I graduated with a Master of Arts degree from the University of Helsinki in October 2015, and since then I have been a member of my alma mater’s alumni association. Year after year, as I paid the annual membership fee, I found myself wondering whether I should purchase a lifetime membership. My work and financial situation always seemed much the same – not bad, but it could always be a little better.
This time, however, I decided that it was time to become a lifetime member, thus putting an end to the annual fees. I consider it a gift to myself in anticipation of my upcoming milestone birthday. After all, it only stung once, and my financial situation is unlikely ever to be such that I could call 500 euros a trivial sum. Although I later completed another master’s degree in administrative sciences at the University of Lapland, my alumni membership applies only to the University of Helsinki. One alma mater is enough for me. Besides, an alma mater is also a state of mind – a place one feels, in a particular way, to be the closest to oneself.
At the same time, January 2026 marked a significant milestone related to my studies: I finished repaying the student loans I had taken out over the years, including interest. The final installment fell due in January 2026. In practical terms, my student loan financed two master’s degrees. As student loans are relatively inexpensive debt, it made financial sense to prioritize the repayment of other loans.
Hankin Helsingin yliopiston alumniyhdistyksen ainaisjäsenyyden ja maksoin viimeisen opintolainaeräni
Valmistuin filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta lokakuussa 2015, ja siitä lähtien olen ollut alma materini alumniyhdistyksen jäsen. Vuosi toisensa jälkeen, aina vuosimaksua maksaessani, olen pohtinut, pitäisikö minun hankkia alumniyhdistykseni ainaisjäsenyys. Vuodesta toiseen työ- ja taloustilanteeni on kuitenkin näyttänyt pitkälti samalta – ei huonolta, mutta aina voisi olla hieman parempi.
Nyt päätin kuitenkin, että on aika hankkiutua ainaisjäseneksi, jolloin vuotuisia maksuja ei enää tule. Olkoon ainaisjäsenyys vaikkapa lahja itselleni tulevien pyöreiden ikävuosieni kunniaksi. Kerranhan se kirpaisi, eikä taloustilanteeni taida koskaan muodostua sellaiseksi, että voisin sanoa 500 euron olevan minulle pikkusumma. Vaikka olen myöhemmin opiskellut vielä hallintotieteiden maisteriksi Lapin yliopistossa, alumnijäsenyyteni on voimassa ainoastaan Helsingin yliopistossa. Eiköhän yksi alumnius minulle riitä. Sitä paitsi alma mater on myös henkinen olotila – paikka, jonka tuntee jollain tavalla itselleen kaikkein läheisimmäksi.
Samalla tammikuu 2026 muodostui merkittäväksi opintoihini liittyväksi virstanpylvääksi: tulin maksaneeksi vuosien varrella nostamani opintolainat takaisin korkoineen päivineen. Viimeinen opintolainan erääntymiskuukausi oli siis tammikuu 2026. Opintolainallani rahoitin käytännössä kaksi maisterintutkintoani. Opintolaina on hyvin edullista lainaa, joten muiden lainojen ensisijainen lyhentäminen on ollut taloudellisesti järkevää.