Kunnallisissa organisaatioissa luottamus ei ole vain miellyttävä lisä tai työyhteisön ilmapiiriin liittyvä pehmeä arvo. Se on yksi niistä näkymättömistä rakenteista, joiden varassa koko kunnallinen toiminta lepää. Ilman luottamusta päätöksenteko hidastuu, yhteistyö kangistuu ja kuntalaisten suhde hallintoon muuttuu epävarmaksi. Luottamus ei myöskään tarkoita sitä, että kaikki olisivat samaa mieltä. Pikemminkin se tarkoittaa sitä, että ihmiset uskovat prosessin olevan reilu, ymmärrettävä ja johdonmukainen.
Tämä on kunnallisessa ympäristössä erityisen tärkeää siksi, että kunta ei ole yritys eikä myöskään vain hallinnollinen koneisto. Kunta on samaan aikaan poliittinen yhteisö, palvelujen järjestäjä, työnantaja, paikallisen identiteetin rakentaja ja tulevaisuuden tekijä. Juuri siksi luottamuksen kysymys ulottuu kaikkialle: luottamukseen viranhaltijoiden valmistelutyöhön, luottamushenkilöiden harkintaan, johtamisen oikeudenmukaisuuteen, viestinnän uskottavuuteen ja siihen, kokeeko kuntalainen olevansa osa yhteistä kokonaisuutta.
Luottamus on sekä tunnetta että hallinnon periaate
Luottamus ei kuitenkaan synny pelkästään siitä, että organisaatiossa vallitsee hyvä henki tai että johto viestii aktiivisesti. Kunnallisessa organisaatiossa luottamuksella on myös juridinen perusta. Kuntalaki lähtee siitä, että kunnan tulee edistää sekä asukkaidensa hyvinvointia että alueensa elinvoimaa. Samaan aikaan kunnan on huolehdittava siitä, että asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on todelliset mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa.
Hallintolaki puolestaan velvoittaa viranomaisia kohtelemaan ihmisiä tasapuolisesti, käyttämään toimivaltaansa hyväksyttäviin tarkoituksiin, toimimaan puolueettomasti ja suhteellisesti sekä suojaamaan oikeutettuja odotuksia. Lisäksi viranomaisen on annettava neuvontaa ja käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Näin ajateltuna luottamus on seurausta siitä, että hallinto toimii tavalla, jonka ihmiset voivat tunnistaa oikeudenmukaiseksi.
Hallintosääntö tekee vallan ja vastuun näkyväksi
Tässä myös hallintosäännön merkitys nousee esiin. Hallintosääntöä saatetaan helposti pitää teknisenä asiakirjana, joka kiinnostaa vain hallinnon sisäpiiriä. Todellisuudessa juuri hallintosääntö tekee näkyväksi sen, miten kuntaa johdetaan, kuka käyttää päätösvaltaa, miten toimivalta jakautuu ja millä tavoin asiat etenevät valmistelusta päätöksiksi.
Tämä on luottamuksen kannalta olennainen asia. Luottamus vahvistuu, kun organisaatio ei näyttäydy sattumanvaraisena tai henkilöriippuvaisena, vaan rakenteellisesti ymmärrettävänä. Hallintosääntö ei siis ole vain muodollinen normikokoelma, vaan osa sitä institutionaalista perustaa, jonka varaan kuntalaisen käsitys oikeudenmukaisesta ja johdonmukaisesta hallinnosta rakentuu.
Luottamus rakentuu politiikan ja hallinnon rajapinnalla
Kunnallisissa organisaatioissa luottamus liittyy olennaisesti myös politiikan ja hallinnon suhteeseen. Kunta ei toimi niin, että viranhaltijat valmistelisivat asiat puhtaan teknisesti ja poliitikot vain hyväksyisivät valmiit ratkaisut. Kysymys on jatkuvasta vuorovaikutuksesta, jossa tarvitaan sekä roolien selkeyttä että kykyä toimia yhteisessä jännitteessä.
Juuri tällä rajapinnalla luottamus joko rakentuu tai alkaa murentua. Jos roolit sekoittuvat hallitsemattomasti, päätöksenteko muuttuu helposti epäselväksi. Jos taas politiikan ja hallinnon välinen suhde toimii, kuntalaiselle voi välittyä kokemus siitä, että päätöksiä tehdään aidosti yhteisen vastuun varassa. Luottamus ei siis kunnassa tarkoita politiikan poistamista, vaan sitä, että politiikka ja hallinto kykenevät toimimaan toisiaan tukevalla tavalla.
Elinvoimapuhe ei riitä ilman todellisia kiinnittymisen mahdollisuuksia
Luottamuksen kysymys ulottuu myös siihen, miten kunta puhuu tulevaisuudestaan. Viime vuosina kunnat ovat puhuneet paljon veto- ja pitovoimasta. Tämä on ymmärrettävää aikana, jolloin muuttoliike, työikäisen väestön määrä ja osaavan työvoiman saatavuus vaikuttavat voimakkaasti kuntien tulevaisuuteen. Silti kunnan kilpailukykyä ei voi ymmärtää vain muuttajien houkutteluna.
Jos kunta markkinoi itseään asumisen, väljyyden tai hyvän elämän mahdollisuuksien kautta, mutta ei samalla kykene rakentamaan uskottavaa suhdetta työhön, osaamiseen ja kiinnittymiseen, syntyy helposti ristiriita viestin ja kokemuksen välille. Kunta voi kertoa, että siellä on tilaa, mutta kysymys kuuluu: onko siellä tilaa myös osaamiselle, työlle, ammatilliselle kasvulle ja kiinnittymiselle?
Luottamus syntyy sanojen ja kokemusten vastaavuudesta
Tämä ei tarkoita, että muuttajamarkkinointi olisi sinänsä väärä asia. Päinvastoin kunnan on aivan perusteltua kertoa vahvuuksistaan ja tehdä itseään tunnetuksi. Ongelma syntyy vasta silloin, jos kunnan puhe ja ihmisten kokemukset eivät kohtaa.
Jos kunta sanoo, että täällä on tilaa, mutta tulija ei löydä paikkaansa työmarkkinoilla, ei koe osaamisensa tulevan tunnistetuksi tai jää pitkäksi aikaa ulkopuolelle, luottamus alkaa haurastua. Silloin pettymys ei kohdistu vain yksittäiseen työnhakuun, vaan laajemmin siihen, onko kunnan lupaus ollut tosi. Luottamus heikkenee juuri siinä kohdassa, jossa institutionaalinen viesti ja eletty todellisuus eivät kohtaa.
Tämä on kunnalliselle organisaatiolle vakava kysymys. Luottamus ei synny mainoslauseista, vaan siitä, että sanat, rakenteet ja kokemukset vastaavat toisiaan. Jos kunta lupaa enemmän kuin se kykenee käytännössä tarjoamaan, ongelma ei ole enää vain viestinnällinen. Se on institutionaalinen.
Luottamus on myös elinvoimapolitiikan ydintä
Siksi luottamus kunnallisissa organisaatioissa ei ole vain sisäisen johtamisen kysymys. Se on myös elinvoimapolitiikan kysymys. Kunta voi olla ulospäin houkutteleva vain, jos sen sisäiset rakenteet ovat uskottavat. Työnantajakuvan, rekrytoinnin, palvelujen, johtamisen ja päätöksenteon on muodostettava jokseenkin yhtenäinen kokonaisuus. Muuten kunta markkinoi enemmän mielikuvaa kuin todellista toimintakykyä.
Pitkällä aikavälillä juuri tästä seuraavat ongelmat, joita ei ratkaista kampanjoilla, vaan vahvistamalla luottamusta rakenteiden, käytäntöjen ja kokemusten tasolla. Elinvoimaa ei rakenneta pelkästään houkuttelemalla uusia asukkaita, vaan myös huolehtimalla siitä, että ihmiset voivat todella kiinnittyä kuntaan ja nähdä siellä tulevaisuutensa.
Kunnan tulevaisuus ratkaistaan luottamuksen varassa
Edellä olevasta havaitsemme, että luottamus on kunnallisessa organisaatiossa aivan keskeinen käsite. Se ei ole jotakin, mitä voidaan käskeä syntymään eikä sitä voida ostaa viestinnällä. Luottamus ansaitaan sillä, että kunta toimii johdonmukaisesti, kohtelee ihmisiä reilusti, tekee päätöksenteostaan ymmärrettävää ja pystyy yhdistämään elinvoimapuheensa todellisiin mahdollisuuksiin.
Kunnan tulevaisuutta ei ratkaise vain se, kuinka moni muuttaa sinne, vaan myös se, kuinka moni kokee tulevansa siellä nähdyksi, kuulluksi ja tarvituksi. Siksi luottamus on kunnallisessa organisaatiossa pehmeän lisän sijaan elinvoiman kovaa ydintä.
Lähteet
Kuntalaki 410/2015.
Hallintolaki 434/2003.
Seinäjoen kaupungin hallintosääntö, voimassa 1.4.2026 alkaen.
OECD, Drivers of Trust in Public Institutions in Finland sekä OECD Survey on Drivers of Trust in Public Institutions 2024 Results: Finland.
Kyösti, Anni: Kuntien luottamushenkilöjohtajat politiikan ja hallinnon rajavyöhykkeellä.
Työ- ja elinkeinoministeriö: Alueelliset kehitysnäkymät syksyllä 2025.
Tämä kirjoitus on toinen osa blogisarjaa, jossa tarkastelen kunnallista päätöksentekoa käytännön näkökulmista. Sarjassa käsittelen muun muassa valmistelun ja poliittisen päätöksenteon suhdetta, johtamisen merkitystä sekä sitä, miten luottamus ja selkeät roolit rakentavat toimivaa päätöksentekokulttuuria.
Seuraavissa kirjoituksissa tarkastelen tarkemmin esimerkiksi sitä, miksi päätöksenteko joskus hidastuu ja millä tavoin hyvä valmistelu tukee taloudellisesti kestäviä ratkaisuja.
Kirjoitusten taustalla on oma kiinnostukseni kunnalliseen johtamiseen ja hallintoon.
Vastaa