Tag: University of Lapland

My Thoughts on Finding Employment in the Finnish Education Sector

Posted on by Ville Kilpiä

Okay. Now listen to this.

I’m currently working on a one-year fixed-term contract as a communications teacher at a university of applied sciences. I have about nine consecutive years of experience teaching Finnish language, communication and interaction skills in vocational upper-secondary programmes. In autumn 2024 I filled in as a substitute Finnish and literature teacher at upper-secondary schools in Eurajoki and Nurmo. I’m good at what I do, highly competent and, above all, valued by my students. My special strength is that, through genuine personal encounters, I can get students to learn—and even get excited about—Finnish language studies. Unfortunately, in my present job I rarely meet my students face-to-face, so my opportunities in remote-teaching roles are very limited. Besides teaching, I also have corporate-sector experience in communications.

In summer 2024 I completed my second master’s degree (M.Sc. in Administration and Management, with a focus on the psychology of leadership) at the University of Lapland. My first master’s (M.A. in Finnish Language) was finished in 2015 at the University of Helsinki. My minors include extensive (at least 60 ECTS) studies in management, psychology and literature. Shorter minors (at least 25 ECTS) cover communications, education, economics and statistics, educational leadership and administration (the standard Finnish principal qualification), and special education. Naturally, I also hold the required teacher-pedagogical studies.

After summer 2024 I resigned from my civil-service teaching post at Sedu Seinäjoki because I wanted new challenges and a wider perspective on the education sector. Under Sedu policy, taking unpaid leave to work elsewhere wasn’t possible. For the past year I’ve been applying for positions in education—mainly principal posts, Finnish and literature, communications, and vocational teacher-training roles. I’ve also applied for various public-sector jobs. Almost all with no result!

Last year I struggled to get into higher-education jobs because I lacked university-level experience. Now I have that, but I’m told I don’t have enough supervisory or project experience—because I’ve considered it more important to be present in young people’s everyday lives than to run projects. I’m not a PhD either. Yet compared with an ordinary Finnish-and-literature teacher or a basic principal who has completed the usual 25 ECTS in educational leadership, I’ve racked up 60 ECTS plus a 120-ECTS master’s degree in public administration and management, with an emphasis on psychology (65 ECTS of minor studies plus the aforementioned master’s). Read that last sentence again! And with that background I still can’t seem to land a job in education.

So my question is: Is Finnish education really doing so well that it can afford to overlook readily available expertise? I don’t think so. I can certainly get work in vocational education again, but I refuse to give up on the idea that children and young people need smart, approachable and encouraging adults—and appropriate boundaries—at every level of education.

Ajatuksiani työllistymisestä suomalaiselle koulutusalalle

Okei. Kuuntelepas nyt tätä sitten.

Työskentelen tällä hetkellä vuoden määräaikaisella sopimuksella viestinnän opettajana ammattikorkeakoulussa. Mulla on noin 9 vuoden yhtäjaksoinen kokemus ammatillisten perustutkintojen viestintä- ja vuorovaikutustaitojen eli äikänopettajana. Syksyllä 2024 tein määräaikaisia sijaisuuksia äikän ja kirjallisuuden opettajana lukioissa Eurajoella ja Nurmossa. Työssäni oon hyvä ja osaava sekä ennen kaikkea opiskelijoideni arvostama. Erityisosaamiseni on, että kohtaamisten kautta saan opiskelijat oppimaan ja innostumaan jopa äikästä. Nykyisessä työssäni en harmikseni kohtaa opiskelijoitani kovinkaan usein henkilökohtaisesti, joten mahdollisuuteni etäopettajan tehtävissä ovat tosi rajalliset. Opettajuuden lisäksi mulla on kokemusta mm. yrityspuolelta viestinnästä.

Kesällä 2024 sain valmiiksi toisen maisterintutkintoni (HM, hallinto ja johtaminen, erityisesti johtamisen psykologia) Lapin yliopistosta. Eka maisterintutkintoni (FM, suomen kieli) valmistui 2015 Helsingin yliopistosta. Sivuaineitani ovat laajat (vähintään 60 op) johtamista, psykologiaa ja kirjallisuutta. Lyhyitä sivuaineita (vähintään 25 op) mulla on viestinnästä, kasvatus-, talous- ja tilastotieteestä, koulutusjohtamisesta ja opetushallinnosta (ns. reksinpätevyys) ja erityispedagogiikasta. Totta kai myös opettajan pedagogiset opinnot löytyvät.

Jäin kesän 2024 jälkeen Seinäjoen koululutuskuntayhtymä Sedun virastani pois, koska halusin uusia haasteita uralleni ja nähdä koulutusalaa eri näkökulmista. Sedun linjauksen mukaisesti virkavapaata ei ollut mahdollista saada toisaalla työskentelemiseen. Olen viimeisen vuoden hakenut töitä koulutusalalta – lähinnä reksinpaikkoja, äikän ja kirjallisuuden, viestinnän sekä ammatillisen opettajankoulutuksen parista. Lisäksi oon hakenut erilaisia julkishallinnon tehtäviä. Melkein kaikkia tuloksetta!

Viime vuonna en meinannut päästä korkea-asteelle töihin, koska ei ollut korkeakoulukokemusta. Nyt sitä on, mutta nyt puuttuu esihenkilö- ja hankekokemus, koska olen pitänyt hankkeita tärkeämpänä olla läsnä nuorten arjessa. En ole myöskään tohtori. Silti esimerkiksi tavalliseen äikän ja kirjallisuuden opettajaan tai koulutusjohtamisen ja opetushallinnon (25 op/OPH:n koulutusjohtamisen tutkinto) suorittaneeseen perus-reksiin verrattuna mulla on 60 op + 120 op (maisterintutkinto) opiskeltuna julkishallintoa ja -johtamista, jossa painotus on ollut psykologiassa (65 op sivuaineopinnot + mainittu maisterintutkinto). Luepa nyt tuo viimeinen virke tuosta uudelleen! Ja tuolla koulutustaustalla ei nyt sitten koulutusalalle meinaa työllistyä.

Kysymykseni on: Meneekö suomalaisella koulutuksella tosiaan niin hyvin, että olemassa ja tarjolla oleva osaaminen kannattaa sivuuttaa? Itse oon sitä mieltä, että ei kyllä mene. Voin hyvin työllistyä jatkossakin amikseen, mutta periksi en anna siinä, että lapset ja nuoret tarvitsevat fiksuja, kohtaavia ja kannustavia aikuisia sekä sopivia rajoja kaikilla koulutustasoilla.

Degree in Master of Administrative Sciences finally Completed

Posted on by Ville Kilpiä

I am finally graduating as I got my master’s thesis done in May and my last course evaluation this week. So, here we go and my last (so far) education project is basically completed at the University of Lapland. For a long time I thought this is a never ending pursuit to study and work at the same time, but now it feels like a marathon runner who’s just passed the finish line. My master’s thesis can be read (in Finnish) here. My academic maturity sample can be read (in Finnish) here.

At the same time I have resigned from my job at the Joint Municipal Authority for Education Sedu after 9 years of working in vocational schools. I can say I’ve done good job, as I have had explicit rules how we work. I want to thank especially my students for good co-operation during these years. I have focused on interaction, and I didn’t accept using smart devices for entertainment during my lessons. I could say our learning results were instantly much better.

Now I am looking for something else to do now. I would like working in the field of teaching and education in the future, but let’s see what happens – I don’t want to exclude any options. Basically I need foreman experience to be able to take next steps on my working career. That’s why I had to take this step now. Without it I felt like I am not able to get any further.

In my master’s degree in administrative sciences my major subject has been leadership psychology. I have qualifications to work as a teacher in Finnish language and literature and psychology as my second subject in Finland. I have also completed basic studies in educational administration, which gives qualification to work as a school principle in Finland. My extensive minor subjects are leadership/management, psychology and literature. I also completed basic studies in education, economics, statistics, communication, special pedagogics and educational administration. I completed my qualification in pedagogics at the Haaga-Helia School of Vocational Teacher Education in 2017.

Hallintotieteen maisterin tutkinto viimeinkin valmis

Voin viimeinkin sanoa, että hallintotieteen maisterintutkintoni viimeinenkin opintosuoritus on valmistunut tällä viikolla, ja olen hakenut päättötodistusta oppilaitokseltani Lapin yliopistolta. Pitkään tuntui, etteivät työn ohella tehdyt opinnot ikinä valmistu, mutta niin vain lopulta tuli tämäkin hetki eteen. Alkukesän sairasteluiden jälkeen tuntuu kuin maratoonarista, joka on vastikään kaatunut maaliviivan ylitse ja pääsee viimein lepäämään. Pro gradu -tutkielmani on luettavissa täällä. Kypsyysnäytteeni löytyy Lapin yliopiston Yhteisillä tulilla -blogista täällä.

Lisäksi olen irtisanoutunut vakituisesta työtehtävästäni Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedun yhteisten tutkinnonosien äidinkielenopettajan virastani vietettyäni yhdeksän vuotta opettajana ammatillisen koulutuksen parissa. Mielestäni olen tehnyt erittäin hyvää työtä viime vuodet, sillä minulla on ollut luokkatyöskentelyssä selkeät pelisäännöt, joiden mukaan opiskelemme. Lisäksi olen paneutunut huolellisesti vuorovaikutukseen ja erityisesti siihen, miten älylaitteiden viihdekäyttö haittaa opiskelua. Oppitunneillani älylaitteiden viihdekäyttö on ollut jo pitkään kiellettyä. Tämä paransi opiskelijoideni oppimistuloksia merkittävästi ja välittömästi.

Etsin parhaillani uutta työpaikkaa. Pidän opettamisesta, ja haluaisin jatkaa koulutuksen parissa työskentelyä, mutta en halua tässä vaiheessa sulkea mitään vaihtoehtoja pois laskuista. Tosiasia on, että tarvitsen esihenkilökokemusta voidakseni ottaa urallani seuraavia askelia eteenpäin. Esihenkilökokemusta ei voi saada, ellei aktiivisesti hakeudu sellaisia kohden. Tämä askel täytyi ottaa juuri nyt, mikäli vielä aion urallani edetä.

Hallintotieteen maisteriksi valmistun pääaineenani johtamisen psykologia. Minulla on pätevyydet toimia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana lukiossa ja perusasteella. Lisäksi saan opettaa pätevänä psykologiaa toisena aineena sekä toimia rehtorina tai muissa koulutusjohtamisen tehtävissä. Sivuaineitani ovat vuosien saatossa olleet laajat sivuaineet kirjallisuudessa, johtamisessa ja psykologiassa. Perusopintotasoiset sivuaineet olen suorittanut kasvatus-, talous- ja tilastotieteessä, viestinnässä, erityispedagogiikassa ja jo mainitussa koulutusjohtamisessa. Opettajan pedagogisen pätevyyden olen suorittanut Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vuosina 2016-17.

Studying projects finished

Posted on by Ville Kilpiä

A friend of mine asked me a few weeks ago, why do I write my blog in Finnish as I could do that in English as well. So I decided, that I’ll start writing my posts in both English and Finnish from now on. So, as I told in the heading, I have now completed some studying projects, and this post is about these achievements.

At first I have finished my literature and speech communication project. Project, that started as early as in January 2005. And now I can officially identify myself as a teacher in Finnish language and literature. My first literature course that I finally accomplished was at the University of Helsinki in 2015. The course was taught by legendary literature professor Hannu Riikonen. I’ll never forget I didn’t have time to read Cervantes’s Don Quijote for the exam and wasn’t able to answer the question about what kind of literature did Don Quijote have in his bookshelf. So I had to do an additional exam. However, despite all these initial difficulties I finally finished this study project at the Open University of Jyväskylä in 2023. I must say it feels so good to finally close this project and reach the literature teacher qualification after all these years. I admit, sometimes I doubted myself during this project.

Lately I also got evaluation to the very last course of the basic studies of education leadership at the University of Lapland. These studies are required if you want to work as a school principal in Finland. Last year I applied and got accepted to these studies as one of the five, who came to the studies from the Faculty of Social Sciences of the University of Lapland. So, now I have this so called Certificate in Principal Education in Finland. I really feel it was worth everything to do this project, and I have already been watching a bit of advanced studies at the Institute of Educational Leadership of the University of Jyväskylä. Advanced studies could take place in 2024 after my master’s thesis I have planned to write during the academic year 2023-24. Let’s see what happens.

And, this is not all. I also got another certificate. I am able to work as a psychology teacher as my second subject, as I have finished my basic and advanced studies in psychology at the University of Helsinki in 2015. My first subject is naturally Finnish language and literature, and psychology is the second one.

What do these certificates mean in working life, then? At least I can say they make me feel more relaxed. In addition they make it possible to apply for different kinds of jobs in the field of education. Besides, now I don’t need to use money and time to all these studying projects, so I can allocate these resources to doing something else instead.

Opintoprojektien valmistumisia

Muutamia viikkoja sitten eräs ystäväni kysyi, miksi kirjoitan blogiani ainoastaan suomeksi, kun voisin kirjoittaa yhtä hyvin englanniksi. Niinpä päätin, että jatkossa kirjoitan blogiani sekä suomeksi että englanniksi. Tässä postauksessani kerron opintoprojektieni valmistumisesta, sillä olen viimeinkin saanut valmiiksi useammankin kesken olleen projektin.

Ensinnäkin muutama viikko sitten sain viimeinkin valmiiksi kirjallisuuden perus- ja aineopintojen laajuisen opintokokonaisuuden, joka vaaditaan Suomessa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajilta. Nyt voin siis virallisesti sanoa olevani äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Näiden opintojen suorittamisen aloitin alun perin jo tammikuussa 2005. Ensimmäisen virallisen suoritusmerkintäni sain Helsingin yliopistosta kirjallisuuden emeritusprofessori Hannu Riikoselta syksyllä 2015. En ikinä unohda, etten ehtinyt lukea Don Quijotea tenttiin enkä siten osannut vastata kysymykseen, mitä aihepiirin kirjallisuutta Don Quijotella oli kirjahyllyssään. Onneksi sain mahdollisuuden suorittaa tentin suullisen täydennyksen professori Riikosen toimiessa kuulustelijana. Nyt valmistuneen varsinaisen perus- ja aineopintopaketin kuitenkin suoritin lopulta Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa – ja sain ne valmiiksi keväällä 2023. Pakko sanoa, että näin pitkän ajanjakson ja erinäisten tuskailuiden päätteeksi opintokokonaisuuksien ja pätevyyden valmistuminen lämmittää mieltä erityisesti.

Sitten tämän kuluneen lukuvuoden aikana olen suorittanut koulutusjohtamisen perusopinnot, jotka antavat kelpoisuuden ja pätevyyden toimia rehtorina tai esimiehenä koulutuksen alalla. Päädyin suorittamaan opintoja Lapin yliopistoon, jossa sivuainekokonaisuus oli mahdollista suorittaa kasvatustieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan yhteistyönä järjestettävänä kokonaisuutena. Yhteiskuntatieteellisen puolelta meitä valittiin mukaan viisi opiskelijaa, ja minä olin heistä yksi. Ehdottomasti kannatti hakea, sillä opintokokonaisuus oli minun mielestäni erinomaisen opettavainen ja monipuolinen. Täytyy sanoa, että hieman jopa sivusilmällä katselin alustavasti Jyväskylän yliopiston Koulutusjohtamisen instituutin tarjoamia koulutusjohtamisen aineopintoja, jotka saattaisivat startata seuraavan kerran esimerkiksi vuonna 2024. Tällainen aikataulu sopisi minulle, sillä tulevan lukuvuoden aikana minulla on tarkoitus kirjoittaa pro gradu johtamisen psykologian opintoprojektiini. Funtsaan asiaa tuonnempana.

Eikä siinä vielä kaikki. Sain ikään kuin sivutuotteena valmiiksi myös erään muun pätevyyden. Nimittäin psykologian perus- ja aineopinnot vuonna 2015 Helsingin yliopistossa suorittaneena minulla on nyt virallinen pätevyys työskennellä pätevänä psykologian opettajana lukiossa, kunhan opetettava aine on niin sanotusti toinen opetettava aine. Ensimmäinen opetettava aineeni on luonnollisesti juuri valmistunut äidinkieli ja kirjallisuus. Tämä lisää monikäyttöisyyttäni opetustyössä työnantajan näkökulmasta.

Mitä pätevyydet sitten antavat työelämään? Ainakin voi sanoa, että pätevyydet rentouttavat. Lisäksi ne monipuolistavat mahdollisuuksien kirjoa hakea ja saada yhä haasteellisempia työtehtäviä koulutuksen alalla. Lisäksi opintoprojektien vähentyessä säästyy aikaa ja rahaa muihin asioihin. Silläkin on oma arvonsa.

Itsensä johtamisen kurssi ja opintosyksy pakettiin

Posted on by Ville Kilpiä

Syksy on opintojen osalta ollut varsin työntäyteinen, enkä ihan aina ole muistanut tai ehtinytkään kirjoittaa muistiinpanojani tänne blogiini. Nyt kuitenkin joulun välipäivinä päätin muutaman rivin kirjoitella ja tapojeni mukaisesti julkaista myös pienen otteen viimeisimmän kurssini kurssityöstä. Suurin osa näistä teksteistä, kuten alla oleva kirjoitelmani, on ajettu Turnitin-plagiaatintunnistusohjelman lävitse, eli sitä tai sen osia ei kannata ryhtyä kopioimaan osaksi omaa työtään. Ideoita tietenkin voi ja saakin käyttää.

Tästä kurssista sain arvosanan 5/5. Kokonaisuutena käytin esseeni kirjoittamiseen runsaasti aikaa ja ylitin alkuperäisen aikataulutukseni melkein kahdella viikolla. Ongelmia tuotti ensi alkuun erityisesti se, että mursin vasemman ranteeni padel-pelissä marraskuun alussa. Käsi kipsissä en pystynyt kirjoittamaan enkä myöskään nukkumaan normaalisti, joten oli pakko kehitellä korvaava työskentelymuoto. Niinpä sanelin 15-sivuisen esseeni Wordin sanelulla ja korjasin käsin virheet.

Opintosyksyn saldona oli johtamisen psykologian opintojen osalta 39 valmista opintopistettä, valmistuneet kirjallisuuden perusopinnot ja aineopinnoistakin vielä 5-10 opintopisteen verran suorituksia. Johtamisen psykologian opinnoista minulla on tällä hetkellä kasassa 49 opintopistettä, eli näyttää siltä, että koko vuodelle tavoitteeksi asettamani vähimmäismäärä 80 opintopistettä tulee valmistumaan komeasti. Tämän lisäksi olen graduseminaarissa, joten saan myös graduni hyvään vaiheeseen kevääseen mennessä.

Olen liittänyt alla olevien otteiden loppuun kurssityöni koko lähdeluettelon. Kaikkiin lähteisiin en ole siis viitannut oheisissa katkelmissa, koska tämä sisältää vain hyvin lyhyen otteen koko työstäni.

pari otetta itsensä johtamisen kurssityöstäni

Kompleksisuus työelämässä on lisääntynyt, ja yhä suurempi osa päätöksistä sisältää niin kutsuttuja pirullisia ongelmia ala-ongelmineen. Tämän vuoksi johtamiseen – myös itsensä tuntemiseen ja johtamiseen – kohdistuu yhä monimutkaisempia tarpeita. (Nevala & Pietiläinen 2018: 209.) Itsetuntemuksen ja itsensä johtamisen on todettu voivan parhaimmillaan lisätä niin työelämässä jaksamista kuin yleistä onnellisuuden kokemustakin. Itsensä johtamista (self-leadership) eli itseen vaikuttamisen prosessia on tutkittu osana muuta johtamisen alan tutkimusta jo neljän vuosikymmenen ajan. Itseen vaikuttamisen prosessin tarkoituksena on lisätä yksilön omaa itseohjautuvuutta ja motivoitumista. Goldsbyn (2021: 1–2) mukaan itsensä johtamisen tarkoituksena on itsetuntemuksen lisääntymisen avulla parantaa yksilön suoriutumista henkilökohtaisen elämän ja työelämän vaihtelevissa tilanteissa.  Perttula (2012: 140) puolestaan tiivistää itsensä johtamisen päämääräksi aikuisena kehittymisen. Menestyminen voidaan ajatella yksilön omana valintana, joka vaatii jatkuvaa vihkiytymistä haluttuun asiaan päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. (Goldsby 2021: 1–2.) Seuraavassa tarkastelen itsensä johtamista taustalla vaikuttavan maailmankuvan näkökulmasta.

Poeettinen/kuvallinen fenomenologia

Gaston Bachelardin (kts. Nevala & Pietiläinen 2018: 211) mukaan kuvat, jollaisiin voidaan lukea konkreettisten kuvien lisäksi tai ennen kaikkea runolliset ja muut mielikuvat, avautuvat niin sanotussa olemuksellisessa uneksinnassa (rêverie). Tämä taas poikkeaa yöllisistä unista (rêve) ja haaveilusta (rêvasserie). Poeettinen kuva on suhteessa tiedostamattoman mielen arkkityyppiin, mutta tämä suhde on kausaallisen sijaan pikemminkin kajahtelua, jonka avulla kuvan oleminen määrittyy tietoisuudelle (Bachelard 2003: 32–33). Tässä Bachelardin poeettiseksi fenomenologiaksi tai naiiviuden filosofiaksi kutsumassa ajattelussa kuvan kokija osallistuu luomiseen. Tässä prosessissa hänen tulee olla kerta toisensa jälkeen aidosti läsnä unohtaen omat tietoiset ennakkokäsityksensä. Näin kuva siis edeltää ajattelua, jota se synnyttää. Bachelard (2003: 32–33) kuvaa tätä poeettisen kuvan muodostumista psyyken äkillisenä esiinnousuna, jota ei voi tutkia psykologisena kausaliteettina, jollaisena sitä aiemmin on tarkasteltu. Kokemuksen muodostumisessa olennaisia ovat kuva, tila ja edellä mainittu olemuksellinen uneksinta. Tila tarkoittaa tietoista ja merkityksellistä kokemusta. (Nevala & Pietiläinen 2018: 209–210.)

Poeettinen kuva muuttuu ontologiseksi[1] kajahtelun kautta, eli runoilija puhuu olemisen kynnyksellä. Poeettisen kuvan havaitsemiseksi kuvan kokijan on kyettävä tuntemaan tämä kajahtelu. Tällaista äkillistä poeettistä tekoa, jossa kuva muodostuu, Bachelard kuvaa olemisen leimahduksena kuvittelussa. Tärkeä havainto on, että mielikuvakokemukset voivat olla ihmiselle yhtä tosia kuin aistihavainnoilla saavutetutkin. Huomattavaa on myös se, että Bachelard korosti kuvien tiedostamatonta kokemista ilman ennakko-oletuksia. Tämä eroaa Husserlin fenomenologiasta, joka edellytti tutkijalta tarkastelemaansa ilmiöön liittyviin uskomuksiinsa perehtymistä, niiden tiedostamista ja sulkeistamista. Poeettisessa fenomenologiassa sulkeistamista ei tarvita, koska ajatus syntyy vasta mielikuvan jälkeen. Näin porttina toimivien mielikuvien avulla voidaan tarkastella ilmiöitä, jotka ovat aistihavaintojen ulottumattomissa. Näin työn ja johtamisen tarkastelussa on mahdollista lähestyä mielikuvien avulla kompleksisia pirullisia ongelmia paremmin kuin tietoisten ja puhtaasti aistihavaintoihin perustuvien menetelmien avulla. (Nevala & Pietiläinen 2018: 211.)

Millä tavoin Bachelard sitten näki kuvan olemuksen ja kokijan roolit? Hänen mukaansa (2003: 36) poeettinen kuva on olemukseltaan muunteleva. Ymmärrän tämän siten, että tarkasteltaessa kuvan kohdetta, vaikkapa yksittäisiä asiayhteydestään irrotettuja runon säkeitä, säkeet saavat yhä uudenlaisia muotoja kokijan mielikuvissa. Näin ollen alkuperäinen kuvaan liitetty kuvittelu synnyttää uusia kuvia vastaanottajan mielessä. Koska vaikkapa runon lukija osallistuu mielikuviensa kautta merkitysten luomistyöhön, on hän vastaanottavan objektin sijaan luova toimija eli subjekti. Toisaalta ajatuksenahan oli, että kuva syntyy tiedostamattomasta, jolloin hän onkin kuvan muodostumisessa objekti. Bachelard puolestaan sanoo, että runon lukijan on käsitettävä runon erityinen todellisuus ottamatta kuvaa objektina. Poeettinen kuva on kaksinainen, jossa subjekti ja objekti vaihtelevat lakkaamatta siten, että kuvan hetkellinen subjektiivisuus yhdistyy rakentumattomaan asiaintilaan, ja tästä yhdistymisestä fenomenologi löytää kokemuksia tutkittaviksi. (Bachelard 2003: 36–37.)

Esimerkkinä mielikuvista toimii vanki, joka pakenee todellisuutta seinään maalaamansa piirroksen kautta. Sama teema toistuu Anton Tšehovin novellissa Vedonlyönti, jossa vedonlyönnin seurauksena vankityrmään lukittu lakimies kuvittelee kirjoja lukemalla kokevansa maailman ihmeet ja näin kykenee välttämään järkensä menettämisen. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että ihmisen mieli on vapaa kokemuksille, vaikka tämä olisi fyysisesti kahlittu. Mielikuvien kautta työskentelyä demonstroimme itsensä johtamisen kurssin lähijaksoilla, joiden aikana toteutimme harjoituksen, jossa valitsimme kuvakorttien joukosta kolme itseemme jollakin tavoin vaikuttavaa kuvaa. Tämän jälkeen kerroimme muulle ryhmälle korttien itsellemme mieleen tuomista ajatuksista. Oli suorastaan hämmästyttävää havaita, että kuvia sen tarkemmin ajattelematta niistä löytyi runsaasti itseen liittyvää kuvastoa ja sen kautta suoranaisia sanallisiksi jäsentyviä tarinoita, joita sitten oli mahdollista tarkastella yhdessä. Nevalan ja Pietiläisen (2018) tutkimuksen tavoin menetelmää on mahdollista hyödyntää muun muassa tutkimuksessa, työnohjauksessa, coachingissa ja nähdäkseni myös osana yleistä johtamista. Minulle jäi tästä työmuodosta käsitys, että se lähensi osallistujia toisiinsa. Nevalan ja Pietiläisen (2018: 201) mukaan Bachelardin poeettisessa fenomenologiassa olennaista on nimenomaan se, että kokemukset näyttäytyvät juuri aikoihin ja paikkoihin liittyvinä mielikuvista kumpuavina tarinoina.

[1] Ontologia on oppi olevasta eli käsitystä siitä, millaisia olijoita on olemassa (Tieteen termipankki 2021c).

Lähteet

BACHELARD, GASTON 2003: Tilan poetiikka. Nemo, Helsinki.

GOLDSBY, MICHAEL G., ELIZABETH A. GOLDSBY, CHRISTOPHER B. NECK & ROB MATHEWS 2021: Self-leadership: A four decade review of the literature and trainings. Administrative Sciences 11(25), 2–21.

HOUGHTON JEFFERY D. & CHRISTOPHER P. NECK 2002: The revised self-leadersip questionaire. Testin a hierarchical factor structure for self-leadersip. Journal of Managerial Psychology, vol. 17, N:o 8/2002, s. 672–691.

MANZ, CHARLES C. 1986: Self-Leadership: Toward an Expanded Theory of Self-Influence Processes in Organizations. Academy of Management Review 1986, vol. 11, No. 3, s. 585–600.

Manz, Charles, Jeffery D. Houghton, Christopher P. Neck, Mel Fugate & Craig Pearce 2016: Whistle while you work: Toward a model of emotional self-leadership. Journal of Leadership & Organizational Studies 1–13.

NECK, CHRISTOPHER P., CHARLES C. MANZ & JEFFERY HOUGHTON (toim.) 2020: Self-leadership: The Definitive Guide to Personal Excellence. 2nd edition. SAGE Publications Inc.

Nevala, Johanna & Ville Pietiläinen 2018: Kuvallinen fenomenologia viitekehyksenä ja menetelmänä kompleksisen asiantuntijatyön tutkimiselle. Teoksessa Toikkanen J. & Ira A. Virtanen 2018 (toim.): Kokemuksen tutkimus VI – Kokemuksen käsite ja käyttö, s. 209–226.

Niinivaara, Janne 2019: Itsensä johtaminen strategiana ja kokemuksena. Teoksessa Pietiläinen, Ville & Antti Syväjärvi (toim.) 2019: Johtamisen psykologia, 2. painos, s. 39–74.

Perttula, Juha 2012: Itsensäjohtaminen. Teoksessa Perttula J. & A. Syväjärvi (toim.) Johtamisen psykologia. Juva: PS-kustannus, 125–156.

PERTTULA JUHA & ANTTI SYVÄJÄRVI (toim.) 2012: Johtamisen psykologia. PS-kustannus, Juva.

PIETILÄINEN, VILLE & ANTTI SYVÄJÄRVI (toim.) 2019: Johtamisen psykologia, 2. painos. PS-Kustannus, Juva.

RAATIKAINEN, PANU 2005: Ihmistieteet – tiedettä vai tulkintaa? Internet-lähde osoitteessa https://philpapers.org/archive/RAAIT.pdf. Luettu 5.11.2021.

STEWART, GREG L., STEPHEN H. COURTRIGHT, CHARLES C. MANZ 2011: Self-Leadership: A Multilevel Review. Journal of Management Vol. 37 No. 1, s. 185–222.

Tieteen termipankki 2021a: Fenomenologia. Internet-lähde osoitteessa https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:fenomenologia. Luettu 15.11.2021.

Tieteen termipankki 2021b: Metodologinen monismi. Internet-lähde osoitteessa https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:metodologinen_monismi. Luettu 6.11.2021.

Tieteen termipankki 2021c: Ontologia. Internet-lähde osoitteessa https://tieteentermipankki.fi/wiki/Nimitys:ontologia. Luettu 22.11.2021.

TOIKKANEN JARKKO & IRA A. VIRTANEN 2018 (toim.): Kokemuksen tutkimus VI – Kokemuksen käsite ja käyttö. Lapland University Press, Rovaniemi.