Kun luin Franz Kafkan Linnaa, aloitin tulkinnan ennalta ajatellen ilmeisimmästä suunnasta: ihminen byrokratian viidakossa, eräänlainen raskaan byrokratian satiiri. Päähenkilö K yrittää päästä yhteyteen linnan virkamiesten kanssa, mutta kaikki tapahtuu välikäsien, viivytysten ja epäselvien sääntöjen kautta. Järjestelmä tuntuu yhtä aikaa kaikkivoivalta ja täysin tavoittamattomalta.
Vähitellen luennan edetessä romaanin tulkinta saa kuitenkin aivan uudenlaisia suuntia.
Linna näkyy jatkuvasti kylän yläpuolella. Sinne johtaa useita teitä, mutta mikään niistä ei johda suoraan perille. Reitit mutkittelevat, välikäsiä on loputtomasti, ja päämäärä tuntuu siirtyvän aina hieman kauemmaksi. Kyläläiset saavat viestejä mystisten lähettien kautta – tai ehkä vain kuvittelevat saavansa niitä. Jos viestejä todella on, niiden alkuperä jää epäselväksi.
Tässä vaiheessa romaani alkaa tuntua vähemmän hallinnolliselta satiirilta ja enemmän eksistentiaaliselta allegorialta. Kafkaa voidaan pitää eksistentialismin kirjallisena edeltäjänä: hän kuvaa kokemusta, jonka eksistentialismi myöhemmin käsitteellistää.
Jean-Paul Sartre kirjoitti myöhemmin, että ihminen ei ole koskaan valmis olento. Ihminen on projekti, joka ei tule valmiiksi ennen elämän päättymistä. Tämän ajatuksen valossa K:n yritys päästä linnaan näyttää vähemmän byrokraattiselta taistelulta ja enemmän kuvaukselta ihmisen tilanteesta maailmassa.
Ihminen etsii paikkaansa, merkitystä ja tunnustusta. Hänellä on käsitys jostakin korkeammasta järjestyksestä (linnasta) mutta hän ei koskaan pääse siihen täysin käsiksi.
Romaania voi lukea myös teologisena allegoriana. Linna voisi silloin symboloida jotakin transsendenttia: merkityksen lähdettä, Jumalaa tai lopullista totuutta. Linna näkyy, mutta se pysyy saavuttamattomana. Sinne johtavia teitä näyttää olevan monia, mutta mikään niistä ei vie perille.
Ihminen kulkee niiden varrella, joskus toivoen saavansa viestin jostakin korkeammalta, mutta viestien alkuperä jää epävarmaksi. Perimmäisesti kyse on huomatuksi tulemisesta ja siten merkityksen saamisesta.
Romaanin lopussa on pieni kohtaus, joka tuntuu yllättävän paljastavalta. K kohtaa majatalon emännän, joka kysyy K:n mielipidettä omasta puvustaan. K vastaa tavalla, joka loukkaa emäntää. Tilanne on arkinen, lähes mitätön, mutta se paljastaa jotakin olennaista:
Emäntä haluaa tulla nähdyksi.
K haluaa tulla tunnustetuksi.
Ehkä juuri tämä on se, mitä K on koko ajan etsinyt.
Samankaltainen ajatus esiintyy myös Albert Camus’n romaanissa Sivullinen. Romaanin lopussa päähenkilö Meursault toivoo, että hänen teloitustaan seuraava väkijoukko huutaisi hänelle vihaa. Silloinkaan hän ei olisi enää näkymätön. Ehkä ihminen kestää vihan helpommin kuin täydellisen välinpitämättömyyden. Siksi ohikatsominen ja merkityksettömyyden kokemus onkin niin ongelmallista.
Jos tätä ajatusta seuraa loppuun asti, K:n yritys päästä linnaan ei ehkä ole vain yritys ratkaista hallinnollinen ongelma. Se on yritys saada vastaus kysymykseen: tunnustaako maailma hänen olemassaolonsa? Ehkä juuri tästä syystä Kafka tuntuu edelleen niin ajankohtaiselta. Hänen maailmassaan päämäärä voi olla olemassa, mutta ihminen on aina matkalla sitä kohti. Valmiiksi tulemme vasta silloin, kun meitä ei enää ole.
Paradoksaalisesti lähdemme täältä yhtä alastomina kuin tänne tulimmekin. Siksi voimme kysyä, mitä merkitystä lopulta on merkityksellä ja tunnustuksilla.
Lukemisesta ja tulkinnasta
Kirjallisuuden kiehtovimpia piirteitä on sen monitulkintaisuus. Teos, joka ensilukemalla näyttäytyy selkeänä ja jopa ilmeisenä, voi lukukokemuksen edetessä, tai kukaties vasta myöhemmin, avautua täysin uudella tavalla. Siksi lukeminen ei ole pelkästään tekstin seuraamista, vaan myös jatkuvaa tulkintaa ja uudelleentulkintaa. Joskus kaunokirjallisen tekstin tulkinta voi heittää häränpyllyä vaikkapa teoksen viimeisessä virkkeessä.
Tämän ajatuksen innoittamana olen aloittanut Goodreads-palvelussa lukuprojektin, jossa palaan modernin kirjallisuuden klassikoihin seinälläni olevan julisteen mukaisesti. Poimin julisteen jokaiselta kirjoittajalta teoksen luettavaksi ja pohdittavaksi. Tavoitteeni ei ole vain lukea teoksia läpi, vaan ymmärtää, mitä ne kertovat ihmisestä, maailmasta ja merkityksestä.
Franz Kafkan romaani Linna on tästä hyvä esimerkki.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.