Osakesäästötilillä kohti kansankapitalismia

eduskunta budjettiriihi osakesäästötili Sipilän hallitus
4.9.2018 syysistuntokautensa aloittava eduskunta saa myöhemmin käsiteltäväkseen hallituksen vuoden 2019 talousarvion, joka sorvattiin elokuussa hallituksen budjettiriihessä. Kuva © Ville Kilpiä 2018 – All rights reserved.

Pääministeri Juha Sipilän hallituksen viimeinen budjettiriihi päättyi osakesäästäjän kannalta positiivisiin tunnelmiin, kun hallitus viimeinkin päätti, että Suomessa otetaan vuonna 2020 käyttöön osakesäästötili. Tämä on käytännössä ensimmäinen osakesäästäjän kannalta suotuisa poliittinen toimenpide ainakaan minun muistini mukaan, sillä aiemmin verotuksella on ohjattu rahavirtoja erilaisiin rahastosäästökohteisiin. Tämä siitäkin huolimatta, että esimerkiksi kevättalvella 2012 Sampo-konsernin konsernijohtaja Kari Stadighin kansallista pääomamarkkinastrategiaa pohtinut työryhmä ehdotti muun muassa pienten pörssiosinkojen verottomuutta tiettyyn euromäärään asti.

Stadighin työryhmän ansiokkaat toimenpide-ehdotukset muun muassa kotitalouksien pääomien ohjaamisesta pienten korkojen pankkitileiltä pörssiomistuksiin kuitenkin vaiettiin poliittisten päättäjien taholta, koska päättäjien on ollut perinteisesti vaikea luottaa kansalaisten kykyyn tehdä omaa talouttaan tai terveyttään koskevia päätöksiä ilman valtio-ohjausta. Lisäksi pörssiomistuksiin liittyy aina koko joukko mielestäni täysin vääriä käsityksiä muun muassa omistusten valtaisasta riskistä ja omistamisen keskittymisestä ainoastaan “hyväosaiselle eliitille”.

Toki muistan Matti Vanhasen kertoneen Porin Suomi Areenassa käydyssä keskustelussa ehkä kesällä 2012, että hänen pääministerikautensa suurin virhe oli nimenomaan se, ettei pienten pörssiosinkojen verovapautta saatu vietyä käytäntöön. Muistini mukaan siitä ei ollut Vanhasen pääministerikaudella edes puhetta pääministerin yksityisasioiden viedessä täyden huomion, mutta olin Matin kanssa tismalleen samaa mieltä pörssiosinkoaiheesta. Nyt aika on siis vihdoinkin kypsä, joskin sitä alkaa olla myös markkina. Täytyy kuitenkin muistaa, että osakesäästäminen ja etenkin korkoa korolle -periaate ovat aina tuottoisia, kunhan aikajänne vain on riittävän pitkä.

Jälkiviisautta ja tulevaisuudennäkymiä

Vuodesta 2012 näihin päiviin asti pörssi on ollut jatkuvassa nousussa, joten tuolloin tehty pienten pörssiomistusten verokohtelun helpottaminen olisi nykyhetkeen verrattuna ollut huomattavasti otollisempi ajankohta kansankapitalismin ylösajolle. Tätä nykyä pörssikurssit on jo valmiiksi hinnoiteltu korkealle, jolloin potentiaalisesti hyvin tuottavat ostokohteet ovat osakesäästäjän näkökulmasta aiempaa harvemmassa. Olisikin varsin ikävää, jos kurssien pitkään odotettu korjausliike ajoittuisi samaan aikaan, kun kotitaloudet alkavat ohjata pankkitileillä maanneita säästöjään osakesijoituksiin verotuksen kannustamana.

Nimittäin vuonna 2020 Euroopan Keskuspankin koronnostot ovat kenties tämän postauksen kirjoitushetkeä ajankohtaisempia, mikä tulee tarkoittamaan pääomien ohjautumista riskisistä osakkeista vakaampiin korkosijoituksiin ja samalla osakekurssien laskua. Kansainvälisen perspektiivin ymmärtäminen onkin osakesäästäjälle (ja päättäjälle) tärkeää, sillä Helsingin Pörssi on maailmanlaajuisesti hyvin pieni markkinapaikka, jossa suurten markkinoiden heilahdukset näkyvät välittömästi. Kansainvälisten riskien (esim. täysimittainen kauppasota tai eurokriisin kärjistyminen) toteutuminen näkyisi siis välittömästi dippinä Helsingin pörssissä.

On kuitenkin sanottava, että päätöksen tekeminen on parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vaikka pörssiomistusten riski korkeilla kurssitasoilla on tietenkin matalampia riskisempää. Kurssien heilahdukset joka tapauksessa edellyttävät osakkeisiin säästävältä riskienhallintaa, hajautusta sekä malttia.

Lopuksi

Kasvavista riskeistä huolimatta osakesäästötilin tuominen osaksi kansallista pääomamarkkinaa on hyvin tervetullut uudistus. Jos kansalaiset saataisiin ohjaamaan vaikkapa osakkeisiin se rahasumma, joka viikoittain kulutetaan nyt Lottoon, pidemmällä tähtäyksellä kansakunta vaurastuisi kokonaisuutena huomattavasti nykyiseen verrattuna. Muutenhan osakesäästämistä ei pidä sekoittaa lottoamiseen tai pelaamiseen. Se on säästämistä, jossa pitkäjänteisyyden merkitys korostuu.

Lisäksi on vielä pakko sanoa, että toivottavasti oppositio ei nyt vaalikiihkoissaan mene sähläämään hallituksen ansiokasta esitystä vaikkapa siksi, että kansankapitalismi-nimessä esiintyy sana kapitalismi. Asioiden taustaa on syytä ymmärtää, sillä ymmärtämättömyys lisää epätasa-arvoa. Osakesäästötilissä ei ole kyse “eliitin” suosimisesta, vaan omistamisen ja vaurastumisen tuomisesta jokaisen kansalaisen ulottuville.


Kirjoitan tämän tekstin jälkeen muutamia postauksia viimeisen vuosikymmenen aikana osakesäästämisestä oppimiani asioita.