Pörssitiedottaminen ei ole lasten leikkiä

Aamulehti (7.12.2017) kertoo pörssiyhtiö Vincitin piilottavan tiedotteisiinsa härskejä sananmuunnoksia ja keksivän luovasti uusia tapoja pörssitiedottamiseensa. Hauska idea, sanoo mieli ensimmäisenä. Kukapa haluaisi enää nykypäivän virikkeellisessä maailmassa lueskella jotakin tylsää pörssitiedotetta, kun saman asian voi kuulla vaikkapa kerrottuna pää alassuin Lintsin härvelistä YouTube-kanavan kautta.

Kevennykset ovat luonnollisesti useimmiten hauskoja, eikä minulla ole mitään sananmuunnoksiakaan (sanojen ensimmäiset tavut vaihtavat paikkaa) vastaan. Silti viestinnän ammattilaisen näkökulmasta on pakko kyseenalaistaa, ovatko pörssitiedotteet todella aivan oikea paikka vitsailulle ja piilomerkityksille.

Pörssitiedottaminen on ennen kaikkea taito- ja ymmärryslaji, jota kaiken lisäksi säätelee laki. Tarkemmin kyse on arvopaperimarkkinalaista, ja vielä tarkemmin sen III osasta: tiedonantovelvollisuudesta. Pörssiyritysten tiedonannon toteutusta puolestaan valvoo Finanssivalvonta. Tarkastelin vuonna 2013 erään pörssiyrityksen tiedonantoa pro gradu -työssäni “Kielelliset asenteet pörssitiedotteissa ja -analyyseissä – Case Talvivaara“. Varsinainen esikuvani tarkastelussani on pörssitiedottamisen pioneeri Sakari Huovinen, jonka vuonna 2004 tarkastettu väitös “Pörssiyhtiön tiedonantovelvollisuus, sijoittajan odotukset ja media” on mielestäni tärkeä opus tarkemmin tutustuttavaksi niin sijoittamisesta kiinnostuneille kuin erityisesti pörssiyritysten viestinnässä toimiville asiantuntijoillekin. Nimittäin, pörssin toiminnan ja tiedottamisen roolin syvempi ymmärtäminen on yhteiskunnallisesti tärkeä asia.

Miksi pörssitiedotteet ovat väärä paikka pelleilylle?

Huovisen (2004: 3) mukaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta arvopaperimarkkinat palvelevat aineellisen hyvinvoinnin perustana olevan kokonaisvarallisuuden ohjautumista mahdollisimman tehokkaasti mahdollisimman tuottaviin kohteisiin. Tätä tarkoitusta varten on tärkeää, että varallisuuden ohjautuminen tapahtuu oikean ja tasapuolisesti saatavilla olevan informaation avulla. Koska täydelliseen informaation symmetriaan yritysten ja markkinoiden välillä ei voida koskaan päästä, on ollut tarpeen säätää asiasta laki ja asettaa lain toteutumiselle valvoja.

Koska arvopapereiden hinnat määrittyvät saatavilla olevan informaation perusteella tehokkaiksi oletetuilla markkinoilla, tiedon on oltava ajantasaista, oikeaa ja mahdollisimman tasapuolista. Toisin sanoen, koska tulkinnat syntyvät lukijan mielessä, tiedon on sisällettävä mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa. Huovinen (2004: 3−4) kuvaa asiaa siten, että tehokkaiden markkinoiden taustalla vaikuttavia keskeisiä tekijöitä ovat yleinen luottamus tiedonsaannin tasa-arvoisuuteen, ajantasaisuuteen, oikeellisuuteen, puolueettomuuteen ja tehokkuuteen. Kaikille osapuolille täytyy siis viestinnällisin toimenpitein tarjota mahdollisimman tasapuoliset ja yhtäläiset mahdollisuudet arvopaperin arvon määrittämiseen, päätöksentekoon ja tehokkaaseen kaupankäyntiin. Olisin kiinnostunut kuulemaan yrityksen johdon ajatuksia siitä, miten sananmuunnoksia sisältävän tiedon tasapuolisuus saavutetaan, kun pörssitiedotteet tulkintaa sisältävine sananmuunnoksineen vielä käännetään ja julkaistaan ainakin englanniksi.

Voidaankin kysyä, että jos yhtiö suhtautuu lähtökohtaisesti informaation symmetrian ja tasa-arvon lisäämiseen tähtäävään tiedonantovelvollisuuteensa vitsaillen, lisääntyykö vai väheneekö markkinoiden ja yhtiön välinen luottamus. Onko tiedonannon merkitys osana markkinoiden toimintaa ymmärretty riittävän syvällisesti?

Siis. Pörssiyhtiöiden ensisijainen tehtävä on huolehtia omistajiensa omistusten arvon lisäämisestä. Jotta omistajat voivat saada riittävästi tietoa päätöksentekonsa tueksi, omistuksiin liittyvää ajantasaista ja oikeaa tietoa on saatava mahdollisimman vähän tulkinnanvaraisessa muodossa. Tämän vuoksi toivon, että tulevaisuudessakin pörssiyhtiöt suhtautuvat tiedonantovelvollisuuteensa aiheen edellyttämällä vakavuudella. Vitsit – niin hauskoja kuin ne ovatkin – kuuluvat sitten vähän eri foorumeille.

Lähteet:

Huovinen, Sakari 2004: Pörssiyhtiön tiedonantovelvollisuus, sijoittajan odotukset ja media. Suomalainen Lakimiesyhdistys. Helsinki.

4 thoughts on “Pörssitiedottaminen ei ole lasten leikkiä

  1. Olipas mielenkiintoinen postaus!
    Minusta pörssitiedotteissakin voi olla huumoria, mutta se taas on eri asia kuin “surkea töihinottaja” -tyyliset sanamuunnokset. Huumori on taitolaji, ja härskit sanamuunnokset eivät edusta sitä kaikkein taitavinta huumorin käyttöä. Niillekin on paikkansa, mutta ei pörssitiedotteissa, kuten toteat. Oikeassa paikassa ja seurassa sanamuunnoksetkin osaavat naurattaa ihan vietävästi 🙂
    Huumorin sijaan minusta pörssitiedotteissa voisi panostaa entistäkin helppolukuisuuteen.

    Liked by 1 person

    1. Kiitos 🙂 Tuli melkein gradunkirjoitusajat mieleen, kun oikein innostui. Huumori on tosiaankin taitolaji, jossa mestari erottaa sopivat paikat ja tavat. Enkä tosiaankaan halua karsia huumoria yhteiskunnasta, jossa ennen kaikkea itselle nauramista harvoin tapaa liiaksi. Kuitenkin monenlaiset jutut, ikävätkin, on nykyään helppo kuitata läpäksi tyyliin: “Tsori, luulitsä et se oli kiusaamista? Se oli kato läppää.”

      Koitan kirjoitella jatkossakin viestintään ja johtamiseen liittyviä blogipostauksia ajankohtaisista aiheista.

      Liked by 1 person

Comments are closed.