Koronaepidemian vuoksi koulut laitettiin keskiviikkona 18.3.2020 kiinni, ja siirryimme etäopetukseen myös Sedun Kurikan kampuksella. Tässä postauksessani kirjoitan muutamia havaintojani etätyöskentelystä opetusalalla – ja vielä tarkennettuna ammatillisessa opetuksessa. Taustaksi suosittelen lukemaan opettajakollegani Erja Sandbergin (22.3.2020) erinomaisen blogikirjoituksen etä- ja kotiopetuksen eroista, joissa hän huomauttaa, että vastuun opetuksen toteuttamisesta pitäisi edelleen olla kodin sijaan opettajalla. Tätä olen omassa työssäni pyrkinyt toteuttamaan käytännössä ja myös käymissäni keskusteluissa.
Miten itse toteutan etäopetusta?
Minun näkemykseni on, että etäopetuksessa – kuten tavanomaisessa lähiopetuksessakin – on tärkeää kyetä luomaan arkirytmiä oppimisen oheen. Tämä on lähiopetuksessa hyvin selkeää, kun oppitunti pidetään työjärjestykseen merkittynä aikana. Tästä olen pyrkinyt pitämään kiinni myös työssäni nyt etäopetuksen aikaan. Ainoa erotus on se, että tallennan oppituntini katsottavaksi myöhemmin niitä opiskelijoita varten, jotka eivät syystä tai toisesta (esim. työssäoppimisen vuoksi) pääse osallistumaan oppitunnille. Tätä toimintoa itse asiassa voisi hyvinkin hyödyntää myös silloin, kun koronan aiheuttama poikkeustilanne on päättynyt.
Käytössämme on Microsoft Teams -etätyöskentelyväline videoyhteyksineen ja keskustelualueineen. Itse olen päätynyt käyttämään Teamsia ainoastaan opetukseen, ja opiskelijat palauttavat tehtävänsä sitten Microsoftin OneDrive-kansioon, jonka he jakavat sitten minulle tehtävien tarkistusta varten. En tee mitään massiivisia tehtäväpaketteja, vaan käymme kullakin tunnilla yhdessä tiettyjä yhteisten tutkinnonosien äidinkielen opetussuunnitelmassa edellytettyjä tehtäviä läpi kuten normaaleilla äidinkielen tunneillakin. Sen lisäksi pyrimme keskustelemaan kuulumisista ja muista asioista kuten normaalistikin oppitunneilla. Poissaolot merkitsen normaalisti kuten lähioppitunneillakin, koska mielestäni oppituntien kiinnostavuus tulee nimenomaan vuorovaikutuksesta opiskelijoiden kanssa. Kukaan ei jaksa kuunnella yksin kanavalla höpisevää opettajaa.
Miksi etäopetuksen siis pitäisi olla valtava poikkeustilanne opetuksessa ja oppimisessa? Luonnollisesti eri oppiaineissa tarpeet ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi ammatillisten aineiden työsaliopetus siirtyi etäopetuksen myötä myös verkkoon, mikä luonnollisesti tekee työskentelyyn omat haasteensa. Myös se voi aiheuttaa opetukseen poikkeustilanteen, että kodeissa myös opettajat saattavat joutua katsomaan omien lastensa oppimisen ja koulunkäynnin perään samalla kun toteuttavat etäopetusta. Ammatillisessa äidinkielen opetuksessa digiopiskelun ei tarvitse mielestäni aiheuttaa suuria muutoksia ja poikkeuksia opetuksen tavanomaiseen toteuttamiseen. Samalla koen, että minun tehtäväni on auttaa kodeissa toimivia vanhempia heidän työkuormansa vähentämisessä. Samalla minun tehtäväni on tehdä opiskelusta verkossa (ja lähiopetuksessa) tuloksellista, mielekästä ja mielellään hauskaa. Opiskelijat viime kädessä päättävät, olenko tässä tavoitteessani onnistunut.
