Miksi äänestäjä usein pettyy omaan ehdokkaaseensa?

Olen tässä eduskuntavaalien ennakkoäänestyksen kynnyksellä funtsaillut sitä, minkä vuoksi me kansalaiset usein petymme poliitikoiden toimintaan eduskunnassa. Kyse on paljolti siitä, että yksittäisellä ehdokkaalla voi olla asioita, joita hän ehdokkaana ollessaan lupaa viedä eteenpäin. Sitten kun hän pääsee eduskuntaan, hänen täytyykin ottaa huomioon oman kantansa lisäksi puolueen eduskuntaryhmän kanta ja äänestää sen mukaisesti. Tässä voi hyvinkin syntyä ristiriita hänen omien vaalilupaustensa ja puolueen yhteisen kannan välillä, ja äänestäjä tuumii mielessään, ettei omasta äänestä ollut mitään hyötyä. Siitä kuitenkin on paljonkin hyötyä, ja mielestäni jokaisen kansalaisen kuuluu käyttää äänioikeuttaan.

Toivoisin kuitenkin eduskuntaan ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon laajemminkin enemmän mahdollisuuksia tuoda puoluekurin sijaan ehdokkaan oma mielipide mukaan äänestyksiin. Näin kansalaisena voisimme aidosti vaikuttaa siihen, millaisia äänestyspäätöksiä haluamme saada. Toisaalta ehdokkaalla täytyy olla myös mahdollisuus muuttaa mielipidettään kuten meillä kansalaisilla yleisestikin on. Tällöin edustajan pitäisi kuitenkin kyetä perustelemaan ja kertomaan omille äänestäjilleen miksi mieli on muuttunut. Näin päätöksenteon läpinäkyvyys lisääntyisi, päätöksenteko tulisi ulos kabineteista ja kytkeytyisi paremmin tavallisen kansalaisen arkeen – sinne, missä päätösten seuraukset otetaan vastaan. Nykyisinhän kansalaiset kerran toisensa perään pettyvät siihen, ettei heidän äänensä lopulta tule kuulluksi, ja poliitikot pettävät hunajaiset vaalilupauksensa. Sitä paitsi eiväthän kaikki puoluejohtajat ja ehdokkaat näy edes tietävän, mitä ovat tulleet luvanneiksi tai uhanneiksi.

eduskunta
Huomenna käynnistyy eduskuntavaalien 2019 ennakkoäänestys. Toivottavasti äänestysprosentti kohoaa tänä vuonna mahdollisimman korkeaksi.

Vaikka ehdokkaan valintaan on tietenkin lukuisia keinoja, tulen itse valitsemaan ehdokkaani seuraavalla tavalla. Aivan ensimmäiseksi valitsen ne puolueet, joita voisin äänestää ja pudotan loput pois. Sitten tarkastelen tarkemmin jäljelle jääneiden puolueiden ohjelmia. Erottuuko jokin puolue esimerkiksi koulutuksen puolustajana leikkausten sijaan? Tai millaisia kantoja puolueet esittävät ilmastonmuutoksesta ja sen hillitsemisestä? Entä löytyykö puolueelta näkemyksiä Suomen talouden ja työllisyyden parantamiseksi? Vasta löydettyäni omaan ajatusmaailmaani sopivan puolueen alan katsella itselleni sopivaa ehdokasta. Gallupeja en seuraa, sillä ne ovat lopulta sivuseikka. Vaalit ratkaisevat puolueiden kannatusten jakautumisen.

Tulevan vaalikauden melskeissä tulen myös entistä tarkemmin seuraamaan valitsemani ja äänestämäni puolueen tekemisiä. Valitettavasti hallitusohjelmaa ei ole mahdollista äänestää ennen vaaleja, vaan siitä hallitusneuvotteluihin osallistuvat puolueet neuvottelevat vaalien jälkeen omien puolueohjelmiensa pohjalta. Siksi edellytän omalta puolueeltani ja sen puheenjohtajalta myös kokemusta ja kykyä pitää neuvotteluissa kiinni oman puolueensa kärkiteemoista, mikäli puolue nyt hallitusneuvotteluihin saakka päätyisi.

Joka tapauksessa toivon, että äänestysprosentti kohoaa huippulukemiin ja kansan tahto aidosti tulee näkyviin. Mielestäni kevään 2019 eduskuntavaalit ovat joka tapauksessa hyvin kiinnostavat, ja odotan mielenkiinnolla, millaisen eduskunnan ja hallituksen Suomi tulee seuraavaksi saamaan.