Tag: education

My Thoughts on Finding Employment in the Finnish Education Sector

Posted on by Ville Kilpiä

Okay. Now listen to this.

I’m currently working on a one-year fixed-term contract as a communications teacher at a university of applied sciences. I have about nine consecutive years of experience teaching Finnish language, communication and interaction skills in vocational upper-secondary programmes. In autumn 2024 I filled in as a substitute Finnish and literature teacher at upper-secondary schools in Eurajoki and Nurmo. I’m good at what I do, highly competent and, above all, valued by my students. My special strength is that, through genuine personal encounters, I can get students to learn—and even get excited about—Finnish language studies. Unfortunately, in my present job I rarely meet my students face-to-face, so my opportunities in remote-teaching roles are very limited. Besides teaching, I also have corporate-sector experience in communications.

In summer 2024 I completed my second master’s degree (M.Sc. in Administration and Management, with a focus on the psychology of leadership) at the University of Lapland. My first master’s (M.A. in Finnish Language) was finished in 2015 at the University of Helsinki. My minors include extensive (at least 60 ECTS) studies in management, psychology and literature. Shorter minors (at least 25 ECTS) cover communications, education, economics and statistics, educational leadership and administration (the standard Finnish principal qualification), and special education. Naturally, I also hold the required teacher-pedagogical studies.

After summer 2024 I resigned from my civil-service teaching post at Sedu Seinäjoki because I wanted new challenges and a wider perspective on the education sector. Under Sedu policy, taking unpaid leave to work elsewhere wasn’t possible. For the past year I’ve been applying for positions in education—mainly principal posts, Finnish and literature, communications, and vocational teacher-training roles. I’ve also applied for various public-sector jobs. Almost all with no result!

Last year I struggled to get into higher-education jobs because I lacked university-level experience. Now I have that, but I’m told I don’t have enough supervisory or project experience—because I’ve considered it more important to be present in young people’s everyday lives than to run projects. I’m not a PhD either. Yet compared with an ordinary Finnish-and-literature teacher or a basic principal who has completed the usual 25 ECTS in educational leadership, I’ve racked up 60 ECTS plus a 120-ECTS master’s degree in public administration and management, with an emphasis on psychology (65 ECTS of minor studies plus the aforementioned master’s). Read that last sentence again! And with that background I still can’t seem to land a job in education.

So my question is: Is Finnish education really doing so well that it can afford to overlook readily available expertise? I don’t think so. I can certainly get work in vocational education again, but I refuse to give up on the idea that children and young people need smart, approachable and encouraging adults—and appropriate boundaries—at every level of education.

Ajatuksiani työllistymisestä suomalaiselle koulutusalalle

Okei. Kuuntelepas nyt tätä sitten.

Työskentelen tällä hetkellä vuoden määräaikaisella sopimuksella viestinnän opettajana ammattikorkeakoulussa. Mulla on noin 9 vuoden yhtäjaksoinen kokemus ammatillisten perustutkintojen viestintä- ja vuorovaikutustaitojen eli äikänopettajana. Syksyllä 2024 tein määräaikaisia sijaisuuksia äikän ja kirjallisuuden opettajana lukioissa Eurajoella ja Nurmossa. Työssäni oon hyvä ja osaava sekä ennen kaikkea opiskelijoideni arvostama. Erityisosaamiseni on, että kohtaamisten kautta saan opiskelijat oppimaan ja innostumaan jopa äikästä. Nykyisessä työssäni en harmikseni kohtaa opiskelijoitani kovinkaan usein henkilökohtaisesti, joten mahdollisuuteni etäopettajan tehtävissä ovat tosi rajalliset. Opettajuuden lisäksi mulla on kokemusta mm. yrityspuolelta viestinnästä.

Kesällä 2024 sain valmiiksi toisen maisterintutkintoni (HM, hallinto ja johtaminen, erityisesti johtamisen psykologia) Lapin yliopistosta. Eka maisterintutkintoni (FM, suomen kieli) valmistui 2015 Helsingin yliopistosta. Sivuaineitani ovat laajat (vähintään 60 op) johtamista, psykologiaa ja kirjallisuutta. Lyhyitä sivuaineita (vähintään 25 op) mulla on viestinnästä, kasvatus-, talous- ja tilastotieteestä, koulutusjohtamisesta ja opetushallinnosta (ns. reksinpätevyys) ja erityispedagogiikasta. Totta kai myös opettajan pedagogiset opinnot löytyvät.

Jäin kesän 2024 jälkeen Seinäjoen koululutuskuntayhtymä Sedun virastani pois, koska halusin uusia haasteita uralleni ja nähdä koulutusalaa eri näkökulmista. Sedun linjauksen mukaisesti virkavapaata ei ollut mahdollista saada toisaalla työskentelemiseen. Olen viimeisen vuoden hakenut töitä koulutusalalta – lähinnä reksinpaikkoja, äikän ja kirjallisuuden, viestinnän sekä ammatillisen opettajankoulutuksen parista. Lisäksi oon hakenut erilaisia julkishallinnon tehtäviä. Melkein kaikkia tuloksetta!

Viime vuonna en meinannut päästä korkea-asteelle töihin, koska ei ollut korkeakoulukokemusta. Nyt sitä on, mutta nyt puuttuu esihenkilö- ja hankekokemus, koska olen pitänyt hankkeita tärkeämpänä olla läsnä nuorten arjessa. En ole myöskään tohtori. Silti esimerkiksi tavalliseen äikän ja kirjallisuuden opettajaan tai koulutusjohtamisen ja opetushallinnon (25 op/OPH:n koulutusjohtamisen tutkinto) suorittaneeseen perus-reksiin verrattuna mulla on 60 op + 120 op (maisterintutkinto) opiskeltuna julkishallintoa ja -johtamista, jossa painotus on ollut psykologiassa (65 op sivuaineopinnot + mainittu maisterintutkinto). Luepa nyt tuo viimeinen virke tuosta uudelleen! Ja tuolla koulutustaustalla ei nyt sitten koulutusalalle meinaa työllistyä.

Kysymykseni on: Meneekö suomalaisella koulutuksella tosiaan niin hyvin, että olemassa ja tarjolla oleva osaaminen kannattaa sivuuttaa? Itse oon sitä mieltä, että ei kyllä mene. Voin hyvin työllistyä jatkossakin amikseen, mutta periksi en anna siinä, että lapset ja nuoret tarvitsevat fiksuja, kohtaavia ja kannustavia aikuisia sekä sopivia rajoja kaikilla koulutustasoilla.

First Impressions of Working at Lapland University of Applied Sciences

Posted on by Ville Kilpiä
20250107_1219105867966273984800587

I started working as a teacher of communication, academic writing, and sports psychology at Lapland University of Applied Sciences in Rovaniemi at the beginning of January. The work has started well. After initially getting to grips with the tools and working methods, I feel I have adapted excellently to the daily life of the institution. The work community seems very enthusiastic and productive, and integrating into such an environment has been easy for me. My broad expertise – with various tasks and a long academic history – supports my success in this job.

In many situations, as I familiarize myself with the level of education and the institution’s operational culture, I have found myself already immersed in the work. The terminology related to employment at the university of applied sciences is quite similar to what I was used to in vocational education. Lapland as an environment is different compared to, for example, Helsinki or Southern Ostrobothnia, but we are all working towards future dreams. In other words, I get to help students on their path to becoming professionals in their future fields.

Over the past week, alongside my other work, I have taken on tasks related to the publication process at Lapland University of Applied Sciences. This means I participate as a commentator on blog posts published in the Pohjoisen tekijät (“The Northern Factors”) blog. I also participate in students’ thesis processes, particularly as an expert in academic text conventions. I also contribute to publishing within my own expertise. I am already familiar with publishing, having written my own blog for years and published various print and other materials. My goal in the near future is to master podcast publishing, for which we have excellent facilities – and a lot to learn.

I believe that universities of applied sciences are entirely equal to traditional science universities. I have encountered a similar situation regarding the status of educational institutions while working in vocational education. Vocational education can be fully competitive with high school education. Both provide the readiness to study and later work at a higher education level. The operational culture of the institution must be such that all parties understand the future directions in which the education level operates. Similarly, the university of applied sciences level is fully competitive with traditional universities – each has its own focus. On the university of applied sciences side, I emphasize to students the importance of writing according to academic conventions, where they simultaneously process new information in their assignments and demonstrate to the evaluating teacher their ability to produce academically valid text. This is where my field, academic writing, comes into play. Equally important in learning processes is adhering to schedules.

My success in this job is truly the result of long-term study and, above all, working in vocational education. Research writing is a crucial part of higher education studies. I have a lot to contribute in this area in the future. This applies to both the institutional level and the students’ work. With enthusiasm and interest, I continue to explore the world of higher education.

Ensivaikutelmia työskentelystä Lapin ammattikorkeakoulussa

Aloitin tammikuun alussa työskentelyn viestinnän, akateemisen kirjoittamisen ja liikunta- ja urheilupsykologian opettajana Lapin ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä. Työt ovat alkaneet hyvin, ja alun työvälineiden ja työskentelytapojen haltuunoton jälkeen koen sopeutuneeni erinomaisesti oppilaitoksen arkeen. Työyhteisö vaikuttaa erittäin innostuneelta ja aikaansaavalta, ja sellaiseen mukaan pääseminen on käynyt minulta helposti. Myös laaja-alainen osaamiseni – lukuisat erilaiset työtehtävät ja pitkä opintohistoriani – tukee erinomaisesti työssä onnistumista.

Oikeastaan voidaan sanoa, että monessa tilanteessa perehtyessäni koulutusasteeseen ja oppilaitoksen toimintakulttuuriin, olen todennut olevani jo sisällä tekemisessä. Ammattikorkeakoulumaailma toimii melko pitkälle samalla työsuhteeseen liittyvällä terminologialla, johon olen tottunut ammatillisella perusasteella toimiessani. Lappi toimintaympäristönä on erilainen vaikkapa verrattuna Helsinkiin tai Etelä-Pohjanmaahan, mutta työskentelemme yhtä kaikki tulevaisuuden unelmien parissa. Toisin sanoen saan auttaa opiskelijoita heidän omalla polullaan kohti oman tulevan alansa ammattilaisuutta.

Olen viimeisen reilun viikon aikana ottanut haltuun muun työni ohella Lapin ammattikorkeakoulun julkaisuprosessiin liittyviä työtehtäviä. Toisin sanoen osallistun kommentoijana julkaistuihin Pohjoisen tekijät -blogin blogiteksteihin. Yhtä lailla osallistun opiskelijoiden opinnäytetyöprosesseihin erityisesti akateemisiin tekstikonventioihin liittyvänä asiantuntijana. Mahdollisesti itsekin tulen osallistumaan julkaisemiseen oman asiantuntijuuteni puitteissa. Itse julkaisutoiminta on minulle tuttua jo pitkältä ajalta kirjoitettuani jo vuosia omaa blogiani sekä julkaistuani erilaisia printti- ja muita materiaaleja. Samalla lähiaikojen tavoitteenani on ottaa haltuun podcast-julkaisemista, johon ainakin välineiden osalta on erinomaiset puitteet – ja samalla paljon opittavaa.

Mielestäni ammattikorkeakoulu on täysin tasa-arvoinen oppilaitostaso tiedeyliopistoiden kanssa. Samanlaiseen asetelmaan oppilaitosten statuksen osalta olen törmännyt menneinä vuosina työskennellessäni toisella asteella ammatillisten perustutkintojen parissa. Amis on parhaimmillaan täysin kilpailukykyinen koulutustaso lukion kanssa. Kumpikin luo nykypäivänä valmiuksia opiskella ja myöhemmin vaikkapa työskennellä korkea-asteella. Oppilaitoksen toimintakulttuuri vain täytyy tehdä sellaiseksi, että kaikki tahot ymmärtävät, millaisten tulevaisuuden suuntien kanssa koulutusasteella toimitaan. Vastaavalla tavalla ammattikorkeakoulutaso on täysin kilpailukykyinen koulutustaso tiedeyliopiston rinnalla – kummallakin on omanlaisensa fokus. Ammattikorkeakoulun puolella painotan opiskelijoille akateemisten konventioiden mukaista tapaa kirjoittaa, jolloin samanaikaisesti opiskelijat oppimistehtävissään prosessoivat itselleen uutta tietoa sekä osoittavat arvioivalle opettajalle kykenevänsä tuottamaan akateemisesti pätevää tekstiä. Tässä oma alani, akateeminen kirjoittaminen, astuu mukaan kuvaan. Yhtä lailla pidän erittäin tärkeänä oppimisprosesseissa, että aikataulutuksesta pidetään kiinni.

Omalla kohdallani onnistuminen työssä on todella pitkäaikaisen opiskelun ja ennen kaikkea ammatillisella perusasteella työskentelemisen tuotetta. Tutkimuskirjoittaminen on hyvin tärkeä osa korkea-asteen opintoja, ja tämän oivalluttamisessa minulla on tulevaisuudessa paljonkin tehtävää. Tämä koskee niin oppilaitostasoa kuin opiskelijoidenkin työskentelyä. Innostuksella ja kiinnostuksella jatkan tutustumista korkeakoulutuksen maailmaan.

Starting a New Job at the Lapland University of Applied Sciences

Posted on by Ville Kilpiä

I am super excited to announce my new working challenge. I will start as a Finnish language and communication substitute teacher. Work includes also courses in sports psychology for sports instructor students. This will be at the Lapland University of Applied Sciences in Rovaniemi, Finland. My position begins in January 2025 and lasts the entire year.

After a tough period of applying a new job I can finally be happy. Working in the field of higher education in Finland is significant to me. I believe this working experience will open new doors in the future.

I want to thank Lapland University of Applied Sciences for believing in me and offering me this working opportunity.

Uusien työhaasteiden äärellä Lapin ammattikorkeakoulussa

Olen ylpeä ja otettu voidessani ilmoittaa seuraavasta työhaasteestani. Aloitan tammikuun alussa 2025 Lapin ammattikorkeakoulussa Rovaniemellä suomen kielen ja viestinnän sijaisopettajana. Työhön kuuluu myös liikuntapsykologian opetusta liikunnanohjaajaopiskelijoille. Työ jatkuu koko vuoden 2025.

Pitkällisen ja monin tavoin haastavan syksyn työnhakuvaiheen jälkeen voin viimeinkin sanoa olevani tyytyväinen. Työskentely suomalaisella korkea-asteella tarkoittaa merkittävää urasteppiä. Uskonkin, että tuleva työkokemukseni avaa uusia ovia tulevaisuudessa.

Haluan kiittää Lapin ammattikorkeakoulua minuun uskomisesta sekä tämän työtehtävän tarjoamisesta minulle.

Some words about Undervalued Vocational Education in Finland

Posted on by Ville Kilpiä

In the morning, I wrote a LinkedIn post about vocational education in Finland. I discussed its importance in the educational field. I expressed how challenging it is to advance one’s career after working in an undervalued vocational education level here. Vocational education and training (VET) comprise one part of the secondary school level in Finland. The other part is the general upper secondary school level. Secondary level belongs to the compulsory education system.

Right now I am stuck on my career path. I have two master’s degrees and some 10 years of teacher experience. This means, in my opinion, at least two things to think about:

  1. Vocational education itself, students studying and people working there are undervalued. Our society doesn’t seem to understand this school level’s importance to itself.
  2. Educational and municipal sectors seem like having strong silo mentality, where it is very difficult to break boundaries. You have to be very determined and willing to escape the “golden cage”.

From the societal perspective our society needs strong secondary level education system. No doubt about that. Both VET and general upper secondary schools create basis for further education. Our government needs to cut funding largely in society, and one part is (once again) cutting vocational education. This hits hard to studying skills especially on the vocational education. I believe this also causes difficulties on higher education. Young people continue their studies in science universities and UASs.

We should remember, learning is not rocket science. It demands high quality and gradually progressing teaching. For a student it means long-term working with good focus. Our educational system is as strong as its weakest part. It’s important to remember that education has positive externalities in society. That’s why education is worth investing.

Despite all these funding cuts in recent years, vocational schools are still good quality schools in Finland. Many of the students would do well also on the general upper secondary school level. Yet, there is a contradiction. These funding cuts require teachers to be excellent to help their students achieve learning results defined. At the same time, we can’t recruit the best possible teachers. As I portrayed, working on the vocational level may cut teachers’ career development.

I could tell so many good examples of educating and teaching young students during all these years. My perceptions are small and ordinary. They are easy to ignore, just like me. Instead, I hear pompous big line strategy jargon repeatedly. This happens when I talk with educational and municipal professionals. I still think “little strokes fell great oaks”. In leadership, we face complex wicked problems. Leadership itself often becomes a big wicked problem when we ignore small details. Sometimes it feels we don’t have even common language. We seem to have forgotten how important basic things, pedagogic skills and listening to our students are in education.

How does the future of vocational education look like, then? I wish the valuation of vocational education gets higher. This applies also to people who work at it. This valuation should be higher already. I have met so many underestimating looks during this autumn when applied for jobs. That is not right. In a couple of job interviews, I had a chance to impress when I shared my points. These points only begin to illustrate what I have accomplished. I’ve worked with my young students for all these years, meeting them and managing competencies. My capabilities may surprise if the recruiter only noticed characters “VET” on my CV.

I hope Finland learns to appreciate work, sophistication and workers, who make them possible. Not just in celebration speeches but in thoughts and everyday life.

Right now I am working at a general upper secondary school level. I obviously need to gain some working experience in the field of teaching.

Pari sanaa Aliarvostetusta ammatillisesta koulutuksesta

Kirjoitin aamulla LinkedIn-postauksen ammatillisen koulutuksen asemasta osana suomalaisen koulutuksen kenttää. Samalla otan kantaa siihen, miten aiemmin ammatillisen koulutuksen parissa opettaneena minun on hyvin vaikea edetä urallani, sillä kokemukseni arvostus näyttää noudattelevan koko ammatillisen koulutuksen arvostusta. Ammatillinen koulutus on siis lukiokoulutuksen ohella toinen puoli toisen asteen koulutuksesta, kuten suomalaiset tietävät. Toisen asteen koulutus kuuluu taannoisen lakimuutoksen jälkeen Suomessa oppivelvollisuuden piiriin.

Tällä hetkellä oma urapolkuni on tilanteesa, jossa kahden maisterintutkinnon ja pitkän ammatillisen opettajakokemukseni jälkeen en tahdo päästä työurallani eteenpäin. Tämä tarkoittaa kahta huomiota:

  1. Ammatillinen koulutus, ammatillisella puolella opiskelevat ja siellä työskentelevät ovat hyvin aliarvostettuja. Yhteiskunta ei näy ymmärtävän ammatillisen koulutuksen merkitystä itselleen.
  2. Koulutus- ja kunta-ala ovat siiloutuneita, jolloin esimerkiksi opettajan urakehitys pysähtyy ilman suurta rohkeutta jättää “kultainen häkki” ja ryhtyä aktiivisesti muuttamaan vallitsevaa olotilaa.

Yhteiskunnallinen näkökulma koulutukseen: Yhteiskunnallisesta näkökulmasta koulutusjärjestelmätasolla laadukas ammatillinen koulutus (lukiokoulutuksen ohella) luo pohjaa myös jatkokoulutukselle. Leikkaukset ammatillisesta koulutuksesta heikentävät nuorten jatkokoulutusvalmiuksia ja heikentävät korkea-asteen koulutuksen tuloksellisuutta. Oppiminen ei edelleenkään ole mitään rakettitiedettä, vaan se edellyttää laadukasta ja asteittain etenevää opetusta sekä oppijalta keskittymistä ja pitkäjänteistä työntekoa. Koulutusjärjestelmämme on juuri niin vahva tai heikko kuin on sen heikoin lenkki. On myös tärkeää tunnistaa, että laadukas koulutus tuottaa yhteiskuntaan positiivisia ulkoisvaikutuksia, minkä vuoksi koulutukseen kannattaa ja täytyy satsata yhteiskunnan varoja.

Amiksen nykytila: Ammatillisen koulutuksen nykytilasta sen verran, että amis ei nykypäivänä ole mikään entisaikojen tarkkis. Monet amiksessa opiskelevat vetäisivät huipputulokset myös lukiosta. Ongelma jo mainitun arvostuksen puutteen ohella vain on se, että viime vuosien koulutusleikkausten jälkeen amiksen tuntiresurssit on vedetty niin tiukalle, että opettajan pedagogista osaamista todella kysytään. Ajallisen resurssin leikkaaminen tarkoittaa auttamatta oppimistulosten heikkenemistä. Vastaavasti arvostuksen puuttuminen ei auta rekrytoimaan hyviä ja asiansa osaavia opettajia, jos nämä samalla tulevat leikanneiksi siivet omalta tulevalta mahdolliselta urakehitykseltään.

Opettajuus asiantuntijuutena: Voisin kertoa niin monia havaintojani koulutuksesta ja kasvatuksesta vuosien varrelta, mutta monesti havaintoni ovat niin pikkuruisia ja tavanomaisia, että ne on helppo sivuuttaa pompööseillä strategioiden ja johtamisjargonin kaltaisilla “suurilla linjoilla”. Toisaalta pienistä puroista koostuvat suuret virrat. Ongelmia syntyy, kun johtamisessa aivan pienet perusasiat ovat aivan retuperällä. Aivan kuin puhuisimme kokonaan eri kieltä. Tästä voi vetää johtopäätöksen, ettei tavallisuutta ja pedagogista tuloksellista osaajuutta pidetä oikein minään.

Tulevaisuus: Toivon, että ammatillisen koulutuksen ja sen parissa työskentelevien arvostus osattaisiin nähdä laajemmin myös niin sanotussa aikuisten maailmassa. Syksyn työnhaun kohdalla olen saanut katsella työnantajien edustajien nenänvartta pitkin katselua ja nyrpistelyä kyllikseni. Parissa työhaastattelussa olen onnistunut nostamaan kulmakarvoja kerrottuani näkemyksiäni, jotka ovat vain pintaraapaisua siitä tuloksellisesta työstä, jota olen viime vuodet nuorten osaajien parissa saanut tehdä. Toisin sanoen, osaamiseni yllättää, mikäli näkee vain paperilta sanan “amis”.

Toivon, että Suomi maana oppii arvostamaan uudelleen laajasti työtä, sivistystä ja niiden tekijöitä – ei vain juhlapuheissa, vaan ajatuksissa ja arjen teoissa.

Tällä hetkellä työskentelen tuntiopettajana lukiokoulutuksen parissa saadakseni työkokemusta opetusalalta.

Taking part in the Viipuri Prize 2024 Ceremony

Posted on by Ville Kilpiä
Professor Ron Adner receiving LUT Viipuri Prize 2024 from Vitako’s Chairman of the Board, Mr. Jari Jokinen. (Photo © Vesa Laitinen 2024)

Year 2024 marks 20 years since LUT Viipuri Prize was first awarded. This year’s prize was 11th in order. The Society for Viipuri School of Economics Vitako awards the prize with LUT University.

This year the ceremony was held on September 6 in Valkoinen Sali, Helsinki. The prize is worth 10.000 € and this year’s awardee is professor Ron Adner from the Tuck School of Business, Dartmouth College, US. Professor Adner is academically meritorious in areas of entrepreneurship, innovation strategy and innovation ecosystems. He also gave us ceremony participants a lot to think about. His celebratory lecture focused on improving ecosystems, which are destroying some businesses regardless of investing or not.

The ceremony also included a panel discussion about current topics of global business. Alongside professor Adner, other panelists were professor Peter Buckley (Viipuri Prize awardee 2006) from the University of Manchester. Professor Constance E. Helfat (Viipuri Prize awardee 2014) from the Tuck School of Business. And Mrs. Teresa Kemppi-Vasama, who is the Chairman of the Board of LUT University and family business Kemppi Oy.

Panelists from left: Professor Ron Adner, professor Peter Buckley, professor Constance E. Helfat and Chairman of the Board of LUT University and Kemppi Oy, Mrs. Teresa Kemppi-Vasama with the panel host Kirsi Heikel. (Photo © Vesa Laitinen 2024)

Degree in Master of Administrative Sciences finally Completed

Posted on by Ville Kilpiä

I am finally graduating as I got my master’s thesis done in May and my last course evaluation this week. So, here we go and my last (so far) education project is basically completed at the University of Lapland. For a long time I thought this is a never ending pursuit to study and work at the same time, but now it feels like a marathon runner who’s just passed the finish line. My master’s thesis can be read (in Finnish) here. My academic maturity sample can be read (in Finnish) here.

At the same time I have resigned from my job at the Joint Municipal Authority for Education Sedu after 9 years of working in vocational schools. I can say I’ve done good job, as I have had explicit rules how we work. I want to thank especially my students for good co-operation during these years. I have focused on interaction, and I didn’t accept using smart devices for entertainment during my lessons. I could say our learning results were instantly much better.

Now I am looking for something else to do now. I would like working in the field of teaching and education in the future, but let’s see what happens – I don’t want to exclude any options. Basically I need foreman experience to be able to take next steps on my working career. That’s why I had to take this step now. Without it I felt like I am not able to get any further.

In my master’s degree in administrative sciences my major subject has been leadership psychology. I have qualifications to work as a teacher in Finnish language and literature and psychology as my second subject in Finland. I have also completed basic studies in educational administration, which gives qualification to work as a school principle in Finland. My extensive minor subjects are leadership/management, psychology and literature. I also completed basic studies in education, economics, statistics, communication, special pedagogics and educational administration. I completed my qualification in pedagogics at the Haaga-Helia School of Vocational Teacher Education in 2017.

Hallintotieteen maisterin tutkinto viimeinkin valmis

Voin viimeinkin sanoa, että hallintotieteen maisterintutkintoni viimeinenkin opintosuoritus on valmistunut tällä viikolla, ja olen hakenut päättötodistusta oppilaitokseltani Lapin yliopistolta. Pitkään tuntui, etteivät työn ohella tehdyt opinnot ikinä valmistu, mutta niin vain lopulta tuli tämäkin hetki eteen. Alkukesän sairasteluiden jälkeen tuntuu kuin maratoonarista, joka on vastikään kaatunut maaliviivan ylitse ja pääsee viimein lepäämään. Pro gradu -tutkielmani on luettavissa täällä. Kypsyysnäytteeni löytyy Lapin yliopiston Yhteisillä tulilla -blogista täällä.

Lisäksi olen irtisanoutunut vakituisesta työtehtävästäni Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedun yhteisten tutkinnonosien äidinkielenopettajan virastani vietettyäni yhdeksän vuotta opettajana ammatillisen koulutuksen parissa. Mielestäni olen tehnyt erittäin hyvää työtä viime vuodet, sillä minulla on ollut luokkatyöskentelyssä selkeät pelisäännöt, joiden mukaan opiskelemme. Lisäksi olen paneutunut huolellisesti vuorovaikutukseen ja erityisesti siihen, miten älylaitteiden viihdekäyttö haittaa opiskelua. Oppitunneillani älylaitteiden viihdekäyttö on ollut jo pitkään kiellettyä. Tämä paransi opiskelijoideni oppimistuloksia merkittävästi ja välittömästi.

Etsin parhaillani uutta työpaikkaa. Pidän opettamisesta, ja haluaisin jatkaa koulutuksen parissa työskentelyä, mutta en halua tässä vaiheessa sulkea mitään vaihtoehtoja pois laskuista. Tosiasia on, että tarvitsen esihenkilökokemusta voidakseni ottaa urallani seuraavia askelia eteenpäin. Esihenkilökokemusta ei voi saada, ellei aktiivisesti hakeudu sellaisia kohden. Tämä askel täytyi ottaa juuri nyt, mikäli vielä aion urallani edetä.

Hallintotieteen maisteriksi valmistun pääaineenani johtamisen psykologia. Minulla on pätevyydet toimia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana lukiossa ja perusasteella. Lisäksi saan opettaa pätevänä psykologiaa toisena aineena sekä toimia rehtorina tai muissa koulutusjohtamisen tehtävissä. Sivuaineitani ovat vuosien saatossa olleet laajat sivuaineet kirjallisuudessa, johtamisessa ja psykologiassa. Perusopintotasoiset sivuaineet olen suorittanut kasvatus-, talous- ja tilastotieteessä, viestinnässä, erityispedagogiikassa ja jo mainitussa koulutusjohtamisessa. Opettajan pedagogisen pätevyyden olen suorittanut Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa vuosina 2016-17.