Tänään 12. toukokuuta liputetaan suomalaisen sivistyksen päivää. Päivä tunnetaan nimellä J. V. Snellmanin päivä, ja se on omistettu yhdelle suomalaisen ajattelun keskeisimmistä hahmoista, Johan Vilhelm Snellmanille (1806-1881). Häntä on totuttu pitämään suomalaisuuden puolustajana ja kansallisena herättäjänä. Nämä määritelmät ovat oikeita, mutta niiden lisäksi hänen ajattelunsa ytimessä on paljon muutakin. Snellmanin keskeinen ajatus suomalaisuuden puolustamisen ohella oli ajatus, että kansakunta syntyy sivistyksestä. Tämä ajatus on edelleen ajankohtainen – ehkä ajankohtaisempi kuin pitkään aikaan.
Sivistys ei ole pelkkää tietoa
Snellman eli aikana, jolloin Suomi oli vasta muotoutumassa yhteiskunnaksi. Maa oli osa Venäjän keisarikuntaa, eikä suomalaisilla ollut vielä poliittista itsenäisyyttä. Yhteiskunnan perusta oli hajanaisempi kuin nykyisin, eikä yhteistä kansallista identiteettiä voinut pitää itsestäänselvyytenä. Tässä tilanteessa Snellmanin huomio kohdistui sivistykseen.
Hänen ajattelussaan sivistys tarkoitti kykyä ymmärtää omaa paikkaa yhteiskunnassa, kykyä osallistua yhteiseen keskusteluun ja kantaa vastuuta yhteisestä tulevaisuudesta. Sivistys oli moraalinen ja yhteiskunnallinen tehtävä. Yksilön ominaisuuden sijaan sivistys voidaan siis nähdä yhteiskunnan perustana.
Kieli yhdistää ihmiset yhteiskunnaksi
Snellmanin ajattelun keskiössä oli ajatus kielestä. Ilman yhteistä kieltä ei synny yhteistä keskustelua, ja ilman keskustelua ei synny yhteiskuntaa. Siksi hän puolusti suomen kielen asemaa aikana, jolloin hallinto ja sivistyneistö toimivat pääasiassa ruotsiksi. Hänen oma äidinkielensä oli ruotsi, mutta hän näki suomen kielen merkityksen lisäämisen keskeisenä tekijänä kansakunnan rakentamisessa.
Snellman ei siis puolustanut suomen kieltä koska se olisi ollut hänen oma kielensä. Hän puolusti sitä, koska se oli kansan kieli. Ajatus on yksinkertainen, mutta samalla syvästi sivistyksellinen. Yhteiskunta rakentuu yksilön mukavuuden sijaan yhteisen ymmärryksen varaan.
Koulutus on yhteiskunnan tulevaisuuden ehto
Snellmanin ajattelussa koulutus oli keskeinen väline yhteisen ymmärryksen rakentamisessa. Yksilön mahdollisuuden sijaan hän näki koulutuksen koko yhteiskunnan tulevaisuuden ehtona. Ilman koulutusta ei synny osaamista, ilman osaamista ei synny luottamusta eikä ilman luottamusta synny kestävää yhteiskuntaa. Tämä on viesti, joka kannattaa kuulla myös tänään.
Tästä syystä olen ollut huolissani erityisesti laaja-alaisen koulutuksen sivuuttamisesta työelämässä. Jos koulutuksen merkityksiä ei tunnisteta, ihmiset eivät enää omaehtoisesti kouluttaudu ja sivistä itseään. Tässä menetetään paljon sellaista pääomaa, josta kansakunnalle olisi paljonkin hyötyä.
Nykyisessä keskustelussa koulutuksesta puhutaan usein kustannuksina, tehokkuutena tai työvoiman saatavuutena. Nämä ovat tärkeitä näkökulmia, mutta ne eivät edusta koulutuksen syvintä merkitystä. Koulutus ei ole pelkkä taloudellinen investointi. Se luo sivistyksen pohjan. Kun koulutukseen investoidaan, investoidaan samalla yhteiskunnan kykyyn ymmärtää itseään.
Sivistys synnyttää luottamusta
Snellmanin ajattelussa sivistys oli myös yhteiskunnallisen vakauden perusta. Hän uskoi, että sivistynyt kansalainen ei ainoastaan noudata lakeja vaan ymmärtää niiden merkityksen. Tämä ymmärrys synnyttää luottamusta, ja luottamus puolestaan tekee yhteiskunnasta kestävän. Pysähdytään tähän hetkiseksi ja toistetaan uudelleen: sivistynyt kansalainen siis noudattaa lakeja ja ymmärtää niiden merkityksen.
Tämä ajatus on erityisen tärkeä aikana, jolloin yhteiskunnallinen keskustelu voi polarisoitunutta ja luottamus instituutioihin horjuu. Tällaisessa tilanteessa sivistystä tarvitaan erityisesti.
Sivistys – Oikeutta ja vastuuta
Snellmanin ei tyytynyt kirjoittamaan sivistyksen merkityksestä, vaan hän osallistui aktiivisesti yhteiskunnan rakentamiseen opettajana, toimittajana, virkamiehenä ja poliitikkona. Hän koki, että sivistys velvoittaa. Tämä on ehkä hänen radikaalein ajatuksensa. Sivistys ei ole pelkkä oikeus. Se tarkoittaa samalla vastuuta.
Kun tarkastelemme nykyistä yhteiskuntaa, voimme kysyä: mistä kansakunta syntyy tänään? Syntyykö se taloudesta, teknologiasta tai hallinnosta? Snellmanin vastaus olisi todennäköisesti sama kuin 1800-luvulla: Kansakunta syntyy sivistyksestä.
Se syntyy koulutuksesta, joka antaa ihmisille valmiudet ymmärtää maailmaa. Se syntyy kielestä, joka mahdollistaa yhteisen keskustelun. Ja se syntyy vastuusta, joka sitoo yksilön yhteisöön.
Miksi Snellmanista kannattaa puhua tänäänkin?
Snellmanin päivää ei kannata nähdä vain historian muistopäivänä. Päivä on muistutus siitä, ettei sivistys synny itsestään. Se syntyy päätöksistä, teoista ja valinnoista. Ja ennen kaikkea: se syntyy ihmisistä, jotka uskovat, että koulutus on enemmän kuin kustannus.
Myös itse lupaan pitää tämän mielessä pohtiessani laaja-alaisten opintojeni hyötyjä ja kustannuksia.
Vastaa