Äidinkielen ja viestinnän opettajana olen nyt muutaman vuoden ajan valmentanut opiskelijoitani työnhakutilanteita varten. Käyn seuraavissa muutamassa postauksessani läpi ajatuksiani ja kokemuksiani työnhakuun liittyen. Tämän postauksen teemana on palaute − siis ediste.
Osallistuin viikonloppuna LinkedIn-palvelussa kiinnostavaan keskusteluun, jossa rekrytointeja työkseen tekevä konsultti kertoi antavansa kaikille työnhakijoille tasapuolisesti ja sinnikkäästi rakentavaa palautetta, vaikka hän kertoi saavansa vastaukseksi runsaasti ikäviä vastauksia ja suoranaista tiuskimista. Näinhän tilanne ei tietenkään saisi olla, sillä palaute on arvokas ja olennainen osa pitkän tähtäimen menestyksekästä työnhakua ja mitä tahansa oppimisprosessia. Kaiken lisäksi saamme palautetta kaiken aikaa tavalla tai toisella ympäristöstämme – halusimme sitä tai emme. Jo se on jonkinlainen palaute vastauksena omaan toimintaamme, että tulemme tai emme tule kutsutuiksi työhaastatteluun.
Palautteen antaja myös usein näkee paljon vaivaa palautetta kirjoittaessaan, kuten olen havainnut pyrkiessäni kirjoittamaan kaikille opiskelijoilleni jotakin kannustavaa kaikkiin heidän tekemiinsä tehtäväpalautuksiin koulussamme. Vaikka palaute voi hetkellisesti riipaista sydämestä, tiedän, että tehokkain tapa möhliä toistuvasti työnhaussa on viitata kintaalla tuolle arvokkaalle palautteelle. Kuka nyt haluaa kiivetä toistuvasti pylly edellä puuhun?
Tehokkain tapa oppia onkin olla korva herkkänä saatavilla olevalle palautteelle. Ei palautetta turhaan monissa yhteyksissä (mm. kasvatustieteessä) kutsuta nykyisin edisteeksi (engl. feedforward). Niinpä minäkin kutsun sitä tästä eteenpäin edisteeksi.
Etsi edisteelle sopiva hetki!
Entisenä urheiluvalmentajana olen tottunut ja harjaantunut palautt… siis edisteenantaja. Rakentavalle edisteelle on löydettävä kummallekin osapuolelle sopiva hetki, joka ei välttämättä ole heti suorituksen jälkeen. Urheiluvalmennuksessa saattoi joskus olla niin, että edistekeskustelu meni mököttämiseksi tai tiuskimiseksi. Tämä on ihan luonnollista varsinkin liian pian suorituksen jälkeen. Jos antaja tai saaja on väärässä olotilassa edisteen antamiseen tai vastaanottoon, on todennäköisesti parempi lykätä keskustelua myöhempään, kunnes kumpikin on rauhoittunut ja kykenee analysoimaan suoritusta rauhallisesti.
Sopivan hetken lisäksi edisteelle on löydettävä oikea muoto, joka sopii tismalleen vastaanottajalleen. Tämä vaatii muun muassa tunneälyä ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Toisin sanoen se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi lainkaan toiselle. Yksi voi haluta suoran ja koruttoman edisteen, kun taas toiselle liian suora lähestyminen saattaa tuottaa pahan mielen. Paha mieli ei tietenkään ole kenenkään etu, mutta toisaalta myöskään väärä informaatio pahan mielen välttämiseksi ei ole hyvä asia. Väärä informaatio suorituksesta voi pahimmillaan katkaista hyvän kehityksen ja suunnata keskittymistä pois olennaisesta.
Edisteen antoa ja vastaanottoa on syytä harjoitella
Niinpä onkin tärkeää harjoitella sekä edisteen antamista että vastaanottamista. Esimerkiksi monissa työnhakutilanteissa ei rekrytoijasta kuulu hakemuksen lähettämisen tai työhaastattelun jälkeen enää yhtikäs mitään, mikä on minusta surullista. Työnhakijan kannalta se on mielestäni aliarvioivaa, olipa kyse sitten miten inhimillisestä virheestä tahansa. Jos rekrytointitilanne vain unohdetaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, jää työhakemuksensa kanssa ahkeroineelta jotakin olennaista saamatta. Ja siitä jää helposti myös muistikuva heikosti hoidetusta rekrytointiprosessista. Seuraavalla kerralla työpaikka voi jäädä ilman yhtä hyvää hakijaa.
Ongelmia on luvassa myös silloin, jos vastauksesta puuttuvat yhteystiedot, eikä vastaus anna riittävää tietoa siitä, miksi vastaanottajaa ei valittu seuraavaan vaiheeseen prosessissa. Itse pyrin aina soittamaan ja kysymään lisätietoja rekrytoijalta, jos vastauksesta löytyvät jonkinlaiset yhteystiedot. Usein niitä ei ole, mikä ei mielestäni ole kovin hyvää toimintaa rekrytoijalta sekään.
Tulimme LinkedIn-keskustelussa siihen lopputulokseen, että ehkä rekrytoija voisi kysyä työnhakijalta, sopiiko hänelle ottaa vastaan hieman edistettä tulevaisuutta varten. Tällaiseen kysymykseen luonnollisesti kannattaa sanoa: “Kyllä, kiitos.” Ediste kannattaa myös kuunnella nöyrästi ja huolellisesti, ja mikäli saadut vinkit kuulostavat järkeviltä, kannattaa pyrkiä parantamaan niiden mukaisesti jatkossa.
Jätä itsestäsi ja yrityksestäsi positiivinen mielikuva
Viestinnän opettajana muistutan, että rekrytoijan ja työnhakijan kannattaa miettiä, millaisen mielikuvan itsestään luo rekrytointitilanteessa ylipäätään. Tämän päivän työmarkkinoilla kilpailevat niin yritykset kuin työntekijätkin. Nähdäkseni kilpailutilanne on yllättävän tasa-arvoinen työnantajan ja työntekijän kilpaillessa omasta houkuttelevuudestaan avoimilla markkinoilla. Jossain määrin informaation epäsymmetrian vuoksi rekrytointia tekevällä yrityksellä on työnhakijaan nähden etulyöntiasema, minkä vuoksi laadukas viestintä rekrytoinnin aikana on rekrytoivalle organisaatiolle parhaimmillaan kilpailuetua tuottava tekijä. Ja heikoimmillaan asetelma on tietenkin päinvastainen.
Rekrytointitilanne on kuin käyntikortin jättäminen itsestään tai edustamastaan organisaatiosta. Ole siis asiallinen, anna edistettä ja ota talteen saamasi vinkit. Muista toivottaa työnhakijallesi onnea ja menestystä jatkoon, ja kiitä lämpimästi saamastasi edisteestä. Pienen pienilläkin teoilla ja signaaleilla voit luoda itsestäsi ja yrityksestäsi toiselle osapuolelle positiivisen mielikuvan, vaikkei työpaikkaa tällä kertaa olisi järjestynytkään.