Minut on valittu Seduun suomen kielen ja viestinnän opettajaksi

Minut on viime viikolla valittu Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Seduun suomen kielen ja viestinnän opettajaksi. Opettajakokemukseni, laaja koulutustaustani sekä monipuolinen osaamiseni muun muassa digiviestinnän puolella katsottiin eduiksi, joiden perusteella tällä hetkellä näyttää siltä, että työurani voi hyvinkin jatkua elokuusta alkaen Pohjanmaan lakeuksilla.

Olen työskennellyt lokakuusta 2015 lähtien suomen kielen ja viestinnän opettajana Business College Helsingissä eli aiemmassa Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa Helsingin Pasilassa. Varsinaisten opetettavien aineideni lisäksi olen opettanut mm. psykologiaa, liikuntaa, terveystietoa, yrittäjyyttä ja erilaisia oppimisvalmiuksia tukevia opintoja. Olen toteuttanut lukuisia hissipuhevideotyöpajoja, ohjannut luokkalehtien tekemistä, toiminut kahden myyntiä opiskelevan ryhmän HOKS-ohjaajana, toiminut parin vuoden ajan oppimistehtävien tarkistajana oppilaitoksemme avoimessa oppimisympäristössä, osallistunut oppilaitoksen strategiatyöhön lukuvuoden 2018–19 aikana sekä seurannut lähietäisyydeltä PopUpCollege-hanketta, jossa opiskelijat toteuttavat työelämälähtöistä oppimista kauppakeskusympäristöissä. Työelämäyhteyksiä olen saanut runsaasti pitäessäni opiskelijoideni ja työelämän edustajien kanssa työelämässä tapahtuvan oppimisen näyttöjen arviointikeskusteluita. Syksyllä 2018 vierailin job shadowing -jaksolla Englannissa Bridgwater & Taunton Collegessa. Työelämäkieliäni ovat olleet suomi ja englanti. Työskentelyotteeni on ollut valmentava ja hyvin sitoutunut, ja olen ollut ensisijaisesti opiskelijoitani varten töissä. Katson, että kaikesta tästä kokemuksesta ja aktiivisuudesta on minulle opettajana runsaasti hyötyä tulevaisuudessa.

Seuraavaksi keskustelen Business College Helsingin johdon kanssa jatkosta ja tulevaisuuden suunnista.

Tuliaisia Job Shadowing -jaksolta Englannista

Vietin viime viikon Englannissa Erasmus+-vaihdossa Job Shadowing -jakson muodossa. Tarkempi sijaintini oli Bridgwater & Taunton College pienessä Bridgwaterin kaupungissa Somersetissa läntisessä Englannissa. Matkallani minulla oli lisäksi oivallinen tilaisuus pieneen ekskursioon Lontoossa. Vierailu oli todella kiinnostava katsaus englantilaiseen koulutusjärjestelmään, ja olen hyvin kiitollinen oppilaitokselleni Business College Helsingille silmiä avaavasta mahdollisuudesta vaihtoon.

Terveisiä Englannista.jpg

Vierailuni aikana pääsin seuraamaan eri oppiaineiden opetusta. Seurattavia aineita olivat englantilainen kirjallisuus, ranskan ja espanjan kieli, sosiologia ja psykologia. Samaan aikaan, kun Suomessa kohistiin koulutuskeskustelun ympärillä Helsingin Sanomain kerrottua uusien opetusmenetelmien oppimistuloksia heikentävistä vaikutuksista, Englannissa opiskelussa käytettiin vanhoja kunnon kyniä, kumeja ja paperilehtiöitä. Ja tietenkin kirjoja. Pääsin muun muassa seuraamaan, miten 16-17-vuotiaat opiskelijat esittivät minulle otteen Thomas Mannin Tohtori Faustusta. En malttanut olla samaan aikaan pohtimatta, miten hankalaa minkään kirjan lukeminen saman ikäisille suomalaisille onkaan – puhumattakaan, että joutuisi lukemaan ja analysoimaan Tohtori Faustuksen kaltaista kaunokirjallisuutta.

Pienryhmä - BTC.jpg
Ranskan opiskelua neljän opiskelijan ryhmässä opettajan johdolla. Digitaalisia välineitä oppilaat käyttivät tarvittaessa, mutta pääsääntöisesti käytössä olivat kynät ja paperivihot.

Luokkatilat ja opiskelijaryhmät olivat selvästi suomalaisia verrokkejaan pienempiä, mikä on varmasti opiskelijoiden oppimisen kannalta erinomainen asia. Ainakin oman havaintoni mukaan meillä Suomen suurissa ryhmissä osa opiskelijoista tietoisesti kaivautuu johonkin digimaailmoihin, joissa opettaja tai opetus ei heitä tavoita tai häiritse. Suuressa luokkatilassa opettaja väistämättä jää usein liian kauas opiskelijoista, mitä Englannissa näkemissäni opetustilanteissa ei tapahtunut. Opettaja oli fyysisesti hyvin lähellä oppilaitaan, ja hänellä oli oikeastaan kaikissa opetustilanteissa paljon aikaa kullekin opiskelijalle. Kuitenkin kenties juuri pienissä ryhmissä opiskeltaessa digitaaliset ympäristöt ja apuvälineet voisivat tukea oppimista suuria ryhmiä paremmin, sillä suurissa luokissa ja ryhmissä on helppo kadota sinne jonnekin viettämään aikaa opiskelun sijaan. Pienessä ryhmässä tällainen ei ole mahdollista. Englannissa ei puhelimia pöydillä tai opiskelijoiden käsissä näkynyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, jolloin opiskelija haki jotakin täsmätietoa puheena olleeseen aiheeseen.

Nautin suunnattomasti matkastani, ja paneudun muistiinpanojeni maailmaan tarkemmin heti huomenissa virallisen matkaraporttini puitteissa. Sain monia ajatuksia omaankin opetukseeni tuleville vuosille, ja uskon niiden avulla saavuttavani tulevaisuudessa nykyistä parempia tuloksia opetuksessani. Moni havaitsemani asia vaatii paljonkin työstämistä, mutta sitähän opettaja joka tapauksessa tekee. Aivan ensimmäinen asia lienee oppilaiden vieroittaminen oppituntien ajaksi digitaalisista välineistä niinä aikoina, kun oppiminen ei näiden välineiden käyttöä juuri nimenomaisesti edellytä. Sanoisin, että opettamissani aineissa digivälineet eivät tuota erityisempää lisäarvoa, vaan ovat useimmiten tiellä ja haitaksi.

Keskustelinkin maanantaina ensi töikseni omien opiskelijoideni kanssa siitä, miten suuri ero lukevien ja lukemattomien opiskelijoiden sanavarastoilla on, ja millainen vaikutus heikolla sanavarastolla on oppimiseen. Toivon, että tulevaisuudessa yhä useampi opiskelijani kannustukseni saattelemana innostuisi lukemisesta ja sitä kautta oppimisesta.

Avain tulevaisuuteen -lehti julkaistu

Myyntiä opiskeleva luokkani Business College Helsingissä on julkaissut joulukuun alkajaisiksi oman Avain tulevaisuuteen -luokkalehden. Kyse on lehdestä, jonka maahanmuuttajataustaiset opiskelijat tekivät alusta lähtien käytännössä itse. Samalla se on ollut projekti, johon on kuulunut runsaasti niitä asioita, joita opiskelijoiden tulee työelämää kohti kouluttautuessaan osata. Näin ollen käytännön lehtityössä tulee harjoiteltua juuri niitä asioita, joita muutoin harjoittelisimme teoriassa ikään kuin “leikkien” oikeaa työskentelyä. Nyt olemme lähteneet liikkeelle siitä, että harjoittelemme oikeaa lehdentekoa ja opimme siinä samalla.

Avain tulevaisuuteen.jpg
Avain tulevaisuuteen -lehden kannessa poseeraa selvästi tutun näköinen “maikka”.

Lehdentekoprojektimme lähti liikkeelle varsinaisesti syyskuun puolivälissä, jolloin valitsimme lehdelle luokan sisältä päätoimittajan. Oma roolini lehdenteossa on ollut ohjaavan opettajan rooli, mikä on sopinut minulle erinomaisesti. Aikuisten myyntiä opiskelevien opiskelijoideni vastuulle ovat vastaavasti jääneet kaikki lehdentekoon liittyvät toimenpiteet, joissa olen toiminut lähinnä tukena. Luonnollisesti olen pitänyt ikään kuin lehden kokonaistoimintaa hyppysissäni. Alun perin lähdimme projektissa varsinaisesti liikkeelle harjoittelemalla Adoben Creative Cloud -ohjelmistopakettiin kuuluvien PhotoShop- ja InDesign-ohjelmien käyttöä. Tehtyjen harjoitusten mentyä hyvin uskaltauduimme aloittamaan varsinaisen lehtiprojektin.

Lehden painotyöhön apurahaa Suomen Liikemiesten Kauppaopiston Säätiöltä

Luonnollisesti liiketoiminnan opintoihin kuuluu keskeisenä asiana tarjouspyyntöjen kirjoittaminen ja tuotteiden kilpailuttaminen. Tämän toteutimme lähettämällä tarjouspyynnöt useampaan painotaloon, ja saamiemme tarjousten pohjalta valitsimme painotyön toteuttajaksi X-Print Oy:n Mäntsälästä. Avain tulevaisuuteen -lehden ensimmäinen painettu versio on malliltaan 16-sivuinen 4-värinen ja A4-kokoinen. Painoksen koko on 500 kappaletta.

Projektille haimme syksyn 2018 haussa Suomen Liikemiesten Kauppaopiston Säätiön apurahaa, ja lehtemme sai lupauksen apurahasta, joka kattaa 70 % lehden painokuluista.
– Lehti on erinomainen esimerkki yhdessä tekemisestä ja laajasti oppimista tukevasta toiminnasta. Projektille oli esitetty selkeä budjetti, ja lisäksi lopputuloksena on konkreettinen tuote. Hakemus oli myös hyvin tehty ja perusteltu, kuvaa Säätiön toimitusjohtaja Oili Teppana perusteita Avain tulevaisuuteen -lehden tukemiseen.

Koska apurahaa oli saatavissa 70 % projektin kustannuksista, jäi 30 % kustannuksista lehtiprojektin omaksi riskiksi. Mikäli lehtiä saadaan riittävästi myytyä, tarkoituksemme on lähteä keväällä opiskelijoiden kanssa pienelle opintomatkalle vaikkapa Tallinnaan. Toisin sanoen jokainen myyty lehti tarkoittaa tukea opiskelijatyölle.

ISSN-rekisteröinti ja mediamyynnin harjoittelua

Koska toivottavasti lehden toiminta saa tulevaisuudessa jatkoa vaikkapa koko oppilaitoksemme yhteisenä opiskelijalehtenä, haimme luonnollisesti lehdelle Kansalliskirjastosta virallisen ISSN-rekisteröinnin. Rekisteröinnin saaminen teki lehtiprojektista välittömästi hieman aiempaa virallisemman.

Tulevaisuudessa lehden kustannukset on tarkoitus kattaa itsenäisesti ilman ulkopuolisia apurahoja. Tällöin lehden tulee luonnollisesti nousta vielä seuraavalle kehitystasolleen. Tuleviin lehtiin onkin tarkoitus myydä mainostilaa. Lisäksi osa lehden kustannuksista on tarkoitus kattaa myyntituotoilla. Nyt ilmestyneen lehden kustannuksia on tarkoitus kattaa yksinomaan myyntituotoilla, sillä mainostilaa ensimmäisessä painetussa julkaisussa ei ole. Tulevaisuudessa myynnin osaamisalaa opiskelevien opiskelijoidemme kanssa on luonnollisesti tarpeen harjoitella myös mainostilan myyntiä. Näin opiskelijani tulevat käytännössä nähneiksi lehtityön kaikki vaiheet aina suunnittelusta rahoituksen varmistamiseen, budjetointiin, käytännön toteutukseen, painotyön kilpailutukseen ja valmisteluun sekä lopulta lehtien myyntiin.

Myyntityö seuraavalle tasolle

On ollut hienoa huomata, miten opiskelijat ovat ottaneet lehtiprojektin omakseen. Samalla olen itse oppinut paljon vastuun antamisesta opiskelijoille. Nähdäkseni nimenomaan vastuun antaminen on ensimmäinen keskeinen askel vastuun kantamiseen. Kun opiskelija havaitsee hallitsevansa homman, hän uskoakseni saa itseluottamusta toteuttaa vastaavia asioita tulevaisuudessa itsenäisesti. Oma luokkani on maahanmuuttajien ryhmä, ja heille erityisesti 16-sivuisen suomenkielisen painetun lehden tekeminen on kova juttu.

Aikaisemmin opiskelijamme ovat ottaneet maksut vastaan erilaisissa myyntitilanteissa ainoastaan käteisenä. Me otimme tämän projektin myötä opiskelijoideni kanssa askelen myös seuraavalle tasolle hyväksymällä korttimaksut iZettle-korttimaksupäätteen kautta. Tämä ei ollutkaan aivan yksinkertaista, joten lopulta hankin korttimaksupäätteen itselleni. Samalla opiskelijat ovat itsenäisesti valmistelleet myyntistandin ja yhtenäiset myyntiasustukset, jotka kaikki tuovat esille koulumme uutta ja raikasta brändiä.

Toivotan oppilailleni paljon onnea tuoreen lehden julkaisusta. Olen heistä valtavan ylpeä.

Avain tulevaisuuteen - myynti.jpg
Opiskelijani myymässä Avain tulevaisuuteen -lehtiä koulumme aulassa.

Applying a Job Shadowing Place

Business College Helsinki, the school where I work, has attained Erasmus+ funding for this school year’s Job Shadowing periods, and today I sent my Job Shadowing application. Must admit I am very excited about this.

I am always interested in visiting new places, meeting new people, growing my international network and getting to know the education systems in different countries. Job shadowing offers excellent possibilities for all this. Before this moment I have visited different places by myself, but this would be the first time during my teacher career to be there representing my employer. For example in December 2017 I had a chance to visit the Ministry of Education and the National Enrichment and Learning Unit (NELU) in Castries, St. Lucia. These visits were very interesting, and I really want to send my greetings to Castries.

What is Job Shadowing?

Job shadowing means observing professionals while at work. When shadowing you get an idea about their job, it’s characteristics and their way of working. Especially in the field of education seeing different styles of teaching is very important. In international job shadowing periods you are also able to grow your international professional network as well as have new ideas about education and how it’s organized abroad.