Vietin viime viikon Englannissa Erasmus+-vaihdossa Job Shadowing -jakson muodossa. Tarkempi sijaintini oli Bridgwater & Taunton College pienessä Bridgwaterin kaupungissa Somersetissa läntisessä Englannissa. Matkallani minulla oli lisäksi oivallinen tilaisuus pieneen ekskursioon Lontoossa. Vierailu oli todella kiinnostava katsaus englantilaiseen koulutusjärjestelmään, ja olen hyvin kiitollinen oppilaitokselleni Business College Helsingille silmiä avaavasta mahdollisuudesta vaihtoon.
Vierailuni aikana pääsin seuraamaan eri oppiaineiden opetusta. Seurattavia aineita olivat englantilainen kirjallisuus, ranskan ja espanjan kieli, sosiologia ja psykologia. Samaan aikaan, kun Suomessa kohistiin koulutuskeskustelun ympärillä Helsingin Sanomain kerrottua uusien opetusmenetelmien oppimistuloksia heikentävistä vaikutuksista, Englannissa opiskelussa käytettiin vanhoja kunnon kyniä, kumeja ja paperilehtiöitä. Ja tietenkin kirjoja. Pääsin muun muassa seuraamaan, miten 16-17-vuotiaat opiskelijat esittivät minulle otteen Thomas Mannin Tohtori Faustusta. En malttanut olla samaan aikaan pohtimatta, miten hankalaa minkään kirjan lukeminen saman ikäisille suomalaisille onkaan – puhumattakaan, että joutuisi lukemaan ja analysoimaan Tohtori Faustuksen kaltaista kaunokirjallisuutta.
Luokkatilat ja opiskelijaryhmät olivat selvästi suomalaisia verrokkejaan pienempiä, mikä on varmasti opiskelijoiden oppimisen kannalta erinomainen asia. Ainakin oman havaintoni mukaan meillä Suomen suurissa ryhmissä osa opiskelijoista tietoisesti kaivautuu johonkin digimaailmoihin, joissa opettaja tai opetus ei heitä tavoita tai häiritse. Suuressa luokkatilassa opettaja väistämättä jää usein liian kauas opiskelijoista, mitä Englannissa näkemissäni opetustilanteissa ei tapahtunut. Opettaja oli fyysisesti hyvin lähellä oppilaitaan, ja hänellä oli oikeastaan kaikissa opetustilanteissa paljon aikaa kullekin opiskelijalle. Kuitenkin kenties juuri pienissä ryhmissä opiskeltaessa digitaaliset ympäristöt ja apuvälineet voisivat tukea oppimista suuria ryhmiä paremmin, sillä suurissa luokissa ja ryhmissä on helppo kadota sinne jonnekin viettämään aikaa opiskelun sijaan. Pienessä ryhmässä tällainen ei ole mahdollista. Englannissa ei puhelimia pöydillä tai opiskelijoiden käsissä näkynyt muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, jolloin opiskelija haki jotakin täsmätietoa puheena olleeseen aiheeseen.
Nautin suunnattomasti matkastani, ja paneudun muistiinpanojeni maailmaan tarkemmin heti huomenissa virallisen matkaraporttini puitteissa. Sain monia ajatuksia omaankin opetukseeni tuleville vuosille, ja uskon niiden avulla saavuttavani tulevaisuudessa nykyistä parempia tuloksia opetuksessani. Moni havaitsemani asia vaatii paljonkin työstämistä, mutta sitähän opettaja joka tapauksessa tekee. Aivan ensimmäinen asia lienee oppilaiden vieroittaminen oppituntien ajaksi digitaalisista välineistä niinä aikoina, kun oppiminen ei näiden välineiden käyttöä juuri nimenomaisesti edellytä. Sanoisin, että opettamissani aineissa digivälineet eivät tuota erityisempää lisäarvoa, vaan ovat useimmiten tiellä ja haitaksi.
Keskustelinkin maanantaina ensi töikseni omien opiskelijoideni kanssa siitä, miten suuri ero lukevien ja lukemattomien opiskelijoiden sanavarastoilla on, ja millainen vaikutus heikolla sanavarastolla on oppimiseen. Toivon, että tulevaisuudessa yhä useampi opiskelijani kannustukseni saattelemana innostuisi lukemisesta ja sitä kautta oppimisesta.
Olipa viiltävää analyysiä. Ei ollut turha opintomatka. Vastaavat analyysit jäävät helposti jälkikäteen tekemättä enkä ole törmännyt vastaaviin, vaikka pyrin seuraamaan suomalaista opetusta, koska olen itsekin huolestunut siitä, mihin oikein olemme matkalla?
LikeLiked by 1 person
Kiitos kannustavasta kommentista, isä. Tässä on vielä lukemiseen liittyen hyvä artikkeli Hesarista. Lukemisen (mm. iltasadut) merkityksestä osana kognitiivista oppimista kirjoittelin viime viikolla Hesariin mielipidekirjoituksen, jota ei kuitenkaan ainakaan vielä ole julkaistu. Onneksi voin julkaista kirjoitukseni blogissani vaikka lähipäivinä. Erinomaisen iskeviä kirjoituksia on myös emeritusprofessori Kari Uusikylällä hänen blogissaan. Mielestäni suomalaisessa koulutuksessa ja kasvatuksessa pitäisi palata perusasioihin, heivata siitä välistä turhat digilaitteet veks sekä käyttää ihan tavallista maalaisjärkeä ja perinteisiä välineitä. Eihän nimittäin vaikkapa ilmiöoppimisen edellyttämiä ilmiöitä edes havaitse, jos aistit on kaiken aikaa kohdistettu digilaitteisiin. Eikä oppimista tapahdu, jos ei jaksa keskittyä minuuttia kauemmin yhteen asiaan.
LikeLike
Digiluudigileistä on tullut paikoin itseisarvo, jolloin ajatellaan opetuksesta tulevan automaattisesti parempaa, kun siihen lisätään jotain “digiä”. Toisaalta, eivät meidän nuoret pärjää nykymaailmassa, ellei digitaidot ole kunnossa.
Minusta opiskelijoiden tulee pärjätä niin kynän kuin näppäimistönkin kanssa. Osata suhtautua kriittisesti niin perinteisistä kirjoista kuin verkkolähteistäkin löytyvään tietoon. Hahmottaa digitaalisten ja teknologisten välineiden tuomat mahdollisuudet, ja samalla esim. niihin liittyvät eettiset kysymykset. Ja niin edelleen.
Pidä kiinni sun lukuhetkistä, ne on ihana idea! Ja voisit ehkä miettiä jotain sovellettua versiota Lukukunnarista: https://kunnarilukudiplomi.fi/. Ja hei! Tässä kanssa yksi idea: http://www.helmet.fi/fi-FI/Tapahtumat_ja_vinkit/Tapahtumat/Punaisen_Ristin_lukulahettilaskoulutus Jotain vastaavaa voisi ehkä kehittää ihan itsekin. Olettehan käyneet palvelutalossa / vanhainkodissa laulamassa. Mitäs jos kävisitte lukemassakin?
LikeLiked by 1 person
Minäkö laulamassa? Ehei. Nyt taitaa kyllä frouva muistaa väärin.
Huomasin oikeastaan vastikään, etten ole tänä syksynä teettänyt opiskelijoillani mitään sähköisessä oppimisympäristössä. Sen sijaan olemme saaneet aikaan digitaalisia työvälineitä käyttäen 16-sivuisen ja A4-kokoisen lehden perinteiselle paperille 4-värisesti painettuna. Lisäksi olemme juuri harjoittelemassa tuotteen myyntiä, johon liittyen muuten on tullut mainioita oivalluksia opiskelijoilta itseltään. Mutta tässäkin kokonaisuudessa digitaalisuus on ollut ainoastaan väline tuotteen tekemiseen.
Tänään opiskelijat harjoittelivat hiljaisuudessa 10-sormijärjestelmää tietokoneella. Olisin olettanut, että osa olisi pelannut, kuunnellut tai tehnyt jotakin muuta, mutta ei. Kaikki keskittyivät kirjoittamisen harjoitteluun. Siitä ryhmästä tulee vielä paljon hyviä työntekijöitä työmarkkinoille. Sanokaa minun sanoneen!
Huomautan vielä, että 10-sormijärjestelmä ja dokumenttistandardien tuntemus tuo runsaasti kilpailuetua osaajalleen työmarkkinoilla. Halukkaat voivat opetella konekirjoitustaidon vaikkapa täällä.
LikeLike
Hetkonen nyt. Minäkö muistaisin väärin? Ehei, hyvä herra!
a) Viittasin sun opiskelijoihin, koska etkö juuri heitä halunnut kannustaa lukemaan enemmän.
b) Sä olet luvannut laulaa mulle.
Kummastakin löytyy kirjalliset todisteet 😀
Ja sitten vähän vakavammalla naamalla todettuna, että toi lehti on tosiaan mun mielestä mainio idea! Toivottavasti saat sille jatkoa. Ja kiitos vinkistä ja linkistä. Voi olla, että käyn treenaamassa tota 10-sormijärjestelmää. Olen aika tottunut nykyiseen 5 1/2-sormijärjestelmääni, mutta kyllä tota kymppiä pitäisi ainakin yrittää opetella.
LikeLiked by 1 person