Helsingin yliopisto – Page 3

Maisterinsormus on perinteikäs akateeminen tunnus

Posted on June 29, 2019July 25, 2019 by Ville Kilpiä

Osallistuin toukokuussa 2017 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootioon, johon meillä maisteriksi valmistuneilla kuului maisterinsormuksen hankkiminen. Juuri juhlalliseen promootioon osallistuminen ja maisteriksi vihkiminen antaa oikeuden käyttää maisterinsormusta ulkoisena tunnusmerkkinä tutkinnon suorittamisesta. Tänä keväänä oikeastaan muistin koko sormuksen olemassaolon. Kokeilin sitä vasemman käden etusormeeni, jossa maisterinsormusta kuuluu pitää, ja totesin sormuksen itselleni auttamatta liian pieneksi. Niinpä käytin sormuksen Tillanderilla, josta sen aikoinaan myös hankin promootiota varten. Sormus suurennettiin minulle sopivaksi, ja olen sittemmin ottanut sen vakituiseen käyttöön.

Maisterinsormus on ulkoinen akateeminen tunnus - maisterintutkinto — Valmistuminen ja promootioon osallistuminen antavat oikeuden käyttää akateemisia tunnuksia, kuten maisterinsormusta.

Mielestäni maisterinsormus on upean perinteikäs tunnus, joka kertoo tutkinnon suorittamisesta. Suoritetuista opinnoista on syytä olla ylpeä, ja sormus kieltämättä muistuttaa minua saavutuksestani ja kertoo siitä muillekin. Ymmärtääkseni maisterinsormusten suosio on viime vuosikymmeninä laskenut huomattavasti, eikä sormuksia juuri enää kysytä kultasepänliikkeistä. Omalta osaltani sormuksen päivittäinen käyttö siis samalla elvyttää tätä perinnettä.

Itse promootio jäi mieleeni juhlana, joka kauniilla ja juhlallisella tavalla kunnioitti valmistuneiden tohtoreiden ja maistereiden ponnisteluita opintojensa, tutkimustensa ja tutkintojensa eteen. Suosittelenkin jokaiselle maisteriksi tai tohtoriksi valmistuneelle promootioon osallistumista, luonnollisesti akateemisten tunnusten hankkimista ja käyttämistä. Aivan samoin kuin vaikkapa ylioppilaaksi tai ammatillisen perustutkinnon suorittaneelle ilman muuta kuuluu suorituksesta kertovan lakin hankkiminen. Toki tohtorit taitavat käyttää tohtorinhattua ja miekkaa oikeastaan vain akateemisissa juhlissa.

Omalla kohdallani yliopisto-opinnot ovat kestäneet oikeastaan 20 vuotta, eikä loppu vielä häämötä horisontissa, vaikka filosofian maisteriksi virallisesti valmistuinkin syksyllä 2015. Oikeastaan opiskelusta ja jatkuvasta itseni kehittämisestä on kehkeytynyt minulle hyvä ja terveellinen elämäntapa. Työskentelen tätä nykyä äidinkielen ja viestinnän opetuksen parissa ammatillisella puolella. Seuraava suurempi opintoihin liittyvä tavoitteeni on saavuttaa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyys, joka avaisi minulle edelleen uusia mahdollisuuksia työskennellä vaikkapa perusopetuksessa tai lukiossa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Opintotavoitteitani edistän opiskelemalla vähitellen työni ohella.

Puheviestinnän 1. kurssi etenee kohti maalia

Posted on May 27, 2019May 27, 2019 by Ville Kilpiä

Opintoprojekteihini liittyvän puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuuden ensimmäinen osa on edennyt jo hyvinkin yli puolivälin. Tänään maanantaina 27.5. pidin luentosarjaan kuuluvan vaikuttavan puheeni kirjoittamisesta ja ennen kaikkea perinteisestä konekirjoituksesta. Luonnollisesti kirjoitin puheeni perinteisellä kirjoituskoneella, kuten asiaan kuuluu. Esittelin Ettore Sottsassin suunnitteleman Olivetti Valentine -kirjoituskoneeni, minkä lisäksi kerroin omasta suhteestani konekirjoitukseen. Puheeni tavoite oli ensisijaisesti kannustaa kuulijoita kirjoittamaan erityisesti vaikkapa kirjeen jollekin itselleen tärkeälle henkilölle. Palaute puheestani oli positiivista ja mukavan rakentavaa.

Puheviestinnän kokonaisuuden toinen osa pidetään elokuussa. Toivon ennättäväni kurssille ja saavani elokuussa siis ensimmäisen osion äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajan pätevyysvaatimuksista täytettyä. Sitten jäljellä ovatkin enää kirjallisuuden perus- ja aineopinnot, joista perusopintoihin olen ilmoittautunut Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon.

Kirjallisuuden perusopinnot Jyväskylän yliopistossa

Posted on May 7, 2019 by Ville Kilpiä

Olen ottanut opintotavoitteekseni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden, joka mahdollistaa minulle tulevaisuudessa aineenopettajana työskentelyn erityisesti lukiossa ja perusasteella. Tämän tavoitteen saavuttaakseni tarvitsen perus- ja aineopintojen (yht. 60 opintopistettä) verran kirjallisuutta sekä 10 opintopistettä puheviestintää. Minulla on ennestään jo suoritettuina perus- ja aineopinnot mm. psykologiassa, joten yhdistelmänä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä psykologian lukio-opettajuus kuulostaa minusta hyvältä ja vaihtoehtoja tarjoavalta päämäärältä.

Tutustuin ensiksi kotiyliopistoni Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kirjallisuustieteen opetustarjontaan, mutta pettymyksekseni totesin, ettei kirjallisuustieteen perus- ja aineopintokokonaisuuksia taida heillä olla sellaisenaan tarjolla. Tämä on mielestäni harmillista, sillä kuitenkin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi halajavien tulee kirjallisuustieteen perus- ja aineopinnot suorittaa. Niinpä suuntasin katseeni muihin yliopistoihin, joista käytännössä ensimmäinen tuotti tulosta. Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto valikoitui nopeasti minulle sopivaksi monipuolisten suoritusvaihtoehtojensa puolesta. Lisäksi sain muutamaan mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen tosi nopeasti kattavat ja hyvät vastaukset.

Nyt lähdenkin kahlaamaan 25 opintopisteen laajuisen paketin kursseja läpi ilman sen suurempia aikatavoitteita. Puheviestinnän 10 opintopisteen kokonaisuuden suoritan kesän 2019 aikana Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa.

Miksi syntyvyys sukeltaa?

Posted on August 17, 2018August 30, 2021 by Ville Kilpiä

Hypon Juhana Brotherus twiittasi 17.8.2018 oheisen graafin, josta käy ilmi, että Suomessa syntyvyys on sukeltanut viimeksi kuluneiden 30 vuoden pohjalukemiin. Tämä on yhteiskunnallisesti varsin huolestuttava kehityssuunta, minkä Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen huomauttaa vastauksessaan vaikuttavan jatkuessaan julkistalouteen ja eläkkeiden kestävyyteen. Toisaalta on tärkeää pohtia, onko yhteiskunnallinen näkökulma ensisijainen verrattuna yksilöllisiin preferensseihin.

Hypo syntyvyys.jpeg

Osallistuin keväällä 2018 Helsingin yliopiston väestötaloustieteen kurssille, jossa aihetta pohdittiin monenlaisista näkökulmista. Kirjoitin kurssityönäni syntyvyyteen liittyvän esseen, jonka julkaisen nyt kokonaisuudessaan. Esseeni löydät klikkaamalla https://villekilpia.com/2021/08/30/vaestotaloustieteen-esseeni/ .

Muuttuneita preferenssejä

Siinä missä ennen lasten hankkiminen oli välttämättömyys vanhuuden varalle ja turvaksi, nykypäivänä lastentekoiässä olevien nuorten aikuisten preferenssinä voi olla vaikkapa oma ura tai yksilöllisten kokemusten hankkiminen maailmasta ja elämästä. Tämä ei välttämättä osu yksiin lapsenkasvatuksen kanssa, jossa on otettava ensisijaisesti huomioon lapsen tarpeet. Myös työelämän epävarmuus ja kasvanut vaatimustaso pakottaa pohtimaan lasten hankkimista aiempaa tarkemmin. Siinä missä puhutaan elinikäisestä oppimisesta ja opiskelun tärkeydestä läpi työuran, kasvatustehtävän ja kuormittavan työelämän ristipaineessa harva kykenee vielä suoriutumaan tavoitteellisesta opiskelusta. Koska elämässä ei voi saada kaikkea, on tehtävä valintoja.

Kyse ei myöskään ole taloudellisesti vähäpätöisestä asiasta. Vuonna 2013 Iltalehti kirjoitti lapsen kasvatuksen kallistuneen vuosikymmenen aikana peräti 20 % ja olleen tuolloin kaikkiaan 128 000 euroa. En usko yleisen hintatason viidessä vuodessa ainakaan laskeneen. Kyse on siis varsin merkittävästä taloudellisesta satsauksesta. Sitä paitsi HS:n 14.8.2018 mukaan jo peräti 379 000 aikuista kipuilee taloudellisten vaikeuksien, maksuhäiriöiden ja pikavippien parissa.

Sosiaalista painetta ja koulutuksen eriarvoistumista

Sosiaalinen paine on perinteisesti vaikuttanut siihen, millaisia valintoja ihmiset ovat elämässään tehneet. On ollut itsestäänselvää, että ensin käyt koulua, menet mahdollisesti armeijaan, sitten opiskelet ja seuraavaksi on työelämän, perheenperustamisen ja lasten vuoro. Nykypäivänä ihmiset yhä paremmin ymmärtävät, etteivät he ole yhteiskunnan muurahaisia, jotka elävät ja tekevät valintojaan yhteiskunnan etu edellä.

Vastaavasti koulutuksen sukupuolten välinen eriarvoistuminen kalvaa Suomea. Ylen 8.3.2018 julkaiseman uutisen mukaan suomalaisten naisten ja miesten välinen koulutuksen epätasa-arvo on kasvanut ennätyksellisen suureksi. Uutisen mukaan “OECD-maiden vertailussa suomalaisnaiset ovat kolmanneksi koulutetuimpia”. Ylen 15.9.2016 julkaiseman uutisen mukaan vastaavasti peräti yli 20 % 20-vuotiaista suomalaismiehistä oli koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Koska lapsiperheen elämä edellyttää vakautta ja turvallisuutta, syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa oleva ei oletettavasti ole todennäköinen perheenperustaja.

Ekologisuutta

Lapsettomuus voidaan nähdä karusti myös ekotekona. Hesari kertoi vuonna 2008 Tiedepalstalla, että länsimaisen kuluttajan paras ja tehokkain yksittäinen ekoteko on lapsettomuus. Vaikka yhteiskunnallisesti tarvitaan yhä uusia veron- ja eläkkeenmaksajia, länsimaisen ihmisen ekologinen jalanjälki on niin suuri, että lapsettomuus voidaan nähdä ympäristöystävällisenä tekona. Väestönkasvun ongelmista ja maapallon kantokyvystä puhutaan jatkuvasti yhä enemmän, eikä maapallon tulevaisuudesta nykymenolla voi kukaan sanoa mitään. Viimeistään nyt on varmasti kaikille selvää, ettei ihmiskunta voi jatkaa elämäänsä samalla tavalla kuin tähän asti.

Siinä, missä tietoisesti lapsettomia on voitu perinteisesti haukkua itsekkäiksi, voidaan asia nähdä myös päinvastoin. Kasvavan yhteiskunnallisen epävarmuuden ja muutoksen keskellä voi olla itsekästä olla ottamatta tällaisia näkökulmia huomioon.

Erityispedagogiikan perusopinnot valmistuivat

Posted on March 21, 2018 by Ville Kilpiä

Olen kevään aikana tehnyt Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa yhden avoimen yliopiston kurssin – 5 opintopisteen laajuisen erityispedagogiikan peruskurssin – joka oli samalla viimeinen erityispedagogiikan perusopinnoista puuttunut kurssini. Tänään viimeinkin voin sanoa, että viimeinenkin opintosuoritus verrattain työläästä peruskurssista on nyt suoritusten osalta valmis ja kokonaisuutena hyväksytty. Näin ollen kaikki perusopintoihin liittyvät kurssit tulivat viimeistenkin suoritusten myötä valmiiksi, ja vuoden 2018 opintoprojektini tuli päätökseensä. Tavoitteenani olikin saada erityispedagogiikan perusopinnot valmiiksi töiden ohella, ja nyt kevätauringon paistaessa tavoite tulee viimein saavutetuksi.

Tunnelmat tuoreeltaan viimeisen tehtävän hyväksymismerkinnän jälkeen olivat tällaiset.

Seuraavat opintosuoritukset ovat vielä mietinnässä. Tuskin opinnot kuitenkaan olivat kokonaisuudessaan tässä, mutta nyt on aika huokaista hetki ja nauttia onnistumisesta.