What else would a Finn be thinking about in July except… well… the coming winters, of course. I’m heading back to Rovaniemi for work in August, so I need to make various preparations for the cold season. I cycle year-round, so my winter gear has to be durable. I’ll also need to get new studded tires for my bike as winter approaches, since I pretty much wore out the old ones last season.
At this stage, I made a targeted purchase after spotting a pair of unused SA (Finnish Defence Forces) leather mittens from decades past in an online store. I didn’t use these 1989-issued gloves during my own time in the army, but once I got them in hand, I was impressed. I can easily wear wool mittens underneath, and these gloves provide a solid grip on the handlebars. That also helps protect the wool gloves, which tend to wear out while cycling. In general, I like army surplus gear – it’s made to last and serve multiple purposes. I could even say that the mittens I just purchased will probably outlast me. You really don’t need many pairs of mittens in a single lifetime.
The leather mittens were exactly what I had in mind. At first, the leather was dry and had a kind of grayish tone, but I immediately treated them with a generous layer of leather grease. Now they look like you’re sticking your hands into a frog’s backside – and I mean that in a good way. When biking down a snowy hill or commuting in the dark, it doesn’t much matter how you look, as long as you stay warm. And army gear is usually designed to retain heat well. The leather also withstands wear and breathes, which isn’t always the case with modern materials.
With this purchase, I’m one step closer to being fully prepared for the cold of winter and whatever bushcraft adventures lie ahead.
SA-nahkarukkaset talveksi
Mitäpä muuta suomalainen miettisi heinäkuussa kuin… no… tulevia talvia tietenkin. Olen lähdössä elokuussa jälleen Rovaniemelle hommiin, joten talven varalle on tehtävä erinäisiä valmisteluita. Ajan läpi talven fillarilla, joten talvivarusteiden on kestettävä. Fillariin on myös hankittava talven kynnyksellä uudet nastarenkaat, kun ajelin viime talvena entiset entisiksi.
Tässä vaiheessa tein täsmähankinnan havaitessani eräässä verkkokaupassa menneiden vuosikymmenten käyttämättömät SA-nahkarukkaset. Vuodelta 1989 kotoisin olevia hanskoja en itse käyttänyt aikoinaan armeijassa, mutta saatuani hanskat käsiini, olin vaikuttunut. Alle menevät kevyesti lapaset, minkä lisäksi hanskat antavat tukevan otteen pyörän kädensijoista. Tämä säästää samalla lapasia, jotka helposti kuluvat ajellessa. Yleensä ottaen pidän armeijatarvikkeista, jotka on tehty kestämään ja toimimaan moninaisissa tarkoituksissa. Voisikin sanoa, että nyt hankkimani rukkaset tulevat kestämään varmasti pidempään kuin minä itse. Monia rukkasia ei siis tarvitse yhden elämän aikana hankkia.
Nahkarukkaset olivat juuri sellaiset, jollaisia olin ajatellutkin. Aluksi nahka oli kuivaa ja vähän sellaista harmaan väristä, mutta vetäisin ensi töikseni pintaan tukevan annoksen nahkarasvaa, ja nyt rukkaset näyttävät siltä kuin tunkisi kätensä sammakon takapuoleen. Ja hyvä niin. Vaaran rinnettä ajellessa tai pimeällä duunimatkalla ei yleensä ottaen ole kauhean paljon väliä, miltä näyttää, kunhan lämpimänä pysyy. Ja armeijan varusteet on yleensä tehty niin, että lämpö pysyy sisällä. Nahka puolestaan kestää kulutusta ja hengittää, mikä ei välttämättä modernimmissa materiaaleissa oikein toimi.
Tämän hankinnan jälkeen olenkin jälleen askelen valmiimpi tulevan talven kylmyyteen ja edessä oleviin bushcraft-meininkeihin.
