Maisterinsormus on perinteikäs akateeminen tunnus

Osallistuin toukokuussa 2017 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioon, johon meillä maisteriksi valmistuneilla kuului maisterinsormuksen hankkiminen. Juuri juhlalliseen promootioon osallistuminen ja maisteriksi vihkiminen antaa oikeuden käyttää maisterinsormusta ulkoisena tunnusmerkkinä tutkinnon suorittamisesta. Tänä keväänä oikeastaan muistin koko sormuksen olemassaolon. Kokeilin sitä vasemman käden etusormeeni, jossa maisterinsormusta kuuluu pitää, ja totesin sormuksen itselleni auttamatta liian pieneksi. Niinpä käytin sormuksen Tillanderilla, josta sen aikoinaan myös hankin promootiota varten. Sormus suurennettiin minulle sopivaksi, ja olen sittemmin ottanut sen vakituiseen käyttöön.

Maisterinsormus on ulkoinen akateeminen tunnus - maisterintutkinto
Valmistuminen ja promootioon osallistuminen antavat oikeuden käyttää akateemisia tunnuksia, kuten maisterinsormusta.

Mielestäni maisterinsormus on upean perinteikäs tunnus, joka kertoo tutkinnon suorittamisesta. Suoritetuista opinnoista on syytä olla ylpeä, ja sormus kieltämättä muistuttaa minua saavutuksestani ja kertoo siitä muillekin. Ymmärtääkseni maisterinsormusten suosio on viime vuosikymmeninä laskenut huomattavasti, eikä sormuksia juuri enää kysytä kultasepänliikkeistä. Omalta osaltani sormuksen päivittäinen käyttö siis samalla elvyttää tätä perinnettä.

Itse promootio jäi mieleeni juhlana, joka kauniilla ja juhlallisella tavalla kunnioitti valmistuneiden tohtoreiden ja maistereiden ponnisteluita opintojensa, tutkimustensa ja tutkintojensa eteen. Suosittelenkin jokaiselle maisteriksi tai tohtoriksi valmistuneelle promootioon osallistumista, luonnollisesti akateemisten tunnusten hankkimista ja käyttämistä. Aivan samoin kuin vaikkapa ylioppilaaksi tai ammatillisen perustutkinnon suorittaneelle ilman muuta kuuluu suorituksesta kertovan lakin hankkiminen. Toki tohtorit taitavat käyttää tohtorinhattua ja miekkaa oikeastaan vain akateemisissa juhlissa.

Omalla kohdallani yliopisto-opinnot ovat kestäneet oikeastaan 20 vuotta, eikä loppu vielä häämötä horisontissa, vaikka filosofian maisteriksi virallisesti valmistuinkin syksyllä 2015. Oikeastaan opiskelusta ja jatkuvasta itseni kehittämisestä on kehkeytynyt minulle hyvä ja terveellinen elämäntapa. Työskentelen tätä nykyä äidinkielen ja viestinnän opetuksen parissa ammatillisella puolella. Seuraava suurempi opintoihin liittyvä tavoitteeni on saavuttaa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyys, joka avaisi minulle edelleen uusia mahdollisuuksia työskennellä vaikkapa perusopetuksessa tai lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Opintotavoitteitani edistän opiskelemalla vähitellen työni ohella.

Ajatuksiani maallemuutosta

Pohjanmaa Sedu opettaja maallemuutto maaseutu
Pohjalaismaisemaa auringonnousun aikaan.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, olen muuttamassa heinäkuun lopussa maaseudulle. Töitä olisi ollut Helsingissäkin, mutta sain vastaavan työpaikan kotipaikkakunnaltani Kurikasta. Näin pohdittavaksi jäivät henkilökohtaiset preferenssit: haluanko asua kaupungissa kaikkien palveluiden ytimessä ja maksaa asumisesta kalliisti, vai hankkisinko ympärilleni enemmän ja edullisempaa tilaa maalle muuttamalla? Tätä problematiikkaa sivusin taannoisessa kirjoituksessani, jossa käsittelin aluepolitiikkaa.

Omalla kohdallani muuttoon vaikuttaa olennaisesti pari seikkaa. Ensinnäkin minulla on olemassa olevaa sosiaalista verkostoa Pohjanmaalla, joten en muuta paikkaan, jossa todennäköisesti olisin aivan yksin. Toisekseen sain äidinkielen opettajan viran Seinäjoen Koulutuskuntayhtymä Sedusta. Vakaat työllisyysnäkymät ovatkin yksi aivan olennainen seikka, joka vaikuttaa meidän ihmisten muuttokäyttäytymiseen ja viihtymiseen eri paikkakunnilla. Opettajan työssä palkkaus on työehtosopimuksen mukainen, joten alueiden välillä ei juuri ole toimeentulon kanssa eroavaisuuksia. Maaseudulla asuinkustannukset ovat tunnetusti matalammat, mikä luonnollisesti houkuttelee valitsemaan tämän vaihtoehdon, mikäli haluaa saada palkasta jäämään enemmän käteen ja on valmis tinkimään kaupungin käden ulottuvilla olevista palveluista. Vastaavasti minulla taas ei ole autoa, enkä ajatellut sellaista ainakaan toistaiseksi hankkiakaan. Katsotaan nyt sitten, miten autoton pärjää maaseudulla. Maaseudun kehittämisen yksi kulmakivi onkin nähdäkseni tulevaisuudessa juuri kulkuyhteyksien parantaminen. Sijainti ja kulkemisen vaivattomuus kun ovat olennaisia seikkoja ihmisten arjessa. Joka tapauksessa uskon, että elämä maaseudulla sisältää omalla kohdallani huomattavasti kaupunkia enemmän ulkoilmaelämää. Samalla tämä valinta on myös eräänlainen seikkailu, joka tuo elämääni vähän uutta draivia.

Kuten edellä mainitsemassani postauksessa kirjoitin, lainsäätäjän ei tarvitsisi mielestäni tehdä erityisempää aluepolitiikkaa, mikäli vain kelvollisia työpaikkoja olisi tarjolla myös maaseudulla. Mielestäni riittäisi, että näitä eri paikoissa asumisen etuja ja varjopuolia tuotaisiin nykyistä aktiivisemmin esille. Joka paikassa on nimittäin pidemmän päälle omat hyvät ja huonot puolensa. Saat jotakin, ja luovut jostakin. Näin se vaan menee. Itse valitsin nyt edullisemmat asuinkustannukset, oletettavasti rauhallisemman ympäristön ja enemmän tilaa. Vastaavasti luovun raitiovaunuyhteydestä Stockalle tai junalle, jolla pääsee vaikkapa lentoasemalle. Toisaalta maaseutukin tarjoaa palveluita eikä matka Helsinkiinkään kestä junalla Seinäjoelta kuin 3,5 tuntia, mikäli kaipuu kaupungin sykkeeseen käy ylivoimaiseksi.

Kirjoitan maallemuutosta myöhemmin lisää, kunhan asiat konkretisoituvat. Sitä ennen vietän rentouttavan kesäloman Stadissa.

Kohti uusia tuulia!

Meneillään oleva viikko on ollut työurallani sillä tavoin merkittävä, että tein päätöksen työurani jatkosta. Elokuun alusta lähtien työskentelen Kurikan uutuuttaan hohtavalla Kampuksella vakinaisessa virassa Seinäjoen Koulutuskuntayhtymä Sedussa äidinkielen opettajana.

Minulla on ollut liki neljän vuoden hieno kokemus äidinkielen ja viestinnän opettajana toimimisesta Business College Helsingissä (ent. Suomen Liikemiesten Kauppaopisto), ja koen yhtä lailla saaneeni, antaneeni kuin oppineenikin paljon tämän matkan aikana. Lämpöinen kiitos kaikille kollegoille ja opiskelijoille kuluneista yhteisistä hetkistä. Joskus vain elämässä on tehtävä rohkeita ratkaisuita ja katsottava, mihin maailma meitä kuljettaa. Aika sitten näyttää, miltä näin kokonaisvaltainen elämänmuutos maallemuuttoineen päivineen tuntuu.

Joka tapauksessa Pohjanmaalla asuvat ja sinne palanneet ystävät, kaverit ja tutut ovat jo nyt saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, ettei elämä suinkaan pääty Kehä III:lle – vaan saattaa jopa alkaa siitä. Helsingin tomuja karistelen tällä erää tossuista heinäkuun viimeisellä viikolla, ja duunit starttaavat elokuun alusta. Kirjoitan blogiini maallemuuttajan kokemuksia sitä mukaa kun asiat etenevät ja kokemusta kertyy.

Minut on valittu Seduun suomen kielen ja viestinnän opettajaksi

Minut on viime viikolla valittu Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Seduun suomen kielen ja viestinnän opettajaksi. Opettajakokemukseni, laaja koulutustaustani sekä monipuolinen osaamiseni muun muassa digiviestinnän puolella katsottiin eduiksi, joiden perusteella tällä hetkellä näyttää siltä, että työurani voi hyvinkin jatkua elokuusta alkaen Pohjanmaan lakeuksilla.

Olen työskennellyt lokakuusta 2015 lähtien suomen kielen ja viestinnän opettajana Business College Helsingissä eli aiemmassa Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa Helsingin Pasilassa. Varsinaisten opetettavien aineideni lisäksi olen opettanut mm. psykologiaa, liikuntaa, terveystietoa, yrittäjyyttä ja erilaisia oppimisvalmiuksia tukevia opintoja. Olen toteuttanut lukuisia hissipuhevideotyöpajoja, ohjannut luokkalehtien tekemistä, toiminut kahden myyntiä opiskelevan ryhmän HOKS-ohjaajana, toiminut parin vuoden ajan oppimistehtävien tarkistajana oppilaitoksemme avoimessa oppimisympäristössä, osallistunut oppilaitoksen strategiatyöhön lukuvuoden 2018–19 aikana sekä seurannut lähietäisyydeltä PopUpCollege-hanketta, jossa opiskelijat toteuttavat työelämälähtöistä oppimista kauppakeskusympäristöissä. Työelämäyhteyksiä olen saanut runsaasti pitäessäni opiskelijoideni ja työelämän edustajien kanssa työelämässä tapahtuvan oppimisen näyttöjen arviointikeskusteluita. Syksyllä 2018 vierailin job shadowing -jaksolla Englannissa Bridgwater & Taunton Collegessa. Työelämäkieliäni ovat olleet suomi ja englanti. Työskentelyotteeni on ollut valmentava ja hyvin sitoutunut, ja olen ollut ensisijaisesti opiskelijoitani varten töissä. Katson, että kaikesta tästä kokemuksesta ja aktiivisuudesta on minulle opettajana runsaasti hyötyä tulevaisuudessa.

Seuraavaksi keskustelen Business College Helsingin johdon kanssa jatkosta ja tulevaisuuden suunnista.

Summer Job as a Tennis Coach

tennis coach Ville Kilpiä Munkkiniemi Helsinki äidinkielen opettaja
Me at the office in Freedom Fund Arena, Kauniainen. Photo © Ville Kilpiä 2019

This summer I made my comeback to tennis coaching. I work for my former full-time employer Grani Tennis in Kauniainen, Finland. Feedback from my players has been excellent, and I think it would be very nice to keep coaching tennis on my holidays in the future. Well, time shows how it goes.

I have plenty of experience working as a tennis teacher and coach. In 1999–2012 I worked as a tennis course teacher at the Sport Institute of Finland in Vierumäki, and during these years I met hundreds and hundreds of tennis players – and helped them in improving their game. In 2001–2004 I worked as the Head Coach of Grani Tennis in Kauniainen. I mainly worked with competitive young players, who won several medals in Finnish Championships during these years. Since then I have had my own tennis school in Helsinki 2004–2013. I have worked with high level competitive players as well as total beginners. And from young children to aged players. At my best I played competitive tennis in the Finnish A Class, which is the highest national level in Finland. My education in the field of sport is Sports Instructor 1998–2001 and in the field of tennis coaching Top Tennis Coach 2003–2004, which was the highest level coaching education of the Finnish Tennis Association.

Puheviestinnän 1. kurssi etenee kohti maalia

Opintoprojekteihini liittyvän puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuuden ensimmäinen osa on edennyt jo hyvinkin yli puolivälin. Tänään maanantaina 27.5. pidin luentosarjaan kuuluvan vaikuttavan puheeni kirjoittamisesta ja ennen kaikkea perinteisestä konekirjoituksesta. Luonnollisesti kirjoitin puheeni perinteisellä kirjoituskoneella, kuten asiaan kuuluu. Esittelin Ettore Sottsassin suunnitteleman Olivetti Valentine -kirjoituskoneeni, minkä lisäksi kerroin omasta suhteestani konekirjoitukseen. Puheeni tavoite oli ensisijaisesti kannustaa kuulijoita kirjoittamaan erityisesti vaikkapa kirjeen jollekin itselleen tärkeälle henkilölle. Palaute puheestani oli positiivista ja mukavan rakentavaa.

Puheviestinnän kokonaisuuden toinen osa pidetään elokuussa. Toivon ennättäväni kurssille ja saavani elokuussa siis ensimmäisen osion äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan pätevyysvaatimuksista täytettyä. Sitten jäljellä ovatkin enää kirjallisuuden perus- ja aineopinnot, joista perusopintoihin olen ilmoittautunut Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon.