Viime vuodet ovat olleet töiden ja opintojen saralla elämässäni hyvin kiireisiä, minkä voi havaita päivittämästäni visuaalisesta urapolustani. Kuten tästä voi havaita, koulutus (vihreä) on muodostanut minulle viime vuosina keskeisen uraani värittävän polun, joka on samalla ohjannut työelämääni liikunnanohjauksen ja tennisvalmennuksen kautta yritysviestinnän ja opettajuuden pariin. Samalla opettajuus on tiivistänyt CV:täni, jonka palaset ennen olivat kovin hajallaan. Olen päässyt työssäni yhdistämään oikeastaan kaikkea sitä osaamista ja kokemusta, joita työ- ja opintourani varrelle on mahtunut.

Miltä ammatillisen opettajan tulevaisuus sitten näyttää? Haluaisin sanoa, että työnteko jatkuu ennallaan tästä työurani päätökseen, koska tiedän olevani työssäni erinomainen, monipuolinen ja arvostettu osaaja. Silti juuri tällä hetkellä tulevaisuus on jälleen kerran hämärän peitossa, kuten nykymuotoiseen työelämään näköjään kuuluu. Ammatillinen peruskoulutus on hallituksen #koulutusleikkaus ten ja #amisreformi ksi kutsutun koulutusuudistuksen vuoksi murroksessa. Seuraavaksi on mahdollista, että oppivelvollisuus laajennetaan toiselle asteelle, mikä tuskin ainakaan lisää opiskelijoiden opiskelumotivaatiota. Samalla ammatillisen opettajan työehtoihin on tulossa muutoksia. Jatkossa opettajien on sopeuduttava opettamaan yhä laajempia kokonaisuuksia myös omien osaamisalueidensa ulkopuolelta. Vastaavasti uuden työehtosopimuksen mukaan palkkoja ja vapaa-aikaa ollaan leikkaamassa. Normaalistihan vaihtokauppa on sellainen, että jos palkkaa leikataan, vapaa-aikaa samanaikaisesti lisätään. En ole tähän päivään mennessä vielä kuullutkaan, että jokin yleissitovia työehtoja neuvotteleva ammattiliitto onnistuisi neuvottelemaan työehtoihin tällaisia heikennyksiä, mutta opettajia edustava OAJ näkyy tässäkin onnistuneen.
Mitä tästä kaikesta nyt sitten seuraa? Yhteiskunnan näkökulmasta palkkojen leikkaaminen työehtosopimuksella on lyhytnäköistä, sillä kykenevät työntekijät eivät näe ammatillisen opettajan työtä jatkossa enää työmarkkinassa houkuttelevana vaihtoehtona. Vastaavasti jo olemassa olevat opettajat, joilla on mahdollisuus työllistyä muuallekin, hakeutuvat muihin hommiin. Itse olen näissä tilanteissa kuin kala vedessä. Olenhan entisenä ammattivalmentajana tottunut neuvottelemaan omat sopimukseni paikallisesti ja ihan itse. Työehdoista neuvoteltaessa tulosten ja työpanoksen pitäisi olla työntekijäpuolen neuvotteluvaltti. Mikäli työnantajan tarjoamat ehdot eivät miellytä, keskustelu päättyy siihen kunnes tarjotut ehdot paranevat. Elleivät parane, työnantajan viesti on se, etteivät he halua korkeaa laatua vaan tyytyvät mieluummin ale-laarin antiin. Seuraankin opettajan työehtojen konkretiaa ennen kaikkea kiinnostuneena ja uteliaana. Ale-laarista en itseäni jatkossakaan ajatellut löytää.
Yhtä kaikki, vaikka ammatillisen opettajan työurani päättyisi tänään, olen ollut työssäni erittäin tyytyväinen. Nuorten kanssa on ollut pääosin erittäin hauska työskennellä, ja tiedän, että heistä kasvaa oikein hyviä ja vastuuntuntoisia aikuisia. Ilman hyvää ja välittävää opetusta jotakin jää kuitenkin saavuttamatta. Siksi toivon, että epävarmuudet ja lyhytnäköiset tehostamispäätökset eivät pilaisi tekeillä olevaa työtä ja pakottaisi ammatillisen koulutuksen osaajia häipymään muille maille. Päätösten ja “neuvotteluiden” vaikutuksia odotellessani minulla on aikaa päivittää CV:täni sekä pohtia tulevaisuuden vaihtoehtojani.
Oman osaamisen tunteminen & arvostaminen on todella tärkeää, niin työtä hakiessa kuin jo olemassaolevan työsuhteen sisällöistä ja palkkauksesta neuvoteltaessa. Työehtosopimukset asettavat toki raamit, mutta on sitten jokaisen itse mahdollista päättää, ovatko ne raamit hyväksyttävissä. Ja ihan oikein, et sinä mihinkään ale-laariin kuulu.
LikeLiked by 1 person
Kiitti kannustuksesta, Johanna. Vanhat työehdot ovat sentään voimassa vielä vuoden 2019 loppuun, minkä jälkeen sitten tarkastellaan asiaa uudelleen, kun selviää mitä laatutyöstä jatkossa maksetaan. Huononevat näkymät toimintaympäristössä joka tapauksessa madaltavat kynnystä vaihtaa töitä. Luotto näkyy yhteiskunnassa olevan vahva siihen, että opettajat ja sairaanhoitajat tekevät työtä joka tapauksessa “kutsumuksesta”, oli korvaus työstä mikä hyvänsä. Kuitenkin vaikkapa opettajan palkkauksessa jo 100 euron leikkaus nettoansioon per kuukausi tarkoittaa 1200 euroa vähemmän käytettäväksi vaikkapa kulutukseen vuodessa.
Sikälihän yleissitova työehtosopimus on asuinkustannuksiltaan fragmentoituneessa maassa hankala yhtälö, että samalla palkalla pitäisi tulla toimeen niin kalliissa Helsingissä kuin edullisemmalla maaseudulla. Kuten aiemmin kirjoitin
aluepolitiikasta ja alueellisesta tasa-arvosta, ainakin omasta mielestäni edullisempien kustannusten maaseutu tai jopa muu EU-alue alkaa vaikuttaa huomattavasti ylihinnoiteltua Helsinkiä kiinnostavammalta vaihtoehdolta. Erityisesti jos vielä tulevien vaalien jälkeen nähdään sitä keskituloisen palkansaajan verokuritusta.
LikeLike
Helsinki on kyllä aika omassa luokassaan Suomessa. Ei tarvitse muuttaa edes maaseudulle, kun jo esimerkiksi Turussa ja Tampereella on edullisempaa, ja työmarkkinat kuitenkin houkuttelevat. Juuri pari päivää sitten ihastelin kollegoitteni kanssa niinkin tärkeää mittaria kuin oluttuopin hintaa Turussa…
LikeLiked by 1 person
Niin, siis turkulaisen oluttuopin hinnan vertaaminen antaa hyvää näppituntumaa paikallistason kustannusten havainnointiin, ja Big Mac -indeksi tunnetusti antaa kelpo työkalun globaaliin elinkustannusten seuraamiseen. Pohjoismaat erottuu tässäkin edukseen asumisen kalleudessa mitattuna.
LikeLike
Ja jos siirrytään oluttuopista keskustan asuntojen hintojen tarkasteluun, niin sitten vasta Turku alkaakin houkuttaa. Siis taloudelliselta kannalta katsottuna, lienee helsinkiläisenä pakko lisätä 🙂
LikeLiked by 1 person
Tämähän käy kiinnostavaksi, eli siis suunnittelet jonkinlaista helsinkiläis-invaasiota tai suorastaan Turun kolonialisointia?
LikeLike
Pois se minusta! Olen entistäkin tiukemmin kiinni kotikulmillani 🙂
LikeLiked by 1 person