In the morning, I wrote a LinkedIn post about vocational education in Finland. I discussed its importance in the educational field. I expressed how challenging it is to advance one’s career after working in an undervalued vocational education level here. Vocational education and training (VET) comprise one part of the secondary school level in Finland. The other part is the general upper secondary school level. Secondary level belongs to the compulsory education system.
Right now I am stuck on my career path. I have two master’s degrees and some 10 years of teacher experience. This means, in my opinion, at least two things to think about:
- Vocational education itself, students studying and people working there are undervalued. Our society doesn’t seem to understand this school level’s importance to itself.
- Educational and municipal sectors seem like having strong silo mentality, where it is very difficult to break boundaries. You have to be very determined and willing to escape the “golden cage”.
From the societal perspective our society needs strong secondary level education system. No doubt about that. Both VET and general upper secondary schools create basis for further education. Our government needs to cut funding largely in society, and one part is (once again) cutting vocational education. This hits hard to studying skills especially on the vocational education. I believe this also causes difficulties on higher education. Young people continue their studies in science universities and UASs.
We should remember, learning is not rocket science. It demands high quality and gradually progressing teaching. For a student it means long-term working with good focus. Our educational system is as strong as its weakest part. It’s important to remember that education has positive externalities in society. That’s why education is worth investing.
Despite all these funding cuts in recent years, vocational schools are still good quality schools in Finland. Many of the students would do well also on the general upper secondary school level. Yet, there is a contradiction. These funding cuts require teachers to be excellent to help their students achieve learning results defined. At the same time, we can’t recruit the best possible teachers. As I portrayed, working on the vocational level may cut teachers’ career development.
I could tell so many good examples of educating and teaching young students during all these years. My perceptions are small and ordinary. They are easy to ignore, just like me. Instead, I hear pompous big line strategy jargon repeatedly. This happens when I talk with educational and municipal professionals. I still think “little strokes fell great oaks”. In leadership, we face complex wicked problems. Leadership itself often becomes a big wicked problem when we ignore small details. Sometimes it feels we don’t have even common language. We seem to have forgotten how important basic things, pedagogic skills and listening to our students are in education.
How does the future of vocational education look like, then? I wish the valuation of vocational education gets higher. This applies also to people who work at it. This valuation should be higher already. I have met so many underestimating looks during this autumn when applied for jobs. That is not right. In a couple of job interviews, I had a chance to impress when I shared my points. These points only begin to illustrate what I have accomplished. I’ve worked with my young students for all these years, meeting them and managing competencies. My capabilities may surprise if the recruiter only noticed characters “VET” on my CV.
I hope Finland learns to appreciate work, sophistication and workers, who make them possible. Not just in celebration speeches but in thoughts and everyday life.
Right now I am working at a general upper secondary school level. I obviously need to gain some working experience in the field of teaching.
Pari sanaa Aliarvostetusta ammatillisesta koulutuksesta
Kirjoitin aamulla LinkedIn-postauksen ammatillisen koulutuksen asemasta osana suomalaisen koulutuksen kenttää. Samalla otan kantaa siihen, miten aiemmin ammatillisen koulutuksen parissa opettaneena minun on hyvin vaikea edetä urallani, sillä kokemukseni arvostus näyttää noudattelevan koko ammatillisen koulutuksen arvostusta. Ammatillinen koulutus on siis lukiokoulutuksen ohella toinen puoli toisen asteen koulutuksesta, kuten suomalaiset tietävät. Toisen asteen koulutus kuuluu taannoisen lakimuutoksen jälkeen Suomessa oppivelvollisuuden piiriin.
Tällä hetkellä oma urapolkuni on tilanteesa, jossa kahden maisterintutkinnon ja pitkän ammatillisen opettajakokemukseni jälkeen en tahdo päästä työurallani eteenpäin. Tämä tarkoittaa kahta huomiota:
- Ammatillinen koulutus, ammatillisella puolella opiskelevat ja siellä työskentelevät ovat hyvin aliarvostettuja. Yhteiskunta ei näy ymmärtävän ammatillisen koulutuksen merkitystä itselleen.
- Koulutus- ja kunta-ala ovat siiloutuneita, jolloin esimerkiksi opettajan urakehitys pysähtyy ilman suurta rohkeutta jättää “kultainen häkki” ja ryhtyä aktiivisesti muuttamaan vallitsevaa olotilaa.
Yhteiskunnallinen näkökulma koulutukseen: Yhteiskunnallisesta näkökulmasta koulutusjärjestelmätasolla laadukas ammatillinen koulutus (lukiokoulutuksen ohella) luo pohjaa myös jatkokoulutukselle. Leikkaukset ammatillisesta koulutuksesta heikentävät nuorten jatkokoulutusvalmiuksia ja heikentävät korkea-asteen koulutuksen tuloksellisuutta. Oppiminen ei edelleenkään ole mitään rakettitiedettä, vaan se edellyttää laadukasta ja asteittain etenevää opetusta sekä oppijalta keskittymistä ja pitkäjänteistä työntekoa. Koulutusjärjestelmämme on juuri niin vahva tai heikko kuin on sen heikoin lenkki. On myös tärkeää tunnistaa, että laadukas koulutus tuottaa yhteiskuntaan positiivisia ulkoisvaikutuksia, minkä vuoksi koulutukseen kannattaa ja täytyy satsata yhteiskunnan varoja.
Amiksen nykytila: Ammatillisen koulutuksen nykytilasta sen verran, että amis ei nykypäivänä ole mikään entisaikojen tarkkis. Monet amiksessa opiskelevat vetäisivät huipputulokset myös lukiosta. Ongelma jo mainitun arvostuksen puutteen ohella vain on se, että viime vuosien koulutusleikkausten jälkeen amiksen tuntiresurssit on vedetty niin tiukalle, että opettajan pedagogista osaamista todella kysytään. Ajallisen resurssin leikkaaminen tarkoittaa auttamatta oppimistulosten heikkenemistä. Vastaavasti arvostuksen puuttuminen ei auta rekrytoimaan hyviä ja asiansa osaavia opettajia, jos nämä samalla tulevat leikanneiksi siivet omalta tulevalta mahdolliselta urakehitykseltään.
Opettajuus asiantuntijuutena: Voisin kertoa niin monia havaintojani koulutuksesta ja kasvatuksesta vuosien varrelta, mutta monesti havaintoni ovat niin pikkuruisia ja tavanomaisia, että ne on helppo sivuuttaa pompööseillä strategioiden ja johtamisjargonin kaltaisilla “suurilla linjoilla”. Toisaalta pienistä puroista koostuvat suuret virrat. Ongelmia syntyy, kun johtamisessa aivan pienet perusasiat ovat aivan retuperällä. Aivan kuin puhuisimme kokonaan eri kieltä. Tästä voi vetää johtopäätöksen, ettei tavallisuutta ja pedagogista tuloksellista osaajuutta pidetä oikein minään.
Tulevaisuus: Toivon, että ammatillisen koulutuksen ja sen parissa työskentelevien arvostus osattaisiin nähdä laajemmin myös niin sanotussa aikuisten maailmassa. Syksyn työnhaun kohdalla olen saanut katsella työnantajien edustajien nenänvartta pitkin katselua ja nyrpistelyä kyllikseni. Parissa työhaastattelussa olen onnistunut nostamaan kulmakarvoja kerrottuani näkemyksiäni, jotka ovat vain pintaraapaisua siitä tuloksellisesta työstä, jota olen viime vuodet nuorten osaajien parissa saanut tehdä. Toisin sanoen, osaamiseni yllättää, mikäli näkee vain paperilta sanan “amis”.
Toivon, että Suomi maana oppii arvostamaan uudelleen laajasti työtä, sivistystä ja niiden tekijöitä – ei vain juhlapuheissa, vaan ajatuksissa ja arjen teoissa.
Tällä hetkellä työskentelen tuntiopettajana lukiokoulutuksen parissa saadakseni työkokemusta opetusalalta.
