Miksi äänestäjä usein pettyy omaan ehdokkaaseensa?

Olen tässä eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen kynnyksellä funtsaillut sitä, minkä vuoksi me kansalaiset usein petymme poliitikoiden toimintaan eduskunnassa. Kyse on paljolti siitä, että yksittäisellä ehdokkaalla voi olla asioita, joita hän ehdokkaana ollessaan lupaa viedä eteenpäin. Sitten kun hän pääsee eduskuntaan, hänen täytyykin ottaa huomioon oman kantansa lisäksi puolueen eduskuntaryhmän kanta ja äänestää sen mukaisesti. Tässä voi hyvinkin syntyä ristiriita hänen omien vaalilupaustensa ja puolueen yhteisen kannan välillä, ja äänestäjä tuumii mielessään, ettei omasta äänestä ollut mitään hyötyä. Siitä kuitenkin on paljonkin hyötyä, ja mielestäni jokaisen kansalaisen kuuluu käyttää äänioikeuttaan.

Toivoisin kuitenkin eduskuntaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon laajemminkin enemmän mahdollisuuksia tuoda puoluekurin sijaan ehdokkaan oma mielipide mukaan äänestyksiin. Näin kansalaisena voisimme aidosti vaikuttaa siihen, millaisia äänestyspäätöksiä haluamme saada. Toisaalta ehdokkaalla täytyy olla myös mahdollisuus muuttaa mielipidettään kuten meillä kansalaisilla yleisestikin on. Tällöin edustajan pitäisi kuitenkin kyetä perustelemaan ja kertomaan omille äänestäjilleen miksi mieli on muuttunut. Näin päätöksenteon läpinäkyvyys lisääntyisi, päätöksenteko tulisi ulos kabineteista ja kytkeytyisi paremmin tavallisen kansalaisen arkeen – sinne, missä päätösten seuraukset otetaan vastaan. Nykyisinhän kansalaiset kerran toisensa perään pettyvät siihen, ettei heidän äänensä lopulta tule kuulluksi, ja poliitikot pettävät hunajaiset vaalilupauksensa. Sitä paitsi eiväthän kaikki puoluejohtajat ja ehdokkaat näy edes tietävän, mitä ovat tulleet luvanneiksi tai uhanneiksi.

eduskunta
Huomenna käynnistyy eduskuntavaalien 2019 ennakkoäänestys. Toivottavasti äänestysprosentti kohoaa tänä vuonna mahdollisimman korkeaksi.

Vaikka ehdokkaan valintaan on tietenkin lukuisia keinoja, tulen itse valitsemaan ehdokkaani seuraavalla tavalla. Aivan ensimmäiseksi valitsen ne puolueet, joita voisin äänestää ja pudotan loput pois. Sitten tarkastelen tarkemmin jäljelle jääneiden puolueiden ohjelmia. Erottuuko jokin puolue esimerkiksi koulutuksen puolustajana leikkausten sijaan? Tai millaisia kantoja puolueet esittävät ilmastonmuutoksesta ja sen hillitsemisestä? Entä löytyykö puolueelta näkemyksiä Suomen talouden ja työllisyyden parantamiseksi? Vasta löydettyäni omaan ajatusmaailmaani sopivan puolueen alan katsella itselleni sopivaa ehdokasta. Gallupeja en seuraa, sillä ne ovat lopulta sivuseikka. Vaalit ratkaisevat puolueiden kannatusten jakautumisen.

Tulevan vaalikauden melskeissä tulen myös entistä tarkemmin seuraamaan valitsemani ja äänestämäni puolueen tekemisiä. Valitettavasti hallitusohjelmaa ei ole mahdollista äänestää ennen vaaleja, vaan siitä hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet neuvottelevat vaalien jälkeen omien puolueohjelmiensa pohjalta. Siksi edellytän omalta puolueeltani ja sen puheenjohtajalta myös kokemusta ja kykyä pitää neuvotteluissa kiinni oman puolueensa kärkiteemoista, mikäli puolue nyt hallitusneuvotteluihin saakka päätyisi.

Joka tapauksessa toivon, että äänestysprosentti kohoaa huippulukemiin ja kansan tahto aidosti tulee näkyviin. Mielestäni kevään 2019 eduskuntavaalit ovat joka tapauksessa hyvin kiinnostavat, ja odotan mielenkiinnolla, millaisen eduskunnan ja hallituksen Suomi tulee seuraavaksi saamaan.

Osakesäästötilillä kohti kansankapitalismia

eduskunta budjettiriihi osakesäästötili Sipilän hallitus
4.9.2018 syysistuntokautensa aloittava eduskunta saa myöhemmin käsiteltäväkseen hallituksen vuoden 2019 talousarvion, joka sorvattiin elokuussa hallituksen budjettiriihessä. Kuva © Ville Kilpiä 2018 – All rights reserved.

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen viimeinen budjettiriihi päättyi osakesäästäjän kannalta positiivisiin tunnelmiin, kun hallitus viimeinkin päätti, että Suomessa otetaan vuonna 2020 käyttöön osakesäästötili. Tämä on käytännössä ensimmäinen osakesäästäjän kannalta suotuisa poliittinen toimenpide ainakaan minun muistini mukaan, sillä aiemmin verotuksella on ohjattu rahavirtoja erilaisiin rahastosäästökohteisiin. Tämä siitäkin huolimatta, että esimerkiksi kevättalvella 2012 Sampo-konsernin konsernijohtaja Kari Stadighin kansallista pääomamarkkinastrategiaa pohtinut työryhmä ehdotti muun muassa pienten pörssiosinkojen verottomuutta tiettyyn euromäärään asti.

Stadighin työryhmän ansiokkaat toimenpide-ehdotukset muun muassa kotitalouksien pääomien ohjaamisesta pienten korkojen pankkitileiltä pörssiomistuksiin kuitenkin vaiettiin poliittisten päättäjien taholta, koska päättäjien on ollut perinteisesti vaikea luottaa kansalaisten kykyyn tehdä omaa talouttaan tai terveyttään koskevia päätöksiä ilman valtio-ohjausta. Lisäksi pörssiomistuksiin liittyy aina koko joukko mielestäni täysin vääriä käsityksiä muun muassa omistusten valtaisasta riskistä ja omistamisen keskittymisestä ainoastaan “hyväosaiselle eliitille”.

Toki muistan Matti Vanhasen kertoneen Porin Suomi Areenassa käydyssä keskustelussa ehkä kesällä 2012, että hänen pääministerikautensa suurin virhe oli nimenomaan se, ettei pienten pörssiosinkojen verovapautta saatu vietyä käytäntöön. Muistini mukaan siitä ei ollut Vanhasen pääministerikaudella edes puhetta pääministerin yksityisasioiden viedessä täyden huomion, mutta olin Matin kanssa tismalleen samaa mieltä pörssiosinkoaiheesta. Nyt aika on siis vihdoinkin kypsä, joskin sitä alkaa olla myös markkina. Täytyy kuitenkin muistaa, että osakesäästäminen ja etenkin korkoa korolle -periaate ovat aina tuottoisia, kunhan aikajänne vain on riittävän pitkä.

Jälkiviisautta ja tulevaisuudennäkymiä

Vuodesta 2012 näihin päiviin asti pörssi on ollut jatkuvassa nousussa, joten tuolloin tehty pienten pörssiomistusten verokohtelun helpottaminen olisi nykyhetkeen verrattuna ollut huomattavasti otollisempi ajankohta kansankapitalismin ylösajolle. Tätä nykyä pörssikurssit on jo valmiiksi hinnoiteltu korkealle, jolloin potentiaalisesti hyvin tuottavat ostokohteet ovat osakesäästäjän näkökulmasta aiempaa harvemmassa. Olisikin varsin ikävää, jos kurssien pitkään odotettu korjausliike ajoittuisi samaan aikaan, kun kotitaloudet alkavat ohjata pankkitileillä maanneita säästöjään osakesijoituksiin verotuksen kannustamana.

Nimittäin vuonna 2020 Euroopan Keskuspankin koronnostot ovat kenties tämän postauksen kirjoitushetkeä ajankohtaisempia, mikä tulee tarkoittamaan pääomien ohjautumista riskisistä osakkeista vakaampiin korkosijoituksiin ja samalla osakekurssien laskua. Kansainvälisen perspektiivin ymmärtäminen onkin osakesäästäjälle (ja päättäjälle) tärkeää, sillä Helsingin Pörssi on maailmanlaajuisesti hyvin pieni markkinapaikka, jossa suurten markkinoiden heilahdukset näkyvät välittömästi. Kansainvälisten riskien (esim. täysimittainen kauppasota tai eurokriisin kärjistyminen) toteutuminen näkyisi siis välittömästi dippinä Helsingin pörssissä.

On kuitenkin sanottava, että päätöksen tekeminen on parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vaikka pörssiomistusten riski korkeilla kurssitasoilla on tietenkin matalampia riskisempää. Kurssien heilahdukset joka tapauksessa edellyttävät osakkeisiin säästävältä riskienhallintaa, hajautusta sekä malttia.

Lopuksi

Kasvavista riskeistä huolimatta osakesäästötilin tuominen osaksi kansallista pääomamarkkinaa on hyvin tervetullut uudistus. Jos kansalaiset saataisiin ohjaamaan vaikkapa osakkeisiin se rahasumma, joka viikoittain kulutetaan nyt Lottoon, pidemmällä tähtäyksellä kansakunta vaurastuisi kokonaisuutena huomattavasti nykyiseen verrattuna. Muutenhan osakesäästämistä ei pidä sekoittaa lottoamiseen tai pelaamiseen. Se on säästämistä, jossa pitkäjänteisyyden merkitys korostuu.

Lisäksi on vielä pakko sanoa, että toivottavasti oppositio ei nyt vaalikiihkoissaan mene sähläämään hallituksen ansiokasta esitystä vaikkapa siksi, että kansankapitalismi-nimessä esiintyy sana kapitalismi. Asioiden taustaa on syytä ymmärtää, sillä ymmärtämättömyys lisää epätasa-arvoa. Osakesäästötilissä ei ole kyse “eliitin” suosimisesta, vaan omistamisen ja vaurastumisen tuomisesta jokaisen kansalaisen ulottuville.


Kirjoitan tämän tekstin jälkeen muutamia postauksia viimeisen vuosikymmenen aikana osakesäästämisestä oppimiani asioita.