Liityin viime viikolla uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen Helsingin Polkupyöräilijät ry:n jäseneksi. Olin jo muutama vuosi sitten HePon jäsen, mutta opintoja aloittaessani karsin taloudellisten syiden perusteella käytännössä kaikki jäsenyyteni. Nyt oli kuitenkin paluun aika, kun viime viikonlopun Maailma kylässä -festivaaleilla osuin HePon standille.
HePo on omien sanojensa mukaan “Suomen suurin ja vanhin edelleen toimiva liikennepoliittinen paikallisyhdistys, jolla on jäseniä yli 1600”. Yhdistys ottaa kantaa ja pyrkii vaikuttamaan aktiivisesti pääkaupunkiseudun polkupyöräilyä koskevaan päätöksentekoon. Lisäksi yhdistys kokoaa polkupyöräilijöitä yhteen.
Pyrin ajamaan käytännössä kaikki matkat fillarilla, joten törmään käytännössä päivittäin liikenteessä erilaisiin liikenteen haasteisiin. Olen ennen kaikkea hyötypyöräilijä kaupungissa, jossa fillarointi on samalla nopein, terveellisin ja ekologisin liikkumismuoto siirtymiin paikasta toiseen. On sanottava, että oman näkemykseni mukaan liikennekulttuurimme on kehittynyt monimuotoisempaan ja siten positiivisempaan suuntaan viime vuosina. Toki yhä on paikoitellen haasteita yhteispelissä ja liikennejärjestelyissä, mutta eteenpäin on mielestäni menty niin liikenneinfran kuin -käyttäytymisenkin osalta. Tämän kehityksen vuoksi näen jäsenyyteni HePossa erittäin perustelluksi ja tärkeäksi. Pyrin samalla jäsenyydelläni alleviivaamaan omaa fiksua, taloudellista ja muut liikkujat huomioivaa liikennekäyttäytymistä.
