Minut on viime viikolla valittu Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Seduun suomen kielen ja viestinnän opettajaksi. Opettajakokemukseni, laaja koulutustaustani sekä monipuolinen osaamiseni muun muassa digiviestinnän puolella katsottiin eduiksi, joiden perusteella tällä hetkellä näyttää siltä, että työurani voi hyvinkin jatkua elokuusta alkaen Pohjanmaan lakeuksilla.
Olen työskennellyt lokakuusta 2015 lähtien suomen kielen ja viestinnän opettajana Business College Helsingissä eli aiemmassa Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa Helsingin Pasilassa. Varsinaisten opetettavien aineideni lisäksi olen opettanut mm. psykologiaa, liikuntaa, terveystietoa, yrittäjyyttä ja erilaisia oppimisvalmiuksia tukevia opintoja. Olen toteuttanut lukuisia hissipuhevideotyöpajoja, ohjannut luokkalehtien tekemistä, toiminut kahden myyntiä opiskelevan ryhmän HOKS-ohjaajana, toiminut parin vuoden ajan oppimistehtävien tarkistajana oppilaitoksemme avoimessa oppimisympäristössä, osallistunut oppilaitoksen strategiatyöhön lukuvuoden 2018–19 aikana sekä seurannut lähietäisyydeltä PopUpCollege-hanketta, jossa opiskelijat toteuttavat työelämälähtöistä oppimista kauppakeskusympäristöissä. Työelämäyhteyksiä olen saanut runsaasti pitäessäni opiskelijoideni ja työelämän edustajien kanssa työelämässä tapahtuvan oppimisen näyttöjen arviointikeskusteluita. Syksyllä 2018 vierailin job shadowing -jaksolla Englannissa Bridgwater & Taunton Collegessa. Työelämäkieliäni ovat olleet suomi ja englanti. Työskentelyotteeni on ollut valmentava ja hyvin sitoutunut, ja olen ollut ensisijaisesti opiskelijoitani varten töissä. Katson, että kaikesta tästä kokemuksesta ja aktiivisuudesta on minulle opettajana runsaasti hyötyä tulevaisuudessa.
Seuraavaksi keskustelen Business College Helsingin johdon kanssa jatkosta ja tulevaisuuden suunnista.
Vietin viime viikon Englannissa Erasmus+-vaihdossa Job Shadowing -jakson muodossa. Tarkempi sijaintini oli Bridgwater & Taunton College pienessä Bridgwaterin kaupungissa Somersetissa läntisessä Englannissa. Matkallani minulla oli lisäksi oivallinen tilaisuus pieneen ekskursioon Lontoossa. Vierailu oli todella kiinnostava katsaus englantilaiseen koulutusjärjestelmään, ja olen hyvin kiitollinen oppilaitokselleni Business College Helsingille silmiä avaavasta mahdollisuudesta vaihtoon.
Vierailuni aikana pääsin seuraamaan eri oppiaineiden opetusta. Seurattavia aineita olivat englantilainen kirjallisuus, ranskan ja espanjan kieli, sosiologia ja psykologia. Samaan aikaan, kun Suomessa kohistiin koulutuskeskustelun ympärillä Helsingin Sanomain kerrottua uusien opetusmenetelmien oppimistuloksia heikentävistä vaikutuksista, Englannissa opiskelussa käytettiin vanhoja kunnon kyniä, kumeja ja paperilehtiöitä. Ja tietenkin kirjoja. Pääsin muun muassa seuraamaan, miten 16-17-vuotiaat opiskelijat esittivät minulle otteen Thomas Mannin Tohtori Faustusta. En malttanut olla samaan aikaan pohtimatta, miten hankalaa minkään kirjan lukeminen saman ikäisille suomalaisille onkaan – puhumattakaan, että joutuisi lukemaan ja analysoimaan Tohtori Faustuksen kaltaista kaunokirjallisuutta.
Ranskan opiskelua neljän opiskelijan ryhmässä opettajan johdolla. Digitaalisia välineitä oppilaat käyttivät tarvittaessa, mutta pääsääntöisesti käytössä olivat kynät ja paperivihot.
Luokkatilat ja opiskelijaryhmät olivat selvästi suomalaisia verrokkejaan pienempiä, mikä on varmasti opiskelijoiden oppimisen kannalta erinomainen asia. Ainakin oman havaintoni mukaan meillä Suomen suurissa ryhmissä osa opiskelijoista tietoisesti kaivautuu johonkin digimaailmoihin, joissa opettaja tai opetus ei heitä tavoita tai häiritse. Suuressa luokkatilassa opettaja väistämättä jää usein liian kauas opiskelijoista, mitä Englannissa näkemissäni opetustilanteissa ei tapahtunut. Opettaja oli fyysisesti hyvin lähellä oppilaitaan, ja hänellä oli oikeastaan kaikissa opetustilanteissa paljon aikaa kullekin opiskelijalle. Kuitenkin kenties juuri pienissä ryhmissä opiskeltaessa digitaaliset ympäristöt ja apuvälineet voisivat tukea oppimista suuria ryhmiä paremmin, sillä suurissa luokissa ja ryhmissä on helppo kadota sinne jonnekin viettämään aikaa opiskelun sijaan. Pienessä ryhmässä tällainen ei ole mahdollista. Englannissa ei puhelimia pöydillä tai opiskelijoiden käsissä näkynyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, jolloin opiskelija haki jotakin täsmätietoa puheena olleeseen aiheeseen.
Nautin suunnattomasti matkastani, ja paneudun muistiinpanojeni maailmaan tarkemmin heti huomenissa virallisen matkaraporttini puitteissa. Sain monia ajatuksia omaankin opetukseeni tuleville vuosille, ja uskon niiden avulla saavuttavani tulevaisuudessa nykyistä parempia tuloksia opetuksessani. Moni havaitsemani asia vaatii paljonkin työstämistä, mutta sitähän opettaja joka tapauksessa tekee. Aivan ensimmäinen asia lienee oppilaiden vieroittaminen oppituntien ajaksi digitaalisista välineistä niinä aikoina, kun oppiminen ei näiden välineiden käyttöä juuri nimenomaisesti edellytä. Sanoisin, että opettamissani aineissa digivälineet eivät tuota erityisempää lisäarvoa, vaan ovat useimmiten tiellä ja haitaksi.
Keskustelinkin maanantaina ensi töikseni omien opiskelijoideni kanssa siitä, miten suuri ero lukevien ja lukemattomien opiskelijoiden sanavarastoilla on, ja millainen vaikutus heikolla sanavarastolla on oppimiseen. Toivon, että tulevaisuudessa yhä useampi opiskelijani kannustukseni saattelemana innostuisi lukemisesta ja sitä kautta oppimisesta.
