.

Taloustieteen perusopinnot valmistuivat

Tein kesän aikana taloustieteen perusopintoihin kuuluneen Makrotaloustieteen erikoiskurssin, joka oli samalla viimeinen puuttuva kurssi taloustieteen perusopinnoistani. Palautin verkkoluentojen perusteella tekemäni oppimispäiväkirjan viime viikon lauantaina, ja tänään sain hyväksytyn arvion kurssityöstäni. Näin ollen taloustieteen perusopintoni valmistuivat, ja voin tyytyväisenä päättää taloustieteen opintoprojektini pienimuotoisiin juhliin. Jäljellä oleva projektin osa on opintokokonaisuuden kokonaissuoritusmerkinnän pyytäminen Helsingin yliopiston avoimesta yliopistosta.

Alcoholic Bubbly Champagne for New Years
Opintoprojektien valmistumista on aina syytä juhlistaa.

Syksyn opiskelut startanneet vilkkaasti

Elämä on yhtä uuden oppimista. Näin ainakin siinä tapauksessa, että harrastuksena on jatkuva oppiminen ja opiskelu.

Kesä sujui jossain määrin opiskellen, mutta ennen kaikkea uuteen elämänvaiheeseen valmistautuen. Muutin heinäkuun lopussa maalle saatuani äidinkielen opettajan viran Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedusta. Töiden ohella jatkan edelleen opiskelua harrastuksenani, ja parin vuoden tähtäimellä tavoitteenani on laajentaa opettajapätevyyteni niin, että minun on mahdollista työskennellä perus- ja lukio-opetuksessa äidinkielen ja kirjallisuuden sekä lisäksi lukiossa psykologian opettajana. Tähän tarvitsen nykyisen psykologian perus- ja aineopinnoilla terästetyn suomen kielen maisterintutkintoni ohella puheviestintää 10 opintopistettä sekä perus- ja aineopinnot kirjallisuustieteestä. Lisäksi kesän tavoitteenani oli saada kesken olleet taloustieteen perusopintoni valmiiksi, ja tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että ne viimeinkin ovat kasassa.

Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen siihen, miten opintoni ovat edistyneet. Seuraavassa kuvaan muutamalla sanalla opintojeni tämänhetkistä tilannetta.

Puheviestintä

Alkukesällä sain suoritettua puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuudesta ensimmäisen 5 opintopisteen kurssin. Tällä hetkellä suoritan Puheviestintä II -kurssia. Tällä viikolla vierailin Helsingissä tiistaina ja torstaina, ja sain sovittua kurssin opettajan kanssa hieman tavallisesta suoritustavasta poikkeavan ja itselleni sopivan suoritustavan. Syyskuun alkupuolella sitten puheviestinnän pitäisi olla voitettu kanta.

Kirjallisuus

Kirjallisuuden perusopintoja ryhdyn suorittamaan Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa tässä syksyn mittaan. Tällä viikolla sain yhden perusopintojen kurssin hyväksiluettua aiempien opintojeni perusteella, joten tällä hetkellä minulta puuttuu perusopintojen kokonaisuudesta 20 opintopistettä.

Taloustiede

Eilen lauantaina 10.8.2019 palautin taloustieteen perusopintojen viimeisen kurssini oppimispäiväkirjan arvioitavaksi, joten oletettavasti perusopinnot tulevat nyt viimeinkin valmiiksi. Pitkään siinä onkin mennyt, sillä ensimmäiset taloustieteen kurssini suoritin Helsingin yliopistossa syksyllä 2013. Näin ollen taloustieteen projektini tulee valmiiksi, mikäli oppimispäiväkirjani on hyväksytysti tehty.

Helsingin yliopisto, opiskelu, Ville Kilpiä
Helsingin yliopiston päärakennus. Kuva © Ville Kilpiä

 

Verokertymä ei kasva loputtomilla kiristyksillä

Aloitin tämän taloustieteen termejä käsittelevän blogipostausteni sarjan aiemmalla tekstilläni, jossa kirjoitin muutaman sanan resursseista ja vaihtoehtoiskustannuksista. Tässä kirjoituksessani otan esille seikan, joka monilta poliitikoilta näkyy yllättäen olevan hukassa. Suosittelisinkin ihan ensimmäiseksi uusille kansanedustajille, sellaisiksi pyrkiville ja suunnilleen kaikille muillekin ainakin taloustieteen perusopintojen laajuisen peruspaketin opiskelua. Nämä asiat on helpohkoa kuitata sanomalla “Joojoo, kyllä me nää asiat tiedetään itekin”, mutta kun ei nähtävästi tiedetä. Sen havaitsee siitä, että vaikka Suomi on varsin korkeasti verotettu maa, pohtivat poliitikot kilvan verokertymän lisäystä nimenomaan verotusta kiristämällä. Sen siis veronmaksaja tuntee nahoissaan, vaikkei olisi mikään erityinen verotuksen asiantuntijakaan. Perusidea on se, että ensin maksat veroa ansioistasi, sitten säästöistäsi ja jäljelle jäävästä maksat vielä kulutusverot päälle. Ja jos satumme potkaisemaan tyhjää, maksetaan jäämistöistämme vielä kaiken kukkuraksi perintöverot. Silti, kun kuuntelee vaalikeskusteluita herkällä korvalla, kuulee monesta suusta sanaparin verotuksen kiristäminen.

Onhan kansanedustajien käytettävissä tietenkin vaikkapa Eduskunnan tietopalvelu, jota on mahdollista hyödyntää erilaisissa materiaalitarpeissa kuten vaikkapa taloudellisten laskelmien tekemisessä. Lisäksi etenkin Valtiovarainministeriöstä löytyy kosolti taloudellista asiantuntemusta esitysten, taloudellisten mallien, ennusteiden ja päätöksenteon tueksi. Kuitenkin päättävän henkilön täytyy ymmärtää itsekin, mistä on kysymys, kun asioita käsitellään. Ja jos lähtökohtana on änkyrämäinen ajattelu, että tiedän paremmin kuin nuo kaikki teoreetikot yhteensä, ollaan jo metsässä. Taloudellista asiantuntemusta löytyy toki Arkadianmäeltäkin, kuten vaikkapa Kokoomuksen Juhana Vartiaiselta ja Elina Lepomäeltä. Entisistä kansanedustajista erittäin korkealle arvostamani on Vihreiden Osmo Soininvaara, jonka blogia suosittelen seuraamaan. Uudenmaan vaalipiirin ehdokkaista kovan luokan osaamista löytyy ainakin Vihreiden Mikko Kiesiläiseltä, joka on viime vuodet toiminut ajatuspaja Liberan keulakuvana. Ja tietenkin Suomessa on taloustieteen Nobelin pari vuotta sitten pokannut MIT:n taloustieteen proffa Bengt Holmström, vaikkei hän tietenkään ole kansanedustaja tai sellaiseksi pyrkivä. Ja on yhteiskunnassamme muitakin keskeisiä talousvaikuttajia, joita yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kannattaisi kuunnella. Tällaisia ovat vaikkapa Sixten Korkman, Björn Wahlroos, Suomen Pankin entinen pääjohtaja Erkki Liikanen tai ilmastoekonomian professori Markku Ollikainen. Wahlroos kysyy juuri Kauppalehden jutussa 21.3.2019, miksi vaalien alla puhutaan ihan puuta heinää. Hyvinvointivaltion jatkuvuudelle Wahlroos antaa seuraavat neuvot: veroja on laskettava ja teollisuuden investointeja saatava lisää. Digitalisaatio yksistään ei Wahlroosin mukaan pelasta Suomea, vaan se lisää tuntuvasti tuloeroja yksistään sen varaan rakentuvissa yhteiskunnissa. Mutta mitä-mitä-mitä! Miten verojen alentaminen muka voisi kerryttää lisää verotuloja?

Verotus on kilpailukykytekijä

Valtio olemme siis tunnetusti me kansalaiset – sinä ja minä yhdessä. Valtio kustantaa meille monenlaisia asioita, kuten vaikkapa turvallisuuden, lainsäädännön ja sen toteutumisen valvonnan (armeija, oikeuslaitos ja poliisi). Tämä perustehtävä valtiolle annettakoon ilomielin. Näiden asioiden ylläpidosta syntyy kustannuksia, jotka katetaan yhteisesti verotuksen keinoin. Suomessa verotus on mallia progressiivinen, eli mitä enemmän tienaat, sen enemmän maksat veroja. Verotuksella on siis pyritty tasaamaan puntteja niin, että yhteiskunnan vahvimmat kustantavat osaltaan tukea tarvitsevan kansanosan pärjäämistä. Tämäkin on Oy Suomi Ab:ssa yleisesti ihan hyväksytty järjestelmä, enkä minäkään tätä perusasetelmaa lähde tässä kirjoituksessani kyseenalaistamaan, vaikka joskus olen Viron mallin mukaisesta tasaverotuksesta puhunutkin. Kritiikkini kohdistuu kuitenkin siihen, että kun työssäkäyvältä ja jotakin säästöön saaneelta verotetaan liikaa, tapahtuu taloudellisen aktiviteetin vähenemistä. Näinhän tavallaan tapahtuu myös Wahlroosin Kauppalehdessä mainitsemalla tavalla EU:ssa, jossa Etelä-Euroopan ja itäblokin maat kuuluvat taloudellisiin hyötyjiin mutta viittaavat kintaalla eurooppalaisille arvoille. Sellaista menoa kuuluukin kritisoida.

Toisin sanoen, jos suurituloisemmat ja yritykset verotetaan hengiltä, syntyy ongelma. Tehdyn työn määrä ja investointihalukkuus vähenee, ja ne suuntautuvat muihin kohteisiin. Tästähän oli pitkälti kysymys, kun merkittäviä suomalaisia talousvaikuttajia siirtyi jokunen vuosi sitten asustelemaan Portugaliin ja Ruotsiin edullisemman verokohtelun perässä. Kyse on siitä, että tietyn rajan ylittäessään kireä verotus ei enää lisää verokertymää vaan syö sitä. Siinä vaiheessa, kun tavarat on jo housuissa, on turha lähteä populistisesti syyttämään yksilöitä heidän tekemistään valinnoista. Kyse on kategorisesti järjestelmän ongelmasta, joka syntyy vaikkapa EU-alueen sisällä erilaisista eduista. Tästä kirjoitin aikaisemmin kertoessani aluepolitiikasta. Yksilönvapauteen kuuluu saada tehdä valintoja asuinpaikkansa suhteen omien preferenssiensä mukaisesti. Globaalissa ja vapaan liikkuvuuden maailmassa kenellä tahansa meistä on mahdollisuus valita tiettyjen rajojen puitteissa asuinpaikkamme omien halujemme ja toiveidemme mukaan.

Mikäli yksilönvapautta aletaan säännöstellä tai sellaista käyttäviä syyttää, aletaan puhua jo melko totalitaarisesta järjestelmästä, jollaisia on lähimenneisyydessä nähty lukuisia. Olihan sosialistisen järjestelmän keskeinen ja kaunis idea ottaa kaikki kaikilta ja jakaa tilalle kurjuutta tasapuolisesti. Kauniin ajatuksen taustalle ongelman aiheutti se, että kun kukaan ei hyötynyt uusista ideoista, kukaan ei jaksanut enää niitä alkaa kehitelläkään – ellei sitten pakolla valjastettu insinöörit rakentamaan rakettia. Toki vielä nykyisinkin entisissä sosialistisissa maissa on kasvavassa määrin esimerkiksi Neuvosto- ja DDR-nostalgiaa, joka nähdäkseni juontaa juurensa ajatuksesta, että ennen oli aina joku, joka kertoi mitä tehdään ja paljonko. Se loi turvaa sekä poisti kilpailua ja kateutta. Sillä tavoin järjestetty yhteiskunta ei ollut nykyisen kaltainen kilpailuyhteiskunta oravanpyörineen, jossa kilpailu on mallia kaikki kaikkia vastaan. Markkinataloudessa jokaisen täytyy sopeutua ja keksiä itselleen pärjäämisen kaava. Suunnitelmataloudessa järjestelmän mukaan eläneillä oli varmasti ihan kivaa ja turvallista, mutta järjestelmän jaloissa yksilön mahdollisuus erottautua joukosta ja toteuttaa individualistisesti itseään oli vähemmän kannattavaa. Joukosta erottuva saattoikin yllättäen löytää itsensä paikasta, jossa tuskin olisi vapaaehtoisesti itse aikaansa viettänyt. Nykyiset nostalgikot tuskin olivat vallinneen järjestelmän kriitikoita.

Joka tapauksessa postaukseni keskeinen oppi on se, että liiallinen kurittaminen laskee motivaatiota ja vähentää taloudellista aktiviteettia yhteiskunnassa. Tämän rajan löytymistä ei minusta kannata testata kiristämällä verotusta määrättömästi. Tulisikin Wahlroosia lainaten löytää kaava, jolla verotusta laskemalla ja ympäristön houkuttelevuutta lisäämällä voitaisiin lisätä Suomen kilpailukykyä, joka toisi Suomeen sekä investointeja että taloudellista aktiviteettia – siis muun muassa työtä ja sitä kautta kulutusta.


Lopuksi

Olen puoluepoliittisesti sitoutumaton – puolueeton yhteiskunnan tarkkailija ja yhteiskuntakriitikko. Kannatan verotuksessa ja yhteiskunnassa yleisesti järkevää ja tasapuolista kansalaisten kohtelua. En myöskään ole ehdolla kevään 2019 eduskuntavaaleissa, mutta lupaan äänestää taloustiedettä tuntevaa sekä ilmastonmuutoksen problematiikkaa ymmärtävää ehdokasta, mikäli sellainen oman vaalipiirini listoilta sattuu löytymään.

Sananen vaihtoehtoiskustannuksesta

Pitkästä aikaa ehdin kirjoittaa blogiani, ja päätin tarttua tärkeään taloustieteen termiin, joka kuuluu meistä jokaisen jokaiseen päivään – tiesimmepä tai emme sen olemassaolosta. Kyse on asiasta nimeltä vaihtoehtoiskustannus. Mielestäni taloustieteen perusteet kuuluvat yleissivistykseen, ja tämä termi meistä jokaisen pitäisi ainakin jollakin tavoin tuntea. En halua, että vaihtoehtoiskustannus-ajattelu alkaa hallita liiaksi elämäämme, mutta on hyvä tiedostaa sen olemassaolo, jotta voimme allokoida käytössämme olevia resursseja itsellemme tärkeisiin ja merkityksellisiin asioihin. Ja ennen kaikkea hyötyä itse tekemistämme valinnoista.

Vaihtoehtoiskustannuksen määritelmä menee jokseenkin sillä viisiin, että se tarkoittaa sitä arvoa, jonka voisit saada allokoimalla käyttämäsi resurssit johonkin muuhun kohteeseen. Esimerkiksi opiskelija käyttää aikansa (toivottavasti) opiskeluun, ja hänen vaihtoehtoiskustannuksensa käyttämälleen ajalle on vaikkapa se hinta, jonka hän saisi menemällä samaksi ajaksi töihin ja nostamalla palkkaa. Toisaalta opiskelijan näkökulmasta työn tuotto oletettavasti kasvaa, kun malttaa lykätä töihin menemistä ja opiskella ensin tutkinnon. Tämä “menetetty” tulo voidaan siis ajatella investointina tulevaisuuteen, joka kompensoituu valmistumisen jälkeen korkeampana palkkana ja mahdollisuuksien lisääntymisen tuottamana perusturvallisuuden tunteen lisänä. Siis jotakuinkin tähän tapaan.

Käytännössä vaihtoehtoiskustannus seuraa meitä kaikkiin arjen valintoihimme, ja sen vuoksi sen syvällinen tai ainakin pintapuolinen ymmärtäminen on mielestäni tärkeää. Nuorena aika resurssina tuntuu vähäpätöisemmältä, koska sitä tuntuu olevan määrättömästi käytettävissä. Näin keski-ikäisenä ajan rajallisuuden tai rahan arvon osaa suhteuttaa nuoruutta paremmin, mikä voi vaikkapa ohjata elintapojamme tai valintojamme eri suuntaan kuin aluksi ajattelimme. Opiskellessani vielä täysipäiväisesti vuosina 2013-15 tulin siihen tulokseen, että minun kannatti panostaa kaikki voimavarani opiskelemiseen ja jättää opintojen ohella työt väliin. Osapäiväisen työn vaihtoehtoiskustannus olisi ollut näkökulmastani liian korkea, sillä opiskelun ajallinen ja taloudellinen investointi oli minusta liian kallis hukattavaksi työntekoon. Kansaneläkelaitoksen mukaan nimittäin opiskelijan tuloraja jokaiselta tukikuukaudelta on 667 euroa ja tuettomalta kuukaudelta 1990 euroa. Näin ollen noin 300 euron opintotuen lisäksi 667 euroa tekee opiskelijan yhteistuloksi vajaat 1000 euroa kuukaudessa. Jos huomioidaan, että Suomessa palkansaajien mediaanitulo on jossain 2600 euron/kk kieppeillä ja korkeakoulutetuilla vieläkin korkeampi, alkaa työajan opintoja hidastava vaikutus käydä kalliiksi. Olen ehdottomasti opintolainan puolestapuhuja, sillä tehokkaasti opiskelevan korkeakouluopiskelijan opintolainan huonosti tunnettu verovähennysoikeus on kannuste, jota ei kannata jättää huomiotta ja käyttämättä.

Toivon meille kaikille fiksuja valintoja tulevaisuuteen!