Tag: maisterintutkinto

My Thoughts on Finding Employment in the Finnish Education Sector

Posted on by Ville Kilpiä

Okay. Now listen to this.

I’m currently working on a one-year fixed-term contract as a communications teacher at a university of applied sciences. I have about nine consecutive years of experience teaching Finnish language, communication and interaction skills in vocational upper-secondary programmes. In autumn 2024 I filled in as a substitute Finnish and literature teacher at upper-secondary schools in Eurajoki and Nurmo. I’m good at what I do, highly competent and, above all, valued by my students. My special strength is that, through genuine personal encounters, I can get students to learn—and even get excited about—Finnish language studies. Unfortunately, in my present job I rarely meet my students face-to-face, so my opportunities in remote-teaching roles are very limited. Besides teaching, I also have corporate-sector experience in communications.

In summer 2024 I completed my second master’s degree (M.Sc. in Administration and Management, with a focus on the psychology of leadership) at the University of Lapland. My first master’s (M.A. in Finnish Language) was finished in 2015 at the University of Helsinki. My minors include extensive (at least 60 ECTS) studies in management, psychology and literature. Shorter minors (at least 25 ECTS) cover communications, education, economics and statistics, educational leadership and administration (the standard Finnish principal qualification), and special education. Naturally, I also hold the required teacher-pedagogical studies.

After summer 2024 I resigned from my civil-service teaching post at Sedu Seinäjoki because I wanted new challenges and a wider perspective on the education sector. Under Sedu policy, taking unpaid leave to work elsewhere wasn’t possible. For the past year I’ve been applying for positions in education—mainly principal posts, Finnish and literature, communications, and vocational teacher-training roles. I’ve also applied for various public-sector jobs. Almost all with no result!

Last year I struggled to get into higher-education jobs because I lacked university-level experience. Now I have that, but I’m told I don’t have enough supervisory or project experience—because I’ve considered it more important to be present in young people’s everyday lives than to run projects. I’m not a PhD either. Yet compared with an ordinary Finnish-and-literature teacher or a basic principal who has completed the usual 25 ECTS in educational leadership, I’ve racked up 60 ECTS plus a 120-ECTS master’s degree in public administration and management, with an emphasis on psychology (65 ECTS of minor studies plus the aforementioned master’s). Read that last sentence again! And with that background I still can’t seem to land a job in education.

So my question is: Is Finnish education really doing so well that it can afford to overlook readily available expertise? I don’t think so. I can certainly get work in vocational education again, but I refuse to give up on the idea that children and young people need smart, approachable and encouraging adults—and appropriate boundaries—at every level of education.

Ajatuksiani työllistymisestä suomalaiselle koulutusalalle

Okei. Kuuntelepas nyt tätä sitten.

Työskentelen tällä hetkellä vuoden määräaikaisella sopimuksella viestinnän opettajana ammattikorkeakoulussa. Mulla on noin 9 vuoden yhtäjaksoinen kokemus ammatillisten perustutkintojen viestintä- ja vuorovaikutustaitojen eli äikänopettajana. Syksyllä 2024 tein määräaikaisia sijaisuuksia äikän ja kirjallisuuden opettajana lukioissa Eurajoella ja Nurmossa. Työssäni oon hyvä ja osaava sekä ennen kaikkea opiskelijoideni arvostama. Erityisosaamiseni on, että kohtaamisten kautta saan opiskelijat oppimaan ja innostumaan jopa äikästä. Nykyisessä työssäni en harmikseni kohtaa opiskelijoitani kovinkaan usein henkilökohtaisesti, joten mahdollisuuteni etäopettajan tehtävissä ovat tosi rajalliset. Opettajuuden lisäksi mulla on kokemusta mm. yrityspuolelta viestinnästä.

Kesällä 2024 sain valmiiksi toisen maisterintutkintoni (HM, hallinto ja johtaminen, erityisesti johtamisen psykologia) Lapin yliopistosta. Eka maisterintutkintoni (FM, suomen kieli) valmistui 2015 Helsingin yliopistosta. Sivuaineitani ovat laajat (vähintään 60 op) johtamista, psykologiaa ja kirjallisuutta. Lyhyitä sivuaineita (vähintään 25 op) mulla on viestinnästä, kasvatus-, talous- ja tilastotieteestä, koulutusjohtamisesta ja opetushallinnosta (ns. reksinpätevyys) ja erityispedagogiikasta. Totta kai myös opettajan pedagogiset opinnot löytyvät.

Jäin kesän 2024 jälkeen Seinäjoen koululutuskuntayhtymä Sedun virastani pois, koska halusin uusia haasteita uralleni ja nähdä koulutusalaa eri näkökulmista. Sedun linjauksen mukaisesti virkavapaata ei ollut mahdollista saada toisaalla työskentelemiseen. Olen viimeisen vuoden hakenut töitä koulutusalalta – lähinnä reksinpaikkoja, äikän ja kirjallisuuden, viestinnän sekä ammatillisen opettajankoulutuksen parista. Lisäksi oon hakenut erilaisia julkishallinnon tehtäviä. Melkein kaikkia tuloksetta!

Viime vuonna en meinannut päästä korkea-asteelle töihin, koska ei ollut korkeakoulukokemusta. Nyt sitä on, mutta nyt puuttuu esihenkilö- ja hankekokemus, koska olen pitänyt hankkeita tärkeämpänä olla läsnä nuorten arjessa. En ole myöskään tohtori. Silti esimerkiksi tavalliseen äikän ja kirjallisuuden opettajaan tai koulutusjohtamisen ja opetushallinnon (25 op/OPH:n koulutusjohtamisen tutkinto) suorittaneeseen perus-reksiin verrattuna mulla on 60 op + 120 op (maisterintutkinto) opiskeltuna julkishallintoa ja -johtamista, jossa painotus on ollut psykologiassa (65 op sivuaineopinnot + mainittu maisterintutkinto). Luepa nyt tuo viimeinen virke tuosta uudelleen! Ja tuolla koulutustaustalla ei nyt sitten koulutusalalle meinaa työllistyä.

Kysymykseni on: Meneekö suomalaisella koulutuksella tosiaan niin hyvin, että olemassa ja tarjolla oleva osaaminen kannattaa sivuuttaa? Itse oon sitä mieltä, että ei kyllä mene. Voin hyvin työllistyä jatkossakin amikseen, mutta periksi en anna siinä, että lapset ja nuoret tarvitsevat fiksuja, kohtaavia ja kannustavia aikuisia sekä sopivia rajoja kaikilla koulutustasoilla.

Degree in Master of Administrative Sciences finally Completed

Posted on by Ville Kilpiä

I am finally graduating as I got my master’s thesis done in May and my last course evaluation this week. So, here we go and my last (so far) education project is basically completed at the University of Lapland. For a long time I thought this is a never ending pursuit to study and work at the same time, but now it feels like a marathon runner who’s just passed the finish line. My master’s thesis can be read (in Finnish) here. My academic maturity sample can be read (in Finnish) here.

At the same time I have resigned from my job at the Joint Municipal Authority for Education Sedu after 9 years of working in vocational schools. I can say I’ve done good job, as I have had explicit rules how we work. I want to thank especially my students for good co-operation during these years. I have focused on interaction, and I didn’t accept using smart devices for entertainment during my lessons. I could say our learning results were instantly much better.

Now I am looking for something else to do now. I would like working in the field of teaching and education in the future, but let’s see what happens – I don’t want to exclude any options. Basically I need foreman experience to be able to take next steps on my working career. That’s why I had to take this step now. Without it I felt like I am not able to get any further.

In my master’s degree in administrative sciences my major subject has been leadership psychology. I have qualifications to work as a teacher in Finnish language and literature and psychology as my second subject in Finland. I have also completed basic studies in educational administration, which gives qualification to work as a school principle in Finland. My extensive minor subjects are leadership/management, psychology and literature. I also completed basic studies in education, economics, statistics, communication, special pedagogics and educational administration. I completed my qualification in pedagogics at the Haaga-Helia School of Vocational Teacher Education in 2017.

Hallintotieteen maisterin tutkinto viimeinkin valmis

Voin viimeinkin sanoa, että hallintotieteen maisterintutkintoni viimeinenkin opintosuoritus on valmistunut tällä viikolla, ja olen hakenut päättötodistusta oppilaitokseltani Lapin yliopistolta. Pitkään tuntui, etteivät työn ohella tehdyt opinnot ikinä valmistu, mutta niin vain lopulta tuli tämäkin hetki eteen. Alkukesän sairasteluiden jälkeen tuntuu kuin maratoonarista, joka on vastikään kaatunut maaliviivan ylitse ja pääsee viimein lepäämään. Pro gradu -tutkielmani on luettavissa täällä. Kypsyysnäytteeni löytyy Lapin yliopiston Yhteisillä tulilla -blogista täällä.

Lisäksi olen irtisanoutunut vakituisesta työtehtävästäni Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedun yhteisten tutkinnonosien äidinkielenopettajan virastani vietettyäni yhdeksän vuotta opettajana ammatillisen koulutuksen parissa. Mielestäni olen tehnyt erittäin hyvää työtä viime vuodet, sillä minulla on ollut luokkatyöskentelyssä selkeät pelisäännöt, joiden mukaan opiskelemme. Lisäksi olen paneutunut huolellisesti vuorovaikutukseen ja erityisesti siihen, miten älylaitteiden viihdekäyttö haittaa opiskelua. Oppitunneillani älylaitteiden viihdekäyttö on ollut jo pitkään kiellettyä. Tämä paransi opiskelijoideni oppimistuloksia merkittävästi ja välittömästi.

Etsin parhaillani uutta työpaikkaa. Pidän opettamisesta, ja haluaisin jatkaa koulutuksen parissa työskentelyä, mutta en halua tässä vaiheessa sulkea mitään vaihtoehtoja pois laskuista. Tosiasia on, että tarvitsen esihenkilökokemusta voidakseni ottaa urallani seuraavia askelia eteenpäin. Esihenkilökokemusta ei voi saada, ellei aktiivisesti hakeudu sellaisia kohden. Tämä askel täytyi ottaa juuri nyt, mikäli vielä aion urallani edetä.

Hallintotieteen maisteriksi valmistun pääaineenani johtamisen psykologia. Minulla on pätevyydet toimia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana lukiossa ja perusasteella. Lisäksi saan opettaa pätevänä psykologiaa toisena aineena sekä toimia rehtorina tai muissa koulutusjohtamisen tehtävissä. Sivuaineitani ovat vuosien saatossa olleet laajat sivuaineet kirjallisuudessa, johtamisessa ja psykologiassa. Perusopintotasoiset sivuaineet olen suorittanut kasvatus-, talous- ja tilastotieteessä, viestinnässä, erityispedagogiikassa ja jo mainitussa koulutusjohtamisessa. Opettajan pedagogisen pätevyyden olen suorittanut Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vuosina 2016-17.

Toinen maisterintutkinto avoimeksi ja maksulliseksi

Posted on by Ville Kilpiä

Yliopisto
Helsingin yliopiston päärakennus. Kuva © Ville Kilpiä 2016

Opiskelu tuottaa tunnetusti yhteiskunnallisesti positiivisia ulkoisvaikutuksia lisäämällä työntekijöiden valmiuksia työmarkkinoilla ja lisäämällä sitä kautta muun muassa yhteiskunnan kokonaisosaamista sekä verotulojen määrää. Onhan monipuolisen koulutushistorian omaava työntekijä oletettavasti työmarkkinoilla houkuttelevampi verrattuna vähemmän koulutettuun kollegaansa. Monipuolinen koulutus luo myös työntekijälle turvaa tulevaisuuden työelämään, mikä lisää taloudellista luottamusta tulevaisuuteen. Luottamus on keskeinen talouden indikaattori, jolla voidaan arvioida tulevaisuuden talouskehitystä. Omaan talouteensa luottavat ihmiset uskaltavat kuluttaa enemmän, mikä luo yhteiskuntaan taloudellista toimeliaisuutta verokertymän lisäyksen lisäksi.

Tähän mekaniikkaan perustuu se, minkä vuoksi yhteiskunnan kannattaa subventoida jäsentensä kouluttautumista opintotuella ja takaamalla opiskelijoiden opintolainoja. Tämä on myös keskeinen syy siihen, minkä vuoksi koulutuksesta ei yhteiskunnassa kannattaisi kauheasti leikata. Tarvitsemmehan tulevaisuudessa nimenomaan koulutettua jengiä samalla, kun robotit ja muut härvelit korvaavat suorittavia työtehtäviä. Maksuton koulutus on myös tärkeä yhteiskunnan tasa-arvoa lisäävä tekijä.

Mielestäni siis ensimmäisen tutkinnon kuuluu olla ilmainen, mutta toisesta tutkinnosta alkaen opiskelu voisi olla maksullista – ja lähestulkoon avointa. Ensimmäisen tutkinnon osalta karsinta on perusteltavissa, sillä yhteiskunnan kannattaa satsata opiskeluun lähtökohtaisesti vain siinä tapauksessa, että opiskelija todella käyttää aikaansa oppimiseen, jolloin syntyy niitä positiivisia ulkoisvaikutuksia. Toki sillä opiskelijaelämään kuuluvalla omien rajojen, kiinnostuksenkohteiden ja uusien kokemusten etsinnällä sekä määrätiedottomalla haahuilullakin on oma tärkeä roolinsa kasvussa aikuiseksi. Ensisijaisen tärkeää joka tapauksessa on, että yhteiskunnan jäseniksi saadaan mahdollisimman paljon sellaisia ihmisiä, jotka tietävät, millaiset asiat heitä itseään kiinnostavat.

Maksulliset tutkinnot loisivat win-win-win-win-tilanteen

On tärkeää, että ensimmäisen tutkinnon suorittamisessa pidetään kiinni opintojen maksuttomuudesta. Jokaisella suomalaisella täytyy olla yhtäläiset mahdollisuudet päästä opiskelemaan korkeakoulututkinto niin halutessaan. Motivaation mittarina pääsykokeista voidaan tietenkin kiistellä, mutta ainakin niiden kautta voidaan nostaa aloittavien opiskelijoiden ylpeyttä opiskelemastaan alasta. Tämä oletettavasti lisää motivaatiota opintoja kohtaan. Kuitenkin tässä esittämäni kysymys on: tarvitseeko yhteiskunnan tukea samalla tavalla useampia kuin yhtä maisterintutkintoa? Voisiko opiskelija saada ensimmäisen tutkintonsa ilmaiseksi, minkä jälkeen hänellä olisi halutessaan mahdollisuus suorittaa lisätutkintoja maksusta? Tällaisesta järjestelmästähän hyötyisivät kaikki.

Yhteiskunta hyötyisi lisätutkintoja suorittavien opiskelijoiden suorittamista tutkinnoista saamalla jäsenikseen yhä monipuolisempia osaamisvalmiuksia omaavia kansalaisia, jotka pitenevien työurien maailmassa todennäköisesti jaksaisivat työelämän puristuksessa paljon nykyistä kauemmin – etenkin, kun he oletettavasti koulutuksensa pohjalta saisivat tehdä töitä alalla, joka heitä itseään kaikkein eniten kiinnostaa. Yliopistot puolestaan hyötyisivät motivoituneista aikuisopiskelijoista saamalla heiltä lukukausimaksuja ja vielä valmistumisista yhteiskunnan tukea. Onhan nimittäin aika selvää, että opinnoistaan lukukausimaksua maksavat opiskelijat haluavat säädyllisessä ajassa myös suorittaa opintonsa valmiiksi. Tiedän myös kokemuksesta, että aikuisopiskelijat ovat monesti motivoituneimpia opiskelijoita. Opiskelijat itse puolestaan hyötyisivät saadessaan yhä uusia valmiuksia työelämää varten. Työelämäkin hyötyisi, sillä monipuolisemmalla työntekijällä on monipuolisemmat valmiudet suoriutua työelämän yhä kasvavista haasteista.

Avoimen yliopiston kautta opiskelemaan

Maksullisuus ja avoimuus tarkoittaisi nyt esittelemässäni mallissa sitä, ettei toisen maisterintutkinnon suorittamisesta haaveilevan tarvitsisi käyttää aikaansa pääsykokeisiin. Motivaation maisterintutkinnon suorittamiseen voisi osoittaa suorittamalla opintojen pohjaksi tarpeellisen määrän avoimen yliopiston kursseja ennalta sovitulla opintomenestyksellä sekä maksamalla lukukausimaksua. Näin varmistettaisiin, että yliopisto saisi kirjoille varmasti motivoituneita opiskelijoita, joiden opiskelu tähtäisi tutkinnon suorittamiseen.

Opiskelija puolestaan saisi opiskella sitä alaa, jota itse haluaa, ja johon olisi tehnyt pohjia jo avoimessa yliopistossa. Parissa vuodessa opiskelija saisi maisterintutkintonsa valmiiksi, jolloin yliopisto saisi valmistuneesta opiskelijasta rahaa yhteiskunnalta jo maksettujen lukukausimaksujen lisäksi. Samalla yliopistot tulisivat saaneeksi parannusta nykyiseen taloustilanteeseensa.

Valuvatko osaajat ulkomaille?

Jo tällä hetkellä maksullinen opiskelu on mahdollista… tosin ulkomailla. Kuka tahansa voi muuttaa vaikkapa Prahaan, Amsterdamiin, Lontooseen tai Barcelonaan opiskelemaan pelkästään lukukausimaksut maksamalla. Suomessakin maksullisia oppilaitoksia toimii jo joitakin, mutta ne ovat käytännöllisesti katsoen ulkomaalaisia Estonian Business Schoolin kaltaisia toimijoita. Miksi tämä ei sitten ole mahdollista koti-Suomessa? Tätä en oikein ymmärrä.

Itselleni opiskelu avoimessa yliopistossa on jo vuosia ollut hyvä ja hyödyllinen harrastus. Yksi tulevaisuuden vaihtoehto onkin opiskella jotakin jo aiemmin opiskelemaani alaa aina maisterintutkintoon saakka. En kuitenkaan usko, että työn ohella viitsin osallistua kotimaiseen pääsykoerumbaan, jota pääaineopiskelijaksi pääsy usein vaatisi. Siksi yhtenä kiinnostavana vaihtoehtona on opiskelu lukukausimaksut maksamalla jossakin ulkomaisessa yliopistossa, jossa tutkinnon suorittaminen maksua vastaan on mahdollista. Euroopan laajuinen ECTS-järjestelmä, johon Suomi luonnollisesti kuuluu, on tehty nimenomaan helpottamaan jo suoritettujen opintojen tunnustamista eri puolilla Eurooppaa, mikä osaltaan madaltaa kynnystä suorittaa opintoja muualla.

Toisen tutkinnon suorittamisesta haaveilevan ei siis ehkä edes kannata jäädä useiksi vuoksiksi Suomeen kokeilemaan onneaan pääsykoemaailmassa, jos opiskelupaikan voi saada saman tien ulkomailta pelkästään lukukausimaksut maksamalla. Samalla tulee saaneeksi kansainvälistä kokemusta ja kaupanpäällisiksi aina hyödyllisen kielitaidon. Tällöin kuitenkin saattaa hyvinkin käydä niin, että kerran Suomesta lähtenyt integroituu uuteen ympäristöönsä eikä enää palaakaan takaisin. Korkeakoulutettujen aivovuodosta on ollut paljon puhetta, ja tämä on nähdäkseni yksi sen keskeisistä kanavista.