Päivitetty visuaalinen urapolkuni maaliskuussa 2019

Viime vuodet ovat olleet töiden ja opintojen saralla elämässäni hyvin kiireisiä, minkä voi havaita päivittämästäni visuaalisesta urapolustani. Kuten tästä voi havaita, koulutus (vihreä) on muodostanut minulle viime vuosina keskeisen uraani värittävän polun, joka on samalla ohjannut työelämääni liikunnanohjauksen ja tennisvalmennuksen kautta yritysviestinnän ja opettajuuden pariin. Samalla opettajuus on tiivistänyt CV:täni, jonka palaset ennen olivat kovin hajallaan. Olen päässyt työssäni yhdistämään oikeastaan kaikkea sitä osaamista ja kokemusta, joita työ- ja opintourani varrelle on mahtunut.

Miltä ammatillisen opettajan tulevaisuus sitten näyttää? Haluaisin sanoa, että työnteko jatkuu ennallaan tästä työurani päätökseen, koska tiedän olevani työssäni erinomainen, monipuolinen ja arvostettu osaaja. Silti juuri tällä hetkellä tulevaisuus on jälleen kerran hämärän peitossa, kuten nykymuotoiseen työelämään näköjään kuuluu. Ammatillinen peruskoulutus on hallituksen #koulutusleikkaus ten ja #amisreformi ksi kutsutun koulutusuudistuksen vuoksi murroksessa. Seuraavaksi on mahdollista, että oppivelvollisuus laajennetaan toiselle asteelle, mikä tuskin ainakaan lisää opiskelijoiden opiskelumotivaatiota. Samalla ammatillisen opettajan työehtoihin on tulossa muutoksia. Jatkossa opettajien on sopeuduttava opettamaan yhä laajempia kokonaisuuksia myös omien osaamisalueidensa ulkopuolelta. Vastaavasti uuden työehtosopimuksen mukaan palkkoja ja vapaa-aikaa ollaan leikkaamassa. Normaalistihan vaihtokauppa on sellainen, että jos palkkaa leikataan, vapaa-aikaa samanaikaisesti lisätään. En ole tähän päivään mennessä vielä kuullutkaan, että jokin yleissitovia työehtoja neuvotteleva ammattiliitto onnistuisi neuvottelemaan työehtoihin tällaisia heikennyksiä, mutta opettajia edustava OAJ näkyy tässäkin onnistuneen.

Mitä tästä kaikesta nyt sitten seuraa? Yhteiskunnan näkökulmasta palkkojen leikkaaminen työehtosopimuksella on lyhytnäköistä, sillä kykenevät työntekijät eivät näe ammatillisen opettajan työtä jatkossa enää työmarkkinassa houkuttelevana vaihtoehtona. Vastaavasti jo olemassa olevat opettajat, joilla on mahdollisuus työllistyä muuallekin, hakeutuvat muihin hommiin. Itse olen näissä tilanteissa kuin kala vedessä. Olenhan entisenä ammattivalmentajana tottunut neuvottelemaan omat sopimukseni paikallisesti ja ihan itse. Työehdoista neuvoteltaessa tulosten ja työpanoksen pitäisi olla työntekijäpuolen neuvotteluvaltti. Mikäli työnantajan tarjoamat ehdot eivät miellytä, keskustelu päättyy siihen kunnes tarjotut ehdot paranevat. Elleivät parane, työnantajan viesti on se, etteivät he halua korkeaa laatua vaan tyytyvät mieluummin ale-laarin antiin. Seuraankin opettajan työehtojen konkretiaa ennen kaikkea kiinnostuneena ja uteliaana. Ale-laarista en itseäni jatkossakaan ajatellut löytää.

Yhtä kaikki, vaikka ammatillisen opettajan työurani päättyisi tänään, olen ollut työssäni erittäin tyytyväinen. Nuorten kanssa on ollut pääosin erittäin hauska työskennellä, ja tiedän, että heistä kasvaa oikein hyviä ja vastuuntuntoisia aikuisia. Ilman hyvää ja välittävää opetusta jotakin jää kuitenkin saavuttamatta. Siksi toivon, että epävarmuudet ja lyhytnäköiset tehostamispäätökset eivät pilaisi tekeillä olevaa työtä ja pakottaisi ammatillisen koulutuksen osaajia häipymään muille maille. Päätösten ja “neuvotteluiden” vaikutuksia odotellessani minulla on aikaa päivittää CV:täni sekä pohtia tulevaisuuden vaihtoehtojani.