Näin Minna Canthin päivänä 19.3. huomio kiinnittyy usein hänen rooliinsa tasa-arvon edistäjänä, sananvapauden puolustajana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Nämä näkökulmat ovat perusteltuja, sillä Minna Canth oli keskeinen hahmo aikana, jolloin suomalainen yhteiskunta haki muotoaan. Hänen laaja-alainen työnsä kytkeytyy laajempiin kehityskulkuihin, kuten naisten aseman parantumiseen ja yleisen äänioikeuden syntyyn. Tässä tekstissä katse kuitenkin siirtyy toisaalle: Canthiin kirjailijana ja hänen merkitykseensä suomalaisen realismin keskeisenä äänenä.
Suomalaisen kirjallisuuden varhaisvaiheessa korostui kansallisromanttinen ajattelu. Kalevala (1835, laajennettu laitos 1849) loi kuvaa Suomen kansan menneisyydestä, jonka kuului näyttäytyä ylevänä, myyttisenä ja yhtenäisenä. Kansallisromanttinen kirjallisuus rakensi identiteettiä katsomalla taaksepäin. Tällä oli oma historiallinen tehtävänsä, mutta samalla se jätti vähemmälle huomiolle sen, millaista elämä oli aikalaisten arjessa.
Tämä muuttui 1800-luvun loppupuolella. Aleksis Kivi oli jo aiemmin (pääosin 1860-luvulla) avannut suuntaa kuvaamalla ihmisiä ristiriitaisina ja arkisina, mutta varsinainen murros tapahtui vasta hänen jälkeensä. Minna Canth, Juhani Aho ja Teuvo Pakkala muodostavat suomalaisen realismin keskeisen kolmikon, joka siirsi kirjallisuuden painopisteen myyteistä nykyhetkeen.
Tässä mielessä Canthin merkitys on poikkeuksellinen. Ennen häntä suomenkielinen kirjallisuus oli vielä määrältään vähäistä, ja Aleksis Kivi oli pitkälti yksittäinen, joskin merkittävä, edeltäjä. Canthin tuotanto sijoittuu pääosin 1880–1890-luvuille, ja juuri tuona aikana suomalainen kirjallisuus alkoi laajentua ja monipuolistua. Hän ei ollut vain osa tätä muutosta, vaan hän oli yksi sen keskeisistä suunnannäyttäjistä.
Canthin realismi ei ollut pelkkää kuvausta, vaan myös kirjallisen tehtävän uudelleenmäärittelyä. Kirjallisuus ei enää rakentanut ihanteita, vaan tarkasteli niitä kriittisesti. Näytelmät ja kertomukset toivat näkyväksi sen, mikä aiemmin jäi piiloon: arjen ristiriidat, yhteiskunnalliset jännitteet ja yksilön aseman epävarmuus. Tämä ei ollut aikalaisille ongelmatonta. Realismia pidettiin paikoin sopimattomana. Ei siksi, että se olisi ollut epätotta, vaan siksi, että se oli liian tunnistettavaa.
Taustalla vaikutti myös laajempi kulttuurinen jännite. Suomalainen sivistyneistö oli pitkään sitoutunut kansallisromanttiseen ihanteeseen, jossa kirjallisuuden tehtävänä oli rakentaa kuvaa yhtenäisestä ja ylevästä kansakunnasta. Tällaisessa ilmapiirissä realistinen kirjallisuus saattoi näyttäytyä jopa haitallisena: se ei vahvistanut ihannetta, vaan paljasti sen säröt. Samalla monet kirjailijat suuntautuivat yhä tietoisemmin kohti eurooppalaisia virtauksia, joissa realismi ja naturalismi olivat jo vakiinnuttaneet asemansa. Tämä kaksisuuntainen paine, kansallisen ihanteen vaade ja eurooppalaisen kirjallisuuden vaikutus, teki realismista sekä välttämättömän että kiistanalaisen suunnan.
Tätä jännitettä valaisee kiinnostavasti Oscar Wilden ajatus teoksen Dorian Grayn muotokuva esipuheessa: “Yhdeksännentoista vuosisadan vastenmielisyys realismia kohtaan on Calibanin raivoa, kun hän näkee omat kasvonsa peilissä.” Ja toisaalta: “Yhdeksännentoista vuosisadan vastenmielisyys romantiikkaa kohtaan on Calibanin raivoa, kun hän ei näe omaa kuvaansa peilissä.” Realismi pakottaa kohtaamaan todellisuuden, romantiikka tarjoaa siitä etäisyyden. Canthin kirjallinen työ asettuu juuri tähän jännitteeseen: siihen hetkeen, jossa peili käännetään kohti katsojaa ja tämä näkee itsensä sellaisena kuin on.
Kun tarkastelemme Canthia kirjailijana, hänen merkityksensä ei rajoitu yksittäisiin teemoihin tai teoksiin. Olennaisempaa on se liike, jota hän edustaa. Hän oli mukana siirtämässä suomalaista kirjallisuutta kohti nykyhetken kuvaamista; kohti realismia, jossa maailma ei näyttäydy sellaisena kuin sen toivotaan olevan, vaan sellaisena kuin se on.
Tämä tekee hänen tuotannostaan edelleen ajankohtaista. Kirjallisuus ja taide ylipäätään ei ole menettänyt tehtäväänsä peilinä. Se voi yhä paljastaa, kyseenalaistaa ja tehdä näkyväksi. Tässä mielessä Minna Canth ei ole vain osa kirjallisuuden historiaa, vaan osa sen liikkeessä olevaa siirtymää kohti tarkempaa, rehellisempää ja usein myös epämukavampaa tapaa katsoa maailmaa ja itseämme sen osana.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.